Olkiluodon työmaan juuret 1970-luvulla

Suomalaisten sähköntuottajien haave viidennestä ydinvoimalasta syntyi jo 1970-luvulla, jolloin nykyiset neljä reaktoria rakennettiin. Samoihin aikoihin syntyi Suomen ydinvoiman vastainen liike. Päätös uudesta ydinvoimalasta oli määrä tehdä vuonna 1986 ja sen arveltiin olevan läpihuutojuttu. Kun ydinvoiman vastustajat 26.4.1986 järjestivät mielenosoituksen, irvailivat tiedotusvälineet vastustajien määrälle. Ääni kellossa muuttui kuitenkin nopeasti kun selvisi, että samaan aikaan kun Suomessa marssittiin, oli Tshernobylissä tapahtunut tuhoisa ydinkatastrofi. Onnettomuus sai luonnollisesti Kauppa- ja teollisuusministeriön ja voimantuottajat perääntymään aikeissaan.

Toisen kerran ydinvoimala oli konkretisoitua 1990-luvun alussa, mutta syyskuussa 1993 eduskunta päätti ydinvoiman lisärakentamista vastaan.

Kioton ilmastosopimus viimeiseksi oljenkorreksi

Eduskunnan kielteisen päätöksen jälkeen vuonna 1993 ydinvoiman vastustajat arvelivat asian olleen loppuun käsitelty. Toisin kävi. Vuoden 2000 lopussa Teollisuuden Voima (TVO) jätti jälleen hakemuksen uuden ydinvoimalan rakentamiseksi. Keppihevoseksi oli tällä kertaa valittu ilmastonmuutos.

Vuosina 2001-2002 ydinvoiman vastainen toiminta Suomessa ehkä suurempaa kuin koskaan. Eri puolilla Suomea järjestettiin keskustelutilaisuuksia, mielenosoituksia ja kulttuuritapahtumia. Ympäristöjärjestöt koostivat tutkimustuloksia ja osoittivat, että ydinvoimalle oli vaihtoehtoja, jotka olisivat johtaneet parempaan lopputulokseen paitsi ilmaston ja ympäristön myös työllisyyden kannalta. Kevään 2002 suurmielenosoitus Helsingissä oli suurin Suomessa järjestetty ympäristömielenosoitus ja kokosi Helsinkiin reilut 6000 mielenosoittajaa. Mielipidetiedustelut yksi toisensa jälkeen osoittivat, että suurempi osa kansalaisista vastusti ydinvoimaa kuin kannatti sitä.

Kaikesta huolimatta eduskunnan pieni enemmistö äänesti kuitenkin toukokuussa 2002 ydinvoiman puolesta. Osa epävarmoista kansanedustajista houkuteltiin ydinvoiman taakse niin kutsutulla risupaketilla, eli ydinvoimapäätökseen liitetyillä lausumilla, jotka lupasivat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista liittyen uusiutuviin energialähteisiin, energiansäästöön ja kivihiilen hallittuun rajoittamiseen. Lausumat eivät kuitenkaan olleet sitovia, joten ne on ollut helppo kuitata muutamalla työryhmällä ja ympäripyöreällä mietinnöllä.

Kun poliittinen lupa uudelle ydinvoimalalle oli saatu, sai keppihevonen mennä: samat tahot, jotka ennen ydinvoimapäätöstä puhuivat ilmastonmuutoksesta ja siitä, kuinka Suomen olisi oltava eturivissä taistelemassa ilmiötä vastaan - vaikka sitten kaikkia maita ei saataisikaan alussa päästövähennyksiin mukaan - kääntyivät pian ydinvoimapäätöksen jälkeen Kioton ilmastosopimuksen vastustajiksi. Näkyvimmin tämä on ilmennyt EU:n sisäisen päästökaupan vastustamisena.

Mitä on tapahtunut sitten eduskunnan päätöksen?

Joulukuussa 2003 Teollisuuden Voima solmi sopimuksen ranskalais-saksalaisen konsortion Framatome ANP:n kanssa ostaakseen 1600 megawatin tehoisen EPR- reaktorin Suomeen. Kyseessä on voimalatyyppi (European Pressurized Water Reactor), jota ei ole aikaisemmin rakennettu. Voimalan hinnaksi sovittiin n. 3,2 miljardia euroa. Kun eduskunta teki päätöstä lisäydinvoimasta ja vertaili eri vaihtoehtojen kustannuksia, arvioitiin ydinvoimalan hinnaksi 1,7 - 2,5 miljardia euroa.

Vuoden 2004 alussa TVO jätti rakennuslupahakemuksen valtioneuvostolle. Valtioneuvosto myönsi luvan helmikuussa 2005, vain vuoden kestäneen turvallisuusarvioinnin jälkeen, mitä kansainvälisesti verrattuna voidaan pitää hyvin lyhyenä aikana - etenkin ottaen huomioon, että laitostyyppiä ei ole rakennettu - tai lisensoitu - koskaan aiemmin ja se edustaa uudenlaista kolmannen sukupolven laitostyyppiä.

Huolestuttavaa on, että toukokuussa 2004 kävi ilmi, että reaktorin paineastian ja höyrystimien valmistus oli jo aloitettu Japanissa, vaikka laitoksen turvallisuudenarviointi oli Suomessa vasta alkanut. Laitoksella ei ollut rakennuslupaa, mutta sen osia rakennettiin jo täyttä häkää, jolloin STUK:lle näytti jäävän lähinnä kumileimasimen rooli.

Suomen valinnalla on ollut maailmanlaajuista merkitystä

Olkiluotoon rakenteilla oleva Olkiluoto 3 on ollut viime vuosina ydinvoimateollisuuden tärkein markkinointityökalu, kaikilla mantereilla. Ranskan presidentti Sarkozy on kiertänyt markkinoimassa Suomeen rakennettavaa ranskalaista reaktoria mm. Pohjois-Afrikassa, Lähi-Idässä, Kiinassa ja Brasiliassa. Olkiluodon ydinvoimalatyömaahan kävi tutustumassa viime vuonna yksi EU-komissaari, yhdeksän ministeriä, 47 suurlähettilästä ja muutama sata parlamentaarikkoa.

Kansalaisilla vain kosmeettinen osallistumismahdollisuus

Asiasta kiinnostuneille on annettu vain kosmeettinen mahdollisuus osallistua rakennuslupahakemuksen käsittelyyn. Lausunnot rakennuslupahakemukseen pyydettiin siinä vaiheessa, kun jo tiedettiin, että alkuperäinen EPR-malli ei täyttänyt suomalaisia kriteereitä. Sen sijaan ei tiedetty sitä, millaisia muutoksia malliin oli tarkoitus tehdä. Siinä vaiheessa, kun nämä asiat ovat tiedossa, ei kansalaisilla tai järjestöillä ole enää mahdollisuutta lausua asiasta.

Lue lisää: Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen lausunto Teollisuuden Voima OY:n uutta ydinvoimalaa koskevaan rakennuslupahakemukseen (PDF, 159 kB)

Säteilyturvakeskuksen osastopäällikkö Petteri Tiippanan kommentoi lausuntoa YLE:n Pallo Hallussa -ohjelmassa 30.5.2004 seuraavasti:

"Petteri Tiippana kiittää Greenpeacea siitä, että järjestö on kiinnittänyt huomiota tismalleen samoihin turvallisuuskysymyksiin kuin Säteilyturvakeskuskin ja toteaa järjestöllä olevan selvästi asiantuntemusta näissä kysymyksissä."