Suomessa eletään nyt ainutlaatuisia aikoja.

Koskaan aiemmin ei ympäristökriisi ole noussut vaalien ykkösteemaksi, eikä koskaan aiemmin hallitustunnusteluja ole avattu kysymyksillä ilmastosta ja monimuotoisuudesta.

Koskaan aiemmin ei suomalaisten tuki vahvoille ilmastotoimille ole ollut niin vahva ja laaja kuin nyt – eikä koskaan ole eletty ilmastokriisin kannalta niin ratkaisevia vuosia, kuin juuri nyt.

Suomalaiset haluavat olla osa ratkaisua. Meillä on koettu nuorten massiivinen ilmastolakko ja suurimmat ilmastomarssit koskaan. On nähty painavia kannanottoja tutkijoilta, yrityksiltä, ammattiyhdistysjohtajilta, finanssialalta, kirkolta, martoilta, partiolta ja niin edelleen.

Nyt jos koskaan tulevalla pääministerillä, Antti Rinteellä, on mahdollisuus tehdä historiaa. Nimittäin jos SDP ja muut hallituspuolueet pitävät ne lupaukset, joita ne ennen vaaleja äänestäjille antoivat, voi Suomesta tulla ensimmäinen hyvinvointivaltio, joka vapautuu fossiilisista polttoaineista kokonaan, kestävästi ja reilusti. Päätökset ja kannusteet kohdilleen nyt, valmista viimeistään 2030-luvulla.

Tämä, jos joku, olisi parasta lääkettä ilmastoahdistukseen! Suomalaiset näyttämässä maailmalle, miten ilmastokriisi selätetään.

Kansainvälinen näkyvyyys EU-puheenjohtajuuskauden kynnyksellä olisi taattu ja ovet YK:n ilmastohuippukokouksen näyttämöille syyskuussa avautuisivat varmasti. Voisimme kertaheitolla profiloitua maana, joka vastaa nuorten hätään, ottaa ilmasto- ja biodiversiteettikriisin tosissaan ja lähtee käsittelemään myös kansallisesti vaikeita kysymyksiä, kuten korkeita hakkuutasoja ja turpeenpolttoa.

Mutta riittääkö päättäjien rohkeus maaliin saakka?

Säätytalolla hallitusneuvotteluita käydään parhaillaan visusti suljettujen ovien takana. Tietoja tihkuu nihkeästi, mutta se, mitä tihkuu, huolestuttaa. Käykö sittenkin niin, että isojen, rohkeiden reformien sijaan tyydytään tekemään vain vähän paremmin, kuin aiemmin, ei vieläkään riittävästi? Irtautuminen öljystä, turpeesta ja kaasusta tehdäänkin ehkä vähitellen, EU:n jarrumiehiä odotellen? Haitallisia tukia ajetaankin ehkä alas hissukseen ja metsien hiilinieluja ja lajeja suojellaan ehkä sittenkin myöhemmin? Se, mikä on realistista, määritellään sittenkin vanhan maailman ehdoilla, ei ilmastokriisin ratkaisujen ehdoilla?

Toivottavasti pelkomme on aiheeton.

Haastammekin teidät, Antti Rinteen, Juha Sipilän, Pekka Haaviston, Li Anderssonin ja Anna-Maja Henrikssonin, osoittamaan huolemme aiheettomaksi esittelemällä perjantaina hallitusohjelman, joka tekee historiaa olemalla aidosti linjassa 1,5°C tavoitteen ja lajien suojelun kanssa. Se on tehtävä nyt, sillä toista mahdollisuutta te ette tule saamaan. 1,5 asteen tavoitteen kannalta aikaikkuna sulkeutuu lähivuosina.

Käyttäkää nämä vuodet niin, että myöhemmin ei tarvitse katua.