Suomi on ollut nyt yli kuukauden poikkeustilassa. Viisi greenpeaceläistä pohtii, mitä kulunut kuukausi on muuttanut omassa elämässä. Entä sinä – miten itse jatkaisit lauseita?
Olli
Kun palaamme normaaliin, aion ensimmäiseksi tavata kunnolla perhettäni ja ystäviäni ja heti sen jälkeen pelata jalkapalloa. Kuten Ari Virtanen kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Oi Suomi on! Huuhkajien tie jalkapallon EM-kisoihin: “jalkapallo on tapa ilmaista tunteita ja elää ihmisenä maailmassa”. Elämä ilman futista tuntuu vaillinaiselta.
Poikkeustilastasta haluan säilyttää sen ajatuksen, että me itse laadimme säännöt. Mikään fysiikan laki ei estä meitä ratkaisemasta ilmastokriisiä, mikään fysiikan laki ei estä meitä tekemästä vihreää talouselvytystä eikä mikään fysiikan laki pakota meitä palaamaan vanhaan ylikulutuksen ympärillä pyörivään maailmaan. Me voimme – ja meidän täytyy – valita paremmin.
Tämä aika on aukaissut monella tavalla silmiä. Keskinäinen solidaarisuus nosti heti kriisin alussa päätään, siihen ryhdyttiin vastaamaan nopeasti. Samaa ajattelutapaa pitää noudattaa myös ilmastokriisin ratkaisussa ja luonnon monimuotoisuuden tuhoamisen estämisessä.
Suosittelen: Lenkkeilyä ja mitä vaan, mikä saa mielen tyhjenemään. Itse käytän tähän tarkoitukseen futispodcasteja ja vanhoja tv-sarjoja ( suositus erityisesti Serranon perheelle).
Olli Tiainen, ilmasto- ja energia-asiantuntija
Niina
Kun palaamme normaaliin, aion ensimmäiseksi suunnata paikalliseen suosikkikahvilaani. Normaalista arjesta kaipaan eniten hyvää kahvia ja vielä parempaa keskusteluseuraa. Rakastan katsella ihmisten vilinää samalla kun ratkaisen maailman mysteereitä tai ainakin pienen ihmisen elämän kummallisuuksia yhdessä toisten kanssa. Kahvitellessa on keksitty tulevaisuuden suunnitelmat, sieltä on löytynyt selkärankaa ottaa kantaa ja sinne loppuu kaikki viivyttely, kun on tarpeen saada tehtäviä suoritettua.
Poikkeustilasta haluan säilyttää yhteisöllisyyden kokemuksen. Toisten huomioon ottaminen ja poikkeustilan järjestelyt ovat osoittaneet, että ihmiset ovat valmiita auttamaan muita. Samalla toivon, että kerskakulutus ei enää palaa vanhoihin uomiinsa. Kulutushysteria loputtoman kasvun nimissä laittaaa maapallon kestokyvyn koville. Poikkeustila on osoittanut, että yhteiskunta voi halutessaan toimia toisin.
Suosittelen: Kiinnostava lyhytdokumentti Lappiin, luonnon keskelle muuttaneesta, omavaraisesti elävästä perheestä.
Niina Tähdensalo, varainhankinnan digiviestintä
Hanna
Kun palaamme normaaliin, aion ensimmäiseksi nähdä ystäviä muutenkin kuin Zoomin välityksellä. Haluan mennä syömään hyvään ravintolaan, tai laittaa itse ruokaa läheisille ja istua iltaa pitkään hyvien keskusteluiden siivittämänä. Haluan myös päästä museoihin, teatteriin ja keikoille. Tämä on ollut mielenkiintoinen havainto, koska olen aina ajatellut, että olen onnellisimmillani yksin luonnossa, kun juoksen tuntikaupalla pitkin metsiä. Nyt ymmärrän, että nämä hetket ovat olleet niin arvokkaita, koska ne ovat olleet niin harvinaisia. Olen poikkeustilan aikana juossut metsissä lähes joka aamu ja se on ollut ihanaa, mutta samaan aikaan huomaan, että kaipaan ihmisiä: läheisiä, ystäviä, kollegoita.
Poikkeustilasta haluan säilyttää pitkät aamulenkit ja perheen kanssa vietetyn yhteisen ajan. Normiarjessa käy usein niin, että kaikilla on omia menoja, harrastuksia ja muita kiireitä ja yhdessä olemiselle jää vähemmän aikaa. Haluan tulevaisuudessa panostaa enemmän yhdessä tekemiseen: mennään istumaan nuotiolle useammin, pelataan lautapelejä muutenkin kuin loma-aikoina… Suuremmassa mittakaavassa haluan säilyttää yhteisöllisyyden tunteen, joka on syntynyt. Toivon, että kriisistä päästään uuteen nousuun kohti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää tulevaisuutta.
Suosittelen: Mene metsään. Lähiluonto on ihmeellinen, erityisesti keväisin. Joka päivä muuttomatkoilta palaa uusia lintulajeja, kevätkukat aloittavat kukintansa, vihreän eri sävyt muuttuvat ja voimistuvat joka päivä, sulamisvesien purojen äänet luovat rauhoittavan äänimaiseman. Mikään ei voita keväistä luontoa. Paitsi ehkä ystävien halaaminen 🙂
Hanna Paulomäki, Greenpeacen maajohtaja Suomessa
Varpu
Kun palaamme normaaliin, aion ensimmäiseksi tavata ja halata ystäviäni ja perhettäni. Varsinkin vanhemmilleni eristys on ollut rankkaa, koska he eivät ole voineet tavata lapsiani. Minulle myös se, etten ole voinut viedä lapsiani hoitoon mummilaan on ollut haastavaa.
Poikkeustilasta haluan säilyttää yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tunteen, sekä sen miten yhdessä näytimme että muutos on mahdollista!
Suosittelen: 1000 palan palapelit. Koronaeristys on ollut haastavaa eri roolien takia joita olen yrittänyt täyttää (äiti, opettaja, lastentarhanopettaja, vapaaehtoiskoordinaattori, jne..), joten olen tyhjentänyt päätäni palapelejä kokoamalla.
Varpu Sairinen, vapaaehtoiskoordinaattori
Anton
Kun palaamme normaaliin, aion ensimmäiseksi tempaista pitkät ja mojovat löylyt Helsingin Kulttuurisaunalla, Kuusijärven savusaunassa ja Harjutorilla. Haaveissa on löylyn terävä henkäys, laskevan auringon valo ja viileä vesi.
Poikkeustilasta haluan säilyttää tämän tarmon ja päättäväisyyden, jolla kriisiin on vastattu. Olemme kohdanneet kriisin asettaen yhteisen hyvinvoinnin omien mieltymystemme edelle. Toivon, että mussutuksen aika on ohi ja päättäjämme säätävät lakeja tulevien sukupolvien elinolosuhteiden turvaamiseksi.
Suosittelen: Juuri nyt on paras aika kerätä nokkosia! Pienet taimet eivät polta ja ne voi syödä varsineen päivineen. Nokkonen on tolkuton ravintopommi, sisältäen kosolti rautaa, piitä, kalsiumia, mangaania, seleeniä, sinkkiä, kaliumia ja magnesiumia, A, B, C, E, ja K1-vitamiineja sekä aminohappoja.
Anton Verho, Digital marketing manager
Laura
Kun palaamme normaaliin, aion ensimmäiseksi halata ystäviä. Ison muutoksen ja suuren epävarmuuden keskellä minulle on ollut vaikeinta se, ettemme ole voineet olla toisiamme lähellä – kokoontua puhumaan isoja, keskeneräisiä tunteita ja ajatuksia selkeämmiksi, tai vain olemaan yhdessä hiljaa. Kokoontumisessa on valtavasti voimaa, ja juuri sen takia se on niin tärkeä perusoikeus.
Poikkeustilasta haluan säilyttää päivittäisen metsäretken, vaikka pienenkin. Kun kohtaamme ihmisiä videoyhteydellä kotioloista käsin, näemme toisemme ehkä entistä enemmän ihmisinä ja tunteiden, haasteiden ja haavoittuvuuden jakamiselle on enemmän tilaa. Tunteen siitä, että olemme käännekohdassa. Ja uuden uteliaisuuden historiaa kohtaan – saan voimaa siitä, että kriiseistä on noustu ennenkin, ja siitä, että joukko ihmisiä on aina ollut isojen ja tärkeiden muutosten takana.
Suosittelen: Rebecca Solnit: A paradise built in hell. Tositarinoita siitä, miten katastrofien sattuessa ihmiset löytävät voimaa ja keinoja muuttaa todellisuuttaan paremmaksi.
Laura Meller, meriasiantuntija
Hyvä uutinen on se, että me voimme valita, millaisen tulevaisuuden rakennamme. Yhdessä voimme varmistaa, että Suomi koronan jälkeen on vihreämpi, reilumpi ja kriisinkestävämpi. Tule mukaan!