Luontokatoa ja sen merkitystä voi täysin ymmärtää vasta kun tietää, mitä on luonnon monimuotoisuus.
Kun esimerkiksi suomalaisessa metsässä kuolee puu, ja se alkaa lahota, siihen syntyy vähitellen oma pieni maailmansa, jossa elää sammalia, kääpiä ja sieniä. Lahopuu ja kasvusto houkuttelevat paikalle hyönteisiä. Ja kun hyönteiset tulevat, tulevat myös tikat koputtelemaan puuta. Vähitellen tikkojen jättämiin koloihin pesivät muut linnut ja lepakot. Uutta elämää syntyy, kiertokulku jatkuu. Paikallisella tasolla monimuotoisuus on tätä: juuri näihin oloihin sopeutuneita, toisistaan riippuvaisia lajistoja ja elinympäristöjä.
Suuremmassa mittakaavassa se on elinympäristöjen ja lajien välisen vuorovaikutuksen verkosto, jossa miljoonia vuosia jatkunut luonnon muuntautuminen ja sopeutuminen jatkuu edelleen. Se on se valtava eläin-, kasvi- ja eliölajien kirjo, joka ylläpitää elämää tällä planeetalla – ja sitä luontokato uhkaa eri puolilla planeettaamme.
Luontokato tuhoaa elämän edellytyksiä – myös Suomessa
Luontokato on seuraus kaikesta siitä ihmisen toiminnasta, joka kaventaa ja köyhdyttää monimuotoisuutta. Esimerkiksi teollisen mittakaavan maanviljely, kaivostoiminta, liian runsas kalastus, metsien kasvavat hakkuut ja ilmastonmuutos tuhoavat lajien elinympäristöjä. Ihmisen toiminnan seuraukset – luontokato ja monimuotoisuuden edellytysten kapeneminen – näkyvät kaikkialla planeetallamme. Tutkijat ovat kertoneet, että elämme kuudennen massasukupuuton aikaa, ja osa geologeista on ehdottanut, että tästä ajasta pitäisi käyttää nimitystä antroposeeni – ihmisen luoman fysikaalisen, kemiallisen ja biologisen muutoksen aikakausi.
Luontokato pahenee myös Suomessa. Lähes kolmannes kaikista Suomen lajeista kuuluu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen SYKEn julkaisemalle uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien Punaiselle listalle. SYKE ja Luonnonvarakeskus LUKE ovat myös todenneet, ettei Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ole saatu strategiapuheista, toimenpideohjelmista ja kansainvälisistä sopimuksista huolimatta pysäytettyä.
Maamme uhanalaisista lajeista lähes kolmannes elää metsissä. Runsaat avohakkuut ja niiden yhteydessä tehty maanmuokkaus, sekä lajistoltaan rikkaiden luonnonmetsien hakkuut kiihdyttävät metsiemme luontokatoa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten monet aikaisemmin tutut ja yleiset lintulajit, kuten hömötiainen ja töyhtötiainen ovat vähentyneet nopeasti.
Luontokato pysäytetään lisäämällä suojelua ja muuttamalla toimintatapoja
Päätöksenteossa ja politiikan rattaissa luontokadon pysäyttäminen jää kuitenkin edelleen teollisuuden ja talouden jalkoihin. Suomeen suunnitellaan yhä miljardien sellutehdashankkeita ja valtion omistamia vanhoja luonnonmetsiä hakataan. Tällä hetkellä esimerkiksi vapaaehtoisten luontokartoittajien tekemiä lajihavaintoja ei oteta kunnolla huomioon Metsähallituksen hakkuutoiminnassa.
Luonnonmetsien suojeleminen hakkuilta olisi tärkein yksittäinen askel metsien luontokadon torjunnassa, jonka hallitus voisi ottaa. Lisäksi pitäisi taata rahoitus vastaavien metsien vapaaehtoiseksi suojelemiseksi yksityismailla.
Monimuotoisen luonnon selviytymisessä on lopulta kyse perusasioista: ravinnosta, selviytymisestä ja elämän ainutlaatuisuudesta – myös ihmiselle. Meidän taloutemme, tieteemme ja terveytemme ovat riippuvaisia monimuotoisesta, elämää ylläpitävästä luonnosta. Siksi luontokadon torjunta on välttämätöntä. Luontokadon pysäyttäminen onnistuu kuitenkin vain, jos lisäämme suojelua, teemme pitkäkestoista luontopolitiikkaa, joka asettaa luonnon edun talouden etujen edelle ja saamme yritykset muuttamaan toimintatapojaan.
Suomalaista luontoa voi suojella vain Suomessa. Toimitaan siis nyt.