Mikä ilmasto-oikeudenkäynti?
Marraskuussa 2022 Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto jättivät korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallintovalituksen, sillä pidimme valtioneuvoston päätöstä ilmastovuosikertomuksesta lainvastaisena. Toisin kuin ilmastolaissa edellytetään, hallitus ei ollut kartoittanut vuosikertomuksessa lisätoimien tarvetta, jonka metsien hiilinielun romahtaminen synnyttää. Käytännössä vaadimme, että päätös perutaan ja palautetaan uuteen valmisteluun, jonka myötä lisätoimien tarve voidaan kartoittaa ja lisätoimimenettely käynnistää.
Oikeusjutulle on perusteet Suomen omassa, juuri päivitetyssä ilmastolaissa. Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, ja hiilinegatiivinen sen jälkeen. Tämä tavoite on kirjattu lakiin. Ilmastolaki velvoittaa viranomaisia suunnittelemaan ja seuraamaan toimia, joilla Suomi pääsee tavoitteisiinsa. Sama laki velvoittaa myös päivittämään ilmastopolitiikan suuntaa ja päättämään tarvittavista lisätoimista, jos seuranta osoittaa, etteivät nykytoimet riitä.
Näin ei oltu toimittu, kun kyseessä on hiilinielujen pelastaminen. Hiilinielujen romahtaminen taas johtuu pitkälti ylimitoitetuista hakkuista. Toisin sanoen: ilmastolakia oli mielestämme laiminlyöty, koska valtion suunnitelmissa ja niiden seurannassa ei esitetty tarpeeksi tekoja, joilla ilmastotavoitteet saavutetaan. Siksi veimme asiasta valituksen KHO:lle.
Fossiilipäästöt ovat Suomessa tulleet jo hyvää vauhtia alas ja päästöjen lasku jatkuu, mutta ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että myös maankäyttöön ja metsiin liittyvät alat tekevät oman osansa. Odotukset eivät ole kohtuuttomat: nielun tulisi vain saavuttaa taso, jolla se on 1990-2018 keskimäärin ollut.
Valitus eteni helmikuussa 2023, historiallista!
Helmikuussa 2023 saimme tiedon, että valituksemme eteni korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämä oli jo itsessään historiallinen hetki, sillä ilmasto-oikeudenkäynnin käsittelyn jatkuminen tarkoitti, että valitus oli aiheellinen. Tapaus herätti laajaa kiinnostusta lainoppineissa niin meillä kuin maailmallakin, ja nosti hiilinielut puheenaiheeksi. “Ilmastolaki velvoittaa valtioneuvostoa ryhtymään riittäviin lisätoimiin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Päätöksiä varsinaisista toimista on kuitenkin siirretty jatkuvasti, viimeisimpänä yli eduskuntavaalien. Onkin tärkeää, että oikeuslaitos ottaa tilanteen vakavasti ja tutkii, onko valtioneuvosto noudattanut lakia”, totesi tuolloin Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho.
Korkein hallinto-oikeus otti siis asian käsittelyyn ja pyysi valtioneuvostolta asiasta lisäselvitystä. Tämän jälkeen valituksen tekijöillä oli mahdollisuus vastaselvitykseen valtioneuvoston lisäselvityksen pohjalta, ja niin teimmekin.
Valitus pysähtyi kesäkuussa 2023, mutta tulos on myrskyvaroitus uudelle hallitukselle
Hallintovalitus eteni äänestykseen saakka, mikä on sekin sinänsä poikkeuksellista. Lopulta 7.6. korkein hallinto-oikeus päätti äänin 3-2 jättää tutkimatta, rikkoiko valtioneuvosto lakia vai ei. Tapauksen lopputulos ei kuitenkaan ole syy lannistumiselle, sillä päätös on historiallinen. KHO totesi, ettei voi ’tässä vaiheessa’ tutkia valitusta, mutta jatkossa valtioneuvoston passiivisuus ilmastolain toimeenpanossa voisikin olla valituskelpoinen päätös! Tämä on myrskyvaroitus tulevalle hallitukselle. Myös yksi oikeusjuttua tukeneista juristeista, professori Kati Kulovesi kutsui päätöstä merkittäväksi.
Jos uusi Orpon hallitus ei noudata ilmastolakia ja sovi riittävistä toimista ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi, olemme valmiita ryhtymään uusiin oikeustoimiin.
Ilmasto-oikeudenkäynti on vienyt huikeasti eteenpäin keskustelua siitä, miten vastuut ilmastotoimissa jakautuvat. Perusteluissaan KHO korostaa ilmastonmuutosta ihmiskunnan kohtalonkysymyksenä, tunnistaen myös oman roolinsa osana vallan kolmijako-oppia. Lämmin kiitos siis kaikille tukijoillemme ja vetoomuksen allekirjoittaneille, että olitte mukana tukemassa oikeudenkäyntiä. Tästä on hyvä jatkaa!