11. marraskuuta 2013 Ennen Pietariin siirtämistä aktivisteja pidettiin Murmanskissa vankilassa.

Arctic 30 – 50 päivän epäoikeudenmukaisuus aktivistien omin sanoin (7. marraskuuta)

Tekstiotteet on kerätty aktivistien tweeteistä sekä kirjeistä perheelle ja Greenpeacen tukijoille.

JUURI NYT: Helikopteri leijuu Arctic Sunrisen yläpuolella, köysi pudotettu alas. Luulemme rannikkovartioston nousevan pian laivaan. #SaveTheArctic

Venäjän viranomaiset ovat aseistautuneina laivassa. Nyt he murtautuvat radiohuoneeseen. #savethearctic @gp_sunrise 19. syyskuuta

Uusimmat uutiset kannelta: miehistö on polvillaan helikopterin laskeutumisalustalla. Heitä tähdätään aseella. #Savethearctic @gp_sunrise 19. syyskuuta

Tämä on aika kammottavaa. Kovaäänistä pauketta. Venäjänkielisiä huutoja. He yrittävät edelleen potkia ovea sisään. #savethearctic @gp_sunrise 19. syyskuuta

On kulunut yli kuukausi siitä, kun “erikoisjoukot” laskeutuivat helikopterista ja valtasivat laivan aseella uhaten. Pelottava hetki, täytyy myöntää, epätodellinen, kuin toimintaleffasta.
Alexandre Paul, 27.  syyskuuta Greenpeacen tukijoille
Matkalla pidätettäväksi meitä saattoi ensin rannikkovartioston alus, sitten linja-auto. Se tuntui kuin kohtaukselta kylmän sodan ajalta. Oli pimeää. Bussimme oli vanha ja haisi metallilta – saatoin maistaa sen suussani. Ajoimme läpi hylättyjen asuinalueiden. Saattueessa oli enemmän vartijoita kuin meitä vankeja. Minua pelotti.
Alexandra Harris, 10. lokakuuta James Lorenzille

11. marraskuuta 2013 Kieron Bryan kertoi ensimmäisen yön vankilassa tuntuneen pahimmalta.

Kaikista vaikein oli ensimmäinen yö vankilassa – kukaan meistä ei tiennyt, missä olimme, millaisiin olosuhteisiin joutuisimme tai erotettaisiinko meidät toisistamme ja jätettäisiin kukin yksinään kohtaamaan tuntematon. Oli vähintäänkin pelottavaa nähdä vankiselli ja tulla esitellyksi ventovieraille ihmisille.
Kieron Bryan, 27. lokakuuta Sunday Timesille

Voin nähdä palan taivasta vain sellini ikkunasta, joka on vankilarakennuksen pohjoisseinällä. Sinne ei aurinko paista koskaan.
Marco Weber, 8 lokakuuta

11. marraskuuta 2013 Marco Weberin ikkuna sijaitsi vankilan pohjoispuolelle, jonne aurinko ei koskaan näkynyt.

Selli on noin 8 metriä pitkä, 4 metriä leveä ja 6 metriä korkea. Vietän sellissä 23 tuntia vuorokaudessa ilman muuta seuraa kuin jokunen kirja ja omat ajatukseni.
Kieron Bryan, 27. lokakuuta Sunday Timesille

On tullut hyvin kylmä. Viime yönä satoi lunta. Lumimyrsky tuiskusi huonosti eristetyn sellin ikkunani auki ja jouduin nukkumaan hattu päässä. Minulla on sellissä patteri, mutta arktinen tuuli tekee tiloista hyvin kylmät. Kuulin, että joulukuussa Murmanskissa aurinko ei nouse kuuteen viikkoon. Hyvä luoja, toivottavasti vapaudumme ennen sitä.
Alexandra Harris, 13. lokakuuta perheelleen

Kun oli käynyt selväksi, ettemme olleet fyysisesti vaarassa, sopeuduimme olosuhteisiin ja niiden rajoituksiin. Tällä hetkellä hankalia kestää ovat vankeuden aiheuttama hiljaisuus ja epätietoisuus – ei mene hetkeäkään, etten ajattelisi perhettäni ja heidän pärjäämistään tai sitä, mitä maailma mahtaa ajatella tilanteestamme.
Kieron Bryan, 27. lokakuuta Sunday Timesille

Elämä on asettunut päivittäisiin kuvioihinsa, joissa vähäinenkin tiedonmurunen ulkomaailmasta aiheuttaa kiihtymyksen aaltoja. Yksi sellikavereistani on siirretty, joten jäljellä on enää yksi ketjupolttaja.
Frank Hewetson, 8. lokakuuta Englannin Greenpeacelle

11. marraskuuta 2013 Aktivistit viettivät 23 tuntia päivästään pienissä selleissä.

Vankilassa oleminen tuntuu siltä, kuin kuolisi hitaasti. Sitä kirjaimellisesti tuhlaa elämäänsä siihen, että haaveilee taas elävänsä. Nämä kaksi kuukautta ovat hukkaan kulutettua aikaa, toivon todella että niiden jälkeen tämä on ohi.
Alexandra Harris, 13. lokakuuta perheelleen

Vietän paljon aikaa katselemalla ulos ikkunasta. Kun aurinko paistaa, ajattelen kaikkia teitä, jotka tuette meitä. Se tekee minut onnelliseksi ja saa minut hymyilemään. Kun sataa lunta, ajattelen Arktista, merijäätä, kaunista luontoa täällä, ja se antaa minulle voimia, se antaa tälle kaikelle tarkoituksen.
Sini Saarela, 15. lokakuuta Greenpeacelle

Onnistumme yhä saamaan itsestämme esiin kikatusta, mikä on olosuhteisiin nähden aika hyvin. Saimme kaikki metallisen laitteen, jolla lämmitetään vettä – monen päivän ajan luulin sitä kiharrusraudaksi. Kun valitin toisille tytöille, että tukitiimi olisi voinut lähettää minulle jotakin vähän kiharrusrautaa hyödyllisempääkin, he nauroivat minulle vedet silmissä.
Alexandra Harris, 13. lokakuuta perheelleen

Tanssin joka päivä sellissäni ja tunnen jo venäläisen popmusiikin. ”Kävelyjemme” aikana hypin ympäri betonilaatikkoa ja vartijat nauravat minulle. Venyttelen ja laulan (onneksi seinät ovat paksut).
Sini Saarela, 15. lokakuuta Greenpeacelle

11. marraskuuta 2013 Sini Saarela kertoi tanssivansa yksikseen vankisellissään.

 
Kuulin yhtenä päivänä, kuinka Arctic Sunrise mainittiin radiossa. Ohjelma oli venäjäksi, joten en ymmärtänyt, mitä siinä sanottiin, mutta tuntui hienolta, että maailma puhuu meistä. Hyvinä päivinä saan nähdä lakimiestäni ja kuulen häneltä uutisia mielenosoituksista ympäri maailmaa. Et uskoisi, millainen merkitys uutisten kuulemisella on. Se todella saa oloni tuntumaan paremmalta ja kiitän jokaista ihmistä, joka on osallistunut protesteihin tai lähettänyt sähköpostia. Jos tilanteesta on löydettävissä jotain hyvää, on se tässä: ainakin maailma puhuu arktisesta öljystä ja minulla on ollut osani siihen. Sen takia me kaikki 30 olemme täällä.
Alexandra Harris, 10. lokakuuta  James Lorenzille

Pelastetaan Arktis ja muutetaan ihmiskunnan tulevaisuus. Teidän tukenne ja tieto siitä, että olemme tehneet oikein, pitävät minut pinnalla.
Marco Weber, 8. lokakuuta kaikille

11. marraskuuta 2013 Marco Weber kirjoitti ihmisten tuen auttavan häntä selviytymään vankeudessa.

 

En voi sanoa sitä yksinkertaisemmin kuin “kiitos”. Osan teistä tunnen, osasta olen kuullut, osaa en ole edes koskaan tavannut. Teidän lämpimät ajatuksenne, tukenne ja huumorinne merkitsevät minulle hyvin paljon tällä hetkellä, ne ovat elämän yksinkertaisia asioita, joilla on väliä.
David Haussmann, 13. lokakuuta kaikille

Ole eri ihminen nyt: vahvempi. Itken vähemmän, mikä on hyvä asia. Lisäksi arvostan elämää hyvin paljon. En ota enää mitään itsestäänselvyytenä.
Alexandra Harris, 13. lokakuuta perheelleen

Me tarvitsemme teitä. Tarvitsemme ihmisiä kirjoittamaan hallituksille, kirjoittamaan Venäjän konsulaateille. Kertokaa heille, että meidän vankeutemme on epäreilua ja laitonta. Hankkikaa tietoa paikallisen Greenpeace-toimistonne ja sen ryhmien tulevista mielenosoituksista/marsseista. Allekirjoittakaa vetoomuksia ja saakaa ystävänne ja perheennekin allekirjoittamaan ne. Greenpeace on itsessään vain sana, ihmiset sen takana ovat voimamme. Muistakaa aina pysyä rauhanomaisina. Meillä ei ole mitään Venäjää vastaan, itse asiassa me teimme tämän heidän ja heidän lastensa vuoksi.
Ja minä, minä teen oman osani. Koetan pysyä vahvana. En vaivu epätoivoon. Pidän yllä toivoa. Toivoa paremmasta maailmasta.
Alexandre Paul, 27. lokakuuta Greenpeacen tukijoille

11. marraskuuta 2013 Ihmiset ympäri maailman ovat järjestäneet mielenosoituksia vaatien aktivistien vapauttamista. Kuvan mielenosoitus on Berliinistä.