28. marraskuuta 2013 Grönlanninhylje

Greenpeace on ollut huolissaan grönlanninhylkeiden metsästyksestä. Sini Saarela huolestui hylkeiden uhanalaisuudesta 9-vuotiaana saatuaan isältään saimaannorppaehmolelun.

Sini Saarelan äiti kertoo, että eläimet ovat olleet Sinille tärkeitä aivan pienestä pitäen. Kun Sinin äidiltä kysyy, millaisia erilaisia hetkiä hänelle on jäänyt mieleen tyttärestään vuosien varrelta, liittyy muistoihin yleensä eläimet tai luonto yleensä. Tässä viisi eläintä, joilla on ollut Sinille erityistä merkitystä.

Saimaannorppa
”Pienenä tyttönä Sini rakastui heti saimaannorppaan, jonka hänen isänsä toi tuliaiseksi Ruotsin-laivalta. Se oli sellainen pieni norppa, kuutti, ja Sini antoi sen nimeksi Nuutti.

1980-luvulla saimaannorpasta puhuttiin paljon. Sini katsoi televisiosta ohjelmia, joissa kerrottiin norpasta, ja eläimestä puhuttiin lapsille päiväkodissa ja kerhossa.

Pian tytölle selvisi, että norpalla ei ole kaikki hyvin. Meidän oli pakko vastailla Sinin kysymyksiin ja puhua asiasta, vaikka tyttö oli hyvin pieni. Sini oli hyvin huolissaan, hänen oli muutenkin lapsena vaikea kestää sitä, jos jossakin sadussa eläin katosi tai kuoli.

Nuutti-pehmolelu on edelleen tallessa, en ole raaskinut hävittää sitä.”

Hevonen
”Ratsastusharrastus oli Sinille hyvin rakas. Kun Sini oli 9-vuotias ratsastustallilla sattui niin, että hevonen puri Siniä alaleukaan. Kohtaan tuli reikä ja yksi hammaskin murtui.

Sini oli kuitenkin vaatimalla vaatinut, ettei minulle saisi kertoa, kuinka hän oli satuttanut itsensä, jotta ”äiti ei ole hevoselle vihainen”. Siitä muodostui oikea salailuoperaatio niin että sain vasta myöhään illalla selville, mitä oli oikeasti tapahtunut.

Sini ei koskaan ajatellut, että eläin olisi tehnyt väärin, hän puolusti eläimiä aina. Kaikki mitä tapahtui, oli aina ihmisen vika.”

27. marraskuuta 2013 Sini Saarela Intiassa.

Vuonna 2006 Sini Saarela kertoi lähtevänsä Intiaan kilpikonnien suojeluleirille, koska hänestä merten hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla,

Merikilpikonna
”Vuonna 2006 Sini oli Greenpeacen järjestämällä kilpikonnien suojeluleirillä Intiassa. Se oli hänelle uskomaton kokemus ja hitsasi Sinin kiinni GP:hen.

Vapaaehtoiset kulkivat Bengalinlahden pesimärannoilla seuraamassa ja dokumentoimassa kilpikonnien nousua merestä, niiden munimista ja poikasten selviytymistä takaisin mereen.

Sini ei ollut ennen tätä matkaa käynyt Euroopan ulkopuolella, joten se oli myös aikamoinen kulttuurishokki. Sini joutui opettelemaan oikeakätiseksi vasenkätisyyden sijaan, koska paikalliset tavat vaativat, että ruoka oli syötävä oikealla kädellä.

Minusta tuntuu, että saatuaan kokea tämän uskomattoman reissun, Sini lopullisesti päätti antaa oman osansa Greenpeacen työhön.”

28. marraskuuta 2013 Merikilpikonna

Vuonna 2006 Sini osallistui merikilpikonnien pelastamiseen. Kuva Filippiineiltä.

Kuukkeli
”Vuonna 2009 Sini pääsi tapaamaan miestä, joka tutkii kuukkeleita.

Kuukkeli on punertavansävyinen, Etelä-Suomessa harvinaiseksi käyvä lintu. Se on kuulemma erityisen oppivainen lintu.

Sini pääsi metsään katsomaan, kun tutkija ruokki kuukkeleita makkaralla ja leivällä. Tapaaminen teki vaikutuksen. Sini löysi kuukkelista persoonallisen ja kiinnostavan linnun, jonka uhanalaisesta elämästä hän jälkeenpäin kertoi monille kavereilleen.

Sinin mielestä kaikki lajit pitää suojella, mutta itselle läheisen esimerkiksi avulla asioista oli varmaan helpompi puhua.”

Karhu
”Kolme vuotta sitten olimme Sinin ja perheemme koiran kanssa kävelemässä Seitsemisen kansallispuistoalueella Hämeessä. Yhtäkkiä Sini sanoi, että tästä on karhu mennyt.

Minä olin, että hyvänen aika, nyt käännytään takaisin ja lähdetään pois. Sini ei ollut millänsäkään, hänen mielestään meillä ei ollut mitään hätää.

Sini totesi, että jos täällä on karhu, niin se varmasti jo tähän mennessä tietää meistä, on meidät kuullut ja haistanut ja pysyisi poissa. Meidän kaupunkilaiskoiramme oli tosiaan haukkunut ja minä olin puhunut kovaankin ääneen. Mielessäni oli tyytyväinen siihen, että olin lisäksi laittanut rexonan deodoranttia, doven parfymoitua vartalovoidetta ja taisi minulla lisäksi olla vielä ötökkävoidettakin. Siniä karhu tuskin olisi yhtä varmasti haistanut!

Näissä asioissa munasta on tosiaan tullut kanaa viisaampi. Sini tietää metsien elämästä paljon enemmän kuin minä ja on paljon rohkeampi. Hän selvittänyt minullekin, millaiselta näyttää hyvinvoiva metsä ja millaiset metsät ovat suojelun arvoisia.”