18. kesäkuuta 2012

Greenpeacen aktivistit jakavat tietoa arktisesta öljynporauksesta kokoukseen menossa oleville Arktisen neuvoston Oil Spill Response Task Force -ryhmän jäsenille Helsingissä 2012 kesäkuun 18. päivänä.

Olimme tänä aamuna tervehtimässä tummiin pukeutuneita virkamiehiä, jotka astelivat Marina Congress Centeriin Arktisen Neuvoston öljyntorjuntaa käsittelevän työryhmän kokoukseen. Jääkarhumme oli selvästi aamun piristys monelle ja niin amerikkalaiset kuin venäläiset delegaatit poseerasivat jääkarhun vieressä. Erään venäläisen delegaatin halaus oli tosin niin lähellä painiotetta, että heräsi kysymys, aiotaanko jääkarhua halata vai kuristaa.

Samaa voisi kysyä Arktiselta neuvostolta. Arktinen merialue on kansainvälisen sääntelyn tyhjiö, mutta sen luonnonvarojen perässä ovat kaikki. Jos Arktinen neuvosto haluaisi halata Arktista, se sanoisi: Me suojelemme sinua, koska tarvitsemme sinua. Me kiellämme öljynporauksen arktisilla vesillä, koska se voisi tuhota koko ekosysteemin emmekä tiedä miten öljyn voisi siivota pois.

Mutta mitä Arktinen neuvosto tekee? Shell aloittaa poraukset Alaskan pohjoispuolella tänä kesänä, vaikka yhtiön öljyntorjuntasuunnitelma on sanalla sanoen naurettava. Sopimukset toiminnasta tulevat pahasti jälkijunassa. Nyt Helsingissä kokoustava työryhmä yrittää saada aikaan sopimusta siitä, miten järjestää logistiikka ja vastuunjako, kun öljyonnettomuus Arktiksella tapahtuu. Tämä on toki tärkeää, mutta miksi kansainvälinen yhteisö ei puhu siitä, avataanko Arktista ollenkaan poraukselle?

Siksi, että joidenkin mielestä: ”Se ei ole realistista”, ”Ei ole näköpiirissä että luonnonvaroja aiottaisiin jättää hyödyntämättä” tai koska ”joku sinne kuitenkin menee, joten se on parasta yrittää hoitaa mahdollisimman hyvin”. Tämä pitää kaikki paikkansa – politiikan suunta ei muutu itsekseen, jos sitä ei muuteta. Öljyriippuvainen maailma ei muutu uusiutuviin energianlähteisiin ilman valintoja ja tekoja.  Jos ilmaston lämpeneminen aiotaan laittaa aisoihin, virran mukana meneminen ei vain riitä.

Miten sitten jääkarhu kuristetaan? Ehkä juuri niin, että keskitetään kaikki huomio siihen, että suuryhtiöt määrätään ryöstämään Arktiksen luonnonvarat hieman siistimmin, hieman kestävämmin, näkemättä kuitenkaan koko kuvaa. Sitä, että me tarvitsemme Arktista ja Arktis meitä.  

SINI HARKKI