17. elokuuta 2012 August 2012 Usinsk Russia - Conference in Usinsk Russia with delegates from Arctic and local communities affected by oil extraction

Öljytuhoa Usinskin seudulla elokuussa 2012. © Steve Morgan

 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen Usinskissa Pohjois-Venäjällä, joten minun ei pitäisi olla yllättynyt. Olen silti. Olin täällä ensimmäistä kertaa toukokuussa dokumentoimassa yhdessä Greenpeacen venäläisten kollegojen kanssa loputtomien öljyvuotojen karmeaa vaikutusta tähän aikanaan niin kauniiseen seutuun.

En palannut tänne sen takia, että olisin kaivannut öljynkatkua tai jatkuvia öljysoihtuja tai aina ilmassa olevien kemikaalien aiheuttamaa päänsärkyä. Palasin, koska meillä on mahdollisuus tehdä jotain hyvää yhdessä Venäjän alkuperäiskansojen kanssa.

Olemme kutsuneet edustajia eri puolilta Venäjän Arktista ja heidän lisäkseen edustajan Grönlannista ja Niger-joen suistolta. Kutsuimme heidät Arktiksen alkuperäisasukkaiden kokoontumiseen näyttääksemme, mitä täällä tapahtuu, ja yhdistääksemme voimat taistelussa öljy-yhtiöitä vastaan, jotka tuhoavat heidän kotejaan.
.
Kolmipäiväisen kokouksen aikana kuulimme poronhoitajista, joiden koko elämäntavan öljyteollisuus on muuttanut. Kuulimme Alice Ukokulta, joka on kotoisin Nigerin suistolta, kuinka hänen kansaansa kuolee öljy-yhtiöiden - tässä tapauksessa Shellin - holttitoman ja epäinhimmillisen toiminnan takia. Kuulimme miehestä, jonka veli kuoli puhdistaessaan vuoden 1994 suurta öljyvuotoa. Kuulimme Saamelaiskäräjien edustajalta tutkijasta, joka mallinnuksen avulla osoitti, kuinka tuhoisa öljyvuoto arktisilla vesillä olisi heidän merelleen ja rannoilleen.

Kuulimme myös Lukoilin ympäristöosaston johtajaa, joka vei meidät katsomaan öljykentälle vuodon puhdistamista. Tämä oli varmasti kaikkein järkyttävin hetki. Kun olimme katsoneet öljyvuotoa, hän vei meidät katsomaan Lukoilin “vihreää” puolta. Luulimme pääsevämme todistamaan heidän viherpesuaan, mutta kaikkea muuta. Hän vei meidät paikkaan, jossa öljyvuodot olivat laajempia kuin koskaan aikaisemmin näkemämme. Mustaa, tihkuvaa öljyä niin pitkälle kuin silmä kantaa, eikä minkäänlaista torjuntaa, joka estäisi massiivisen vuodon luontoon. Maistan vieläkin myrkylliset höyryt suussani.

Vaikka tämä olikin järkyttävää, se ei minua yllättänyt. Olin yllättynyt, koska luulin olevani valmistautunut kiertomatkalle surman suuhun. Vaikka olin nähnyt tätä tuhoa aikaisemmin, järki ei osannut valmistaa minua siihen, miten tunteet toimivat. Kun näet, haistat ja maistat valtavasta myrkyllisestä lammesta haihtuvan ilman ja näet myrkyllisen veden tappavan elämän laajalta alueelta ja valuvan paikallisen jokeen, joka oli ihmisille tärkeä, järki ei enää toimi vaan vaistot ottavat vallan.

Epäinhimillisyys ja räikeä välinpitämättömyys luontoa ja ihmiselämää kohtaan vaikutti minuun enemmän kuin osasin odottaa - varsinkin kun kuvittelin olevani henkisesti hyvin valmistautunut. Kuka tekee näin omalle kansalleen, omalle maalleen ja omalle luonnolleen? En voi käsittää. Siihen en pysty koskaan tottumaan tai valmistautumaan. Kenenkään ei pidä tottua tällaiseen elämän halveksuntaan. Täällä emme nähneet vain ympäristöä tuhoa - näimme luonnon lopun.

JON BURGWALD

Greenpeacen Arktis-kampanjoitsija, joka osallistui alkuperäiskansojen konferenssiin Usinskissa

--

Pelasta Arktis. Liity yli 1,3 miljoonan allekirjoittajan joukkoon: http://savethearctic.org