Liityin uuden Warriorin kyytiin telakalla Bernessa, Saksassa noin puolitoista kuukautta sitten. Laiva oli saatu siihen kuntoon etta merikoeajot voitiin aloittaa. Olimme tulevan ensimmaisen miehistön kanssa Greenpeacen edustajina tutustumassa laivaan ja opettelemassa sen saloja. Olin jo aikaa sitten tutustunut uuden Warriorin spekseihin paperilla, ja taytyy myöntaa, etta pidin varsinkin suorituskyvyn osalta numeroita liioteltuina. Ettäkö 860 tonnia painava kelkka saataisiin liikkumaan 15 solmua pelkästään pyhällä hengellä? Ei onnistu.

Oli erittäin mukavaa olla väärässä.

Rainbow Warrior IIIKun ensimmaisen kerran pohjanmerellä saimme koko takilan auki ja purjeet taivaalle, oli hymyssä pidättelemistä. Kahdenkymmenen solmun sivutuulessa loki näytti parhaimmillaan 14 solmua, kallistuskulman ollessa noin kaksikymmentä astetta. Siinä vaiheessa, tuulen ujeltaessa korvissa, tajusin taman kelkan uskomattoman potentiaalin. Eivät liiotelleet.

Kulunut kuukausi on ollut ehkä koko elämäni stressaavin. On aivan tajuton urakka saada laiva, jollaista kukaan ei ole edes ennen rakentanut, siihen tilaan etta se liikkuu, toimii ja on kaytettavissa kaikessa potentiaalissaan. Mielenkiintoista, haastavaa ja raskasta on ollut. Vapaapäiviä ei ole ollut juurikaan varaa pitää. Meillä on kuitenkin ollut taattua GP-laatua oleva ryhmä täällä, joka on pitänyt lipun korkealla ja boogien hyvänä.

Nyt, noin kuukausi myöhemmin, olemme Hampurissa. Siirtymä telakalta tänne oli laivan virallinen neitsytmatka ja se sujui ilman kummempia kommelluksia, vaikka komentosillalla ja konehuoneessa oltiinkin käsi nappulalla koko matkan, varautuen kaikkeen mahdolliseen. Ensimmäisen viikonlopun avoimen laivan paivissa uuden laivan näki jo noin 4 000 ihmistä ja reaktioista päätellen olivat vaikuttuneita.

Kaiken stressin ja teknis-avaruudellisen hössötyksen jalkeen on ollut mukava palata “todellisuuteen” pariksi päivää. Nähdä reaktiot vapaaehtoisten kasvoilta kun he esittelevat laivaa, tavata vanhoja tuttuja ja Greenpeace-legendoja  kuten Rien Achtenberg ja monia muita. Sitä taas muistaa vähän aikaa miksi tama laiva on olemassa ja miksi se kantaa yhden maailman kuuluisimman laivan nimeä.

Ennen kaikkea sita taas muistaa kuinka onnekas itse on kun on saanut tilaisuuden tehda tällaista työtä, tällaisissa olosuhteissa, naiden kaikkien uskomattoman hienojen ihmisten kanssa.

Seuraavaksi  ohjelmassa on Amsterdam, Lontoo ja sitten Tukholma. Jos kiinnostaa nahda kanootti livena, niin tervetuloa Tukholmaan marraskuun lopussa.

Tänään lähdimme yöta myoten Hampurista Elbe-jokea alaspain nousuveden jälkeen. Saavuimme pohjanmerelle aamupaivällä ja ohjelmassa oli takilan ja purjeiden testausta. Kiireisestä aikataulusta johtuen emme olleet ehtineet testata edes kaikkia vehkeitä vielä ja laivan seka takilan suunnittelijat olivatkin kyydissa mahdollisten ongelmien varalta. Saimme 30 solmun myotätuulessa kolme viidestä purjeesta ylös ja laskettelimme German Bightia lounaaseen koko päivän 12 solmun keskivauhtia upeassa purjehdussäässä. Kun emme liiku purjeilla, kaytamme E-drivea. Se on hybridi joka koostuu sahkömoottorista ja dieselgeneraattorista. Pystymme 400kW generaattorilla tuotetulla voimalla kulkemaan 10 solmua hyvissä olosuhteissa. Polttoaineen kulutus on aivan naurettavan pieni. Laivan pääkone on ainoastaan varalla hätätilanteita ja vaikeita olosuhteita varten.

Päivän meininkia kuvaa hyvin tilanne lounaan jälkeen, kun olin vahdissa, tuli videokuvaajamme Julia Stanislawska kysymaan: "onpa kova vauhti, milloin oikein sammutamme moottorin kokonaan?" sanoin, se on ollut sammutettuna jo tunnin ajan. Samaa asiaa tuli vahdin aikana tiedustelemaan viela kaksi muutakin tyyppia. He kaikki poistuivat komentosillalta hymyillen korvasta korvaan.

Kuten tein myos minä koko päivän.

 

Martti Leinonen

2nd Mate

S/y Rainbow Warrior

Rainbow Warrior III