Hanti-kansan elämäntapaa

Siperia oli vuosisatojen ajan runsaiden luonnonvaraisten metsien ja kaloja täynnä olevien jokien maa, joka toimi kotina sekä alkuperäiskansoille että alueen eläimille. Joidenkin venäläisten yritysten tärkeysjärjestyksessä näiden mittaamattoman arvokkaiden luonnonvarojen yli menee kuitenkin yksi toinen luonnonvara – öljy.

Perinteistä poronjalostusta harjoittava, kielisukulaisiimme hanteihin kuuluva Ajpinin perhe kutsui joukon toimittajia ja Venäjän Greenpeacen työntekijöitä kotiinsa kuulemaan taistelustaan öljy-yhtiöitä vastaan. Vaakalaudalla on alueen viimeiset koskemattomat maa-alueet. Mukana matkassa oli myös Ylen toimittaja.  

Ryhmä kulki yli 500 kilometrin matkan Hanti-Mansian kosteikkojen läpi kuullakseen perheen tarinan. Öljy-yhtiöt ovat laajentaneet alueella toimintaansa vuosi vuodelta pakottaen paikalliset asukkaat muuttamaan pohjoisemmille alueille.

Ajpinin perheen kotiin pääsee ainoastaan öljy-yhtiö Lukoilin tarkastuspisteen kautta. Lukoil hallitsee käytännössä koko aluetta, ja saatuaan tietää Greenpeacen vierailusta he yrittivät kontrolloida Greenpeacen työntekijöiden jokaista askelta. Satojen kilometrien ajan ryhmää seurasi neljä autollista Lukoilin vahteja ja paikallishallinnon virkailijoita.

Lukoilin edustaja saapui myös paikalle kertomaan yrityksen sitoutumisesta paikalliseen luontoon ja alueen asukkaisiin. “Kaikista projekteista neuvotellaan paikallisten kanssa, ja maksamme heille hyvän korvauksen. Jälkeenpäin puhdistamme mahdollisesti saastuneen maaperän. Viimeisen 20 vuoden aikana poronkasvattajien määrä on jopa kasvanut! Yhteistyömme paikallisten kanssa on Venäjän mittakaavassa parhaasta päästä”, vakuutti Lukoilin edustaja Konstantin Beljajev. Mustaan pukuun pukeutunut Beljajev näytti tuhoutunutta ympäristöä vasten täysin vieraalta.

Lukoilin lupauksista huolimatta alueen luonto ei ole vielä toipunut 30 vuotta kestäneestä öljysaastutuksesta. Tuhansia hehtaareja alueen metsiä on tuhoutunut metsäpaloissa ja saasteiden vuoksi, ja kalat ovat kadonneet likaisista vesistöistä. Sekä valtio että yritykset vähät välittävät mitä alueelle tapahtuu sen jälkeen kun öljyvarannot on kulutettu loppuun; he yksinkertaisesti lähtevät etsimään uusia alueita. Esimerkiksi Arktikselle.

Öljyn tuhoja

Siperian laajat metsäalueet, jotka aikoinaan antoivat hantiperheille kaiken tarvittavan, ovat kutistuneet pieniksi reservaateiksi joita kutsutaan virallisesti “perinteisen metsänkäytön alueiksi”. Ajpinin perheen metsä näyttää isolta, mutta läheltä katsottuna huomaa sen kärsineen pahasti tulipaloissa. Tulipalot syttyvät piittaamattomien vierailijoiden jäljiltä, jotka ovat kaikki saapuneet alueelle öljyteollisuuden mukana. Kaikkialla näkyy öljyteollisuuden jalanjälkiä: roskia, ruostunutta metallijätettä ja syviä renkaidenjälkiä.

Ajpinien naapuri, Ivan Kazamkin, esittelee ryhmälle aluetta, jossa oli vielä muutama vuosi sitten kaloja täynnä oleva joki. Rosneft-yhtiö rakensi joen paikalle öljyputken ja tukki joen hiekalla ja soralla. “Olemme valittaneet hallinnolle useita kertoja ja pyytäneet kaloille jätettävän edes pienen kulkuväylän. Emme saaneet vastausta, ja nyt joki on kuollut”, Ivan kertoo.

Maa ei kuulu täällä enää paikallisille. Maaperä, metsät ja mineraalivarannot omistaa valtio ja sillä on vapaus vuokrata ne mille tahansa yhtiölle mihin syyhyn tahansa vedoten. Lukoil löysi hiljattain öljyvarannon Ajpinin perheen maiden keskeltä ja aikoo nyt porata useita kaivoja sinne. Parhaimmillaan perhe saa jonkinlaisen rahallisen korvauksen, mutta perhe ei menetä vain palan metsää, he menettävät mahdollisuuden elättää itsensä sekä säilyttää perinteensä ja kulttuurinsa. Sille on hankala laittaa hintalappua.

Paikallista Hanti-väestöä

Poronpaimentajien alue Enel Uri näyttää lähes samalta miltä se näytti sata vuotta sitten. Siellä on pieniä puutaloja, kotia ja tulipesiä, joiden äärellä perheen emäntä Lubov valmistaa kalasoppaa. Paikalliset ovat sitoutuneita elämäntapaansa eivätkä he halua lähteä pois. “Olen opiskellut ja asunut kaupungissa, mutta oikea kotini on täällä”, Lubov Ajpina sanoo. “Porojen pitäminen on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi, mutta toivottavasti voisimme siirtyä ekologisen turismin pariin. Pystymme kyllä elättämään itsemme, kunhan vain öljymiehet jättävät meidät rauhaan”.

Hantien asumista

Ryhmämme lähtiessä Ajpinit lausuivat rukouksen maidensa säilymisen puolesta. Rukous taitaakin olevan ainoa avunlähde, sillä maan hallitus näyttää välittävän ainoastaan öljyteollisuuden eduista. 

Kirjoittaja: Maria Favorskaja, tiedottaja, Greenpeace

Suomenkielinen käännös: Niini Kokkonen, Digital Marketing Manager, Greenpeace