#ilmastonmuutos #nytonpakko

Nyt on pakko

Tule mukaan!

Tiedämme, että maailman päästöjen kääntämisellä kohti nollaa on tulenpalava kiire. Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteessa pysyminen vaatisi globaalien päästöjen puolittamista 2030 mennessä. Sen sijaan päästöt ovat edelleen kasvussa ja maiden päästövähennyslupaukset ovat viemässä meitä kohti kolmen asteen katastrofaalista lämpenemistä.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on kutsunut valtioita ilmastohuippukokoukseen syyskuussa, vaatien konkreettisia lupauksia 2030 ilmastotavoitteiden parantamiseksi, jotta ne olisivat linjassa Pariisin sopimuksen kanssa.

Miten Euroopan unionin tulisi vastata ilmastokriisiin ja ilmastopolitiikan jähmettyneisyyden tilaan?

Monesti kuulee argumentoitavan, että EU:n päästöt eivät ratkaise ilmastonmuutosta. Ja näinhän se on. Yhdenkään yksittäisen maan päästöt eivät ratkaise ilmastonmuutosta. Mutta EU:n ilmastopolitiikka ratkaisee paljon.

Ensinnäkin, EU:n kymmenen prosentin siivu globaaleista päästöistä on iso. Meillä on kaikki mahdollisuudet neutraloida päästöt 2040 mennessä, millä olisi jo merkitystä ilmaston kannalta.

Koska kansainvälisessä ilmastopolitiikassa maat eivät toimi umpiossa, on olennainen kysymys kuitenkin se, millaisella politiikalla EU voi kirittää muutkin maat Pariisin sopimuksen mukaiselle päästöuralle.

Kiina, Kiina ja Kiina

Ilmastoneuvotteluissa historiallinen vastuu on suurin varhaimmin teollistuneilla mailla ja näiden johtajuus on välttämätöntä, jotta muut maat saadaan mukaan. Esimerkiksi Kiina, jonka päästöjen kehitys on koko ihmiskunnan tulevaisuutta määrittävä kysymys, katsoo tarkasti EU:n toimia ennen kun tekee itse päätöksiä tavoitteistaan.

Ja Kiinaa pitäisi miettiä myös täällä.

Kiina on ollut johtava maa investoinneissa aurinkoenergiaan ja vastannut puolesta globaalista aurinkoenergian kysynnästä, mutta investointitahti on nyt huolestuttavasti tasaantunut. Kotimaan saaste- ja vesikriisi ovat saaneet Kiinan asettamaan rajoja hiilen kasvulle, mutta tämäkin kehitys on nyt uhattuna talouspolitiikan ja hiilisektorin lobbauksen takia.

Vuonna 2018 Kiinassa asennettiin vähiten uutta hiivoimaa sitten vuoden 2004, mutta nyt tuottajat ovat esittäneet hallinnolle suunnitelmaa lisätä 300-500 uutta hiilivoimalaa vuoteen 2030 mennessä. Jos suunnitelma hyväksytään ja toteutetaan, päätös riittää yksin tuhoamaan mahdollisuudet pysyä 1,5-2 asteessa. Koko maailmalta.

Minkälaista ilmastojohtajuutta tarvitaan?

Vuoden 2020 ilmastokokous tulee olemaan ratkaiseva siinä, onko meillä mahdollisuus pitää ilmastonmuutos jotenkin hallinnassa ja 1,5 asteessa. Kiina, Intia ja kaikki muutkin maat on saatava korottamaan päästövähennyslupauksiaan 1,5 asteen tasolle. Ja tämä ei käy ilman edelläkävijöitä. Yhdysvaltain ilmastopolitiikan ollessa alennustilassa, katseet ovat nyt EU:ssa.

Euroopan komissio on ehdottanut joukon skenaarioita, joilla EU voisi tavoitella nettonollapäästöjä 2050. Tämä ei kuitenkaan riitä. Pariisin sopimuksen tavoitteissa pysyminen edellyttää globaaleja nollapäästöjä 2050, joten EU:n on liikuttava nopeammin.

Ja ilmastokriisin selättämisen kannalta tavoitteet, jotka ratkaisevat paljon enemmän ovat 2030-ilmastotavoitteet, sillä 2050 tavoitteet eivät pelasta, jos maailman päästöjä ei seuraavan kymmenen vuoden aikana saada puolitettua.

Jotta EU voisi kirittää muita maita Pariisin sopimuksen tasolle, on sen nostettava mahdollisimman kiireesti omaa 2030-tavoitettaan. Nykyinen -40% vähennystavoite ei ole linjassa 1,5 asteen kanssa ja perustuu myös täysin vanhentuneille oletuksille keskeisten teknologioiden hintakehityksestä. Nykypolitiikalla ja kansallisissa päätöksillä, kuten hiilikielloilla, ollaan menossa jo 50 prosentin vähennykseen, joten EU:n nykyinen 2030 tavoite on auttamattomasti vanhentunut. Antaakseen muille maille signaalin, että EU on valmis tekemään oman osansa ja korjaamaan tavoitteita Pariisin sopimuksen linjalle, 2030-tavoitteita tulisi korjata 65 prosenttiin.

EU:n päästöt eivät siis yksin ratkaise ilmastonmuutosta, mutta tekemämme ilmastopolitiikka voi sen tehdä. Itse asiassa EU:lla on seuraavan vuoden aikana ratkaiseva pelipaikka siinä, pystyykö ihmiskunta pitämään ilmastonmuutoksen 1,5 asteen rajoissa.

Suomella on tärkeä osa EU:n puheenjohtajamaana ensi syksynä, ja 26.5. valittava Europarlamentti on olennainen toimija, joka on perinteisesti ottanut kansallisia intressejä laajempaa näkökulmaa ja puskenut EU:ta parempaan ilmastopolitiikkaan.

Muistakaa äänestää eurovaaleissa. Pelissä on todella paljon.