Sanna Marinin hallituksen omistajapolitiikkaa koskeva periaatepäätös huhtikuulta 2020 edellyttää, että valtio-omisteiset yhtiöt huomioivat toiminnassaan Pariisin sopimuksen 1,5°C tavoitteen sekä Suomen hiilineutraliuus 2035 -tavoitteen ja asettavat verrokkiyhtiöihinsä nähden kunnianhimoiset ja mitattavat ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet.

Mitä tavoitteen vieminen käytäntöön voisi tarkoittaa Neste Oyj:n kannalta? Kysyimme tätä Nesteen vastullisuuskysymyksiin perehtyneeltä toimittajalta Elias Huuhtaselta. Tilasimme häneltä tämän riippumattoman blogin, joka julkaistaan osana kansalaisjärjestöjen blogisarjaa, jossa tarkastellaan, mitä omistajaohjauspäätös tarkoittaa eri valtionyhtiöille. Lue myös sarjan muut osat: Finnair, Fortum, Vapo ja Kemijoki Oy.

Kuva: Borneo Orangutan Survival Foundation.

Pelastuuko maailma tankkaamalla NesteMY:tä? –Omistajaohjauslinjaus haastaa myös Nesteen

Hallituksen uusi omistajaohjauksen periaatepäätös edellyttää valtionyhtiöitä arvioimaan toimintansa ilmastovaikutukset, vaikutukset ympäristölle sekä luonnon monimuotoisuudelle. Päätös sisältää myös Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet päästövähennyksistä.

Tämä blogi käsittelee periaatepäätöstä valtio-omisteisen Neste Oy:n näkökulmasta. Kirjoittaja katsoo, että Nesteen palmupohjaisten raaka-aineiden käyttö biopolttoaineiden tuotannossa on ristiriidassa periaatepäätöksen kanssa.

Vaikka Neste on viime vuosina vähentänyt palmuöljyn osuutta raaka-ainevalikoimassaan, on yhtiö samaan aikaan lisännyt merkittävästi palmuöljyn sivuvirtana syntyvän rasvahappotisleen (PFAD) käyttöä.

Asiantuntijoiden mukaan myös palmuöljyn sivuvirtoihin liittyy merkittävä metsäkadon ja epäsuorien päästöjen riski. Palmupohjaisten polttoaineiden ilmastohyödyt perustuvatkin pitkälti biopolttoaineteollisuuden lobbaamaan luokittelupolitiikkaan.

Pitkä taival irti palmuöljystä

Kun Neste vuonna 2007 avasi maailman ensimmäisen toisen sukupolven biodieselin tuotantolaitoksen Porvoon jalostamolla, pyrkien maailman johtavaksi biodieselin valmistajaksi, kysyntä uusiutuville polttoaineille oli kovassa kasvussa. 

Vuonna 2009 EU asetti voimaan uusiutuvan energian direktiivin, joka osana ilmastotalkoita velvoitti jäsenmaat kasvattamaan uusiutuvien polttoaineiden osuutta tieliikenteessä kymmeneen prosenttiin. Direktiivin myötä biopolttoaineiden kysyntä Euroopassa kasvoi vauhdilla, kun jäsenvaltiot asettivat kilpaa sekoitevelvoitteita biopolttoaineille tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tähän kysyntään Neste vastasi biodieselillä. Vuonna 2010 Neste avasi maailman suurimman biodieseljalostamon Singaporeen. Vuotta myöhemmin yhtiö avasi samankokoisen laitoksen Rotterdamiin.

Biodiesel törmäsi kuitenkin nopeasti tutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen kritiikkiin. Vaikka biodieselin luvattiin vähentävän päästöjä, sen raaka-aineena käytetyn palmuöljyn katsottiin tuhoavan sademetsiä ja lisäävän ilmastopäästöjä, vastoin alkuperäistä päämäärää.

Vuoteen 2018 asti palmuöljyä kuitenkin virtasi EU-alueelle yli seitsemän miljoonan tonnin vuosivauhtia. Yli puolet tästä käytettiin biopolttoaineisiin. EU reagoi palmuöljyn käytön räjähdysmäiseen kasvuun viime vuonna ja päätti, että palmuöljyn käytöstä biopolttoaineissa luovutaan vuoteen 2030 mennessä.

Samalla EU rajoitti ns. ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden, eli biodieselin kaltaisten ruokakasveista valmistettujen polttoaineiden, käyttöä uusiutuvien tavoitteiden saavuttamisessa.

Pohjana päätökselle toimi komission laaja tutkimus, jonka mukaan palmuöljystä valmistettu biodiesel tuottaa jopa kolme kertaa enemmän päästöjä fossiilisiin verrattuna, kun epäsuorista maankäytön muutoksista (ILUC) aiheutuvat päästöt otetaan huomioon.

Öljypalmun hedelmäterttuja kuljetetaan metsäpaloista harmaan ilman läpi Sumatralla.

Uusi polttoaine, sama palmu

Neste onkin pyrkinyt karistamaan biodieselin negatiivista imagoa keskittymällä palmuöljyn sijaan jätevirtoihin. Uutta, sataprosenttisesti jätteistä valmistettua Neste MY uusiutuvaa dieseliä markkinoidaan “läpimurtona, joka muuttaa maailman”.

Uusiutuva diesel on ns. toisen sukupolven biopolttoaine, jonka valmistuksessa ei saa käyttää elintarviketuotantoon soveltuvia ravintokasveja, kuten palmuöljyä. Sen sijaan raaka-aineina käytetään jätteitä ja tähteitä.

Ajatus vetoaa kuluttajiin: innovatiivisella teknologialla joulukinkkujen jäterasvat saadaan viemärin sijaan hyötykäyttöön. Neste MY onkin saanut jopa ihmeenomaisen maineen polttoaineena, joka tuottaa ilmakehään vähemmän hiilidioksidia kuin sähköauto ja voisi ratkaista koko Suomen dieselpäästöjen ongelman.

Todellisuudessa merkittävä osa näistä jätteistä on edelleen alunperin peräisin samoilta Kaakkois-Aasian palmuplantaaseilta kuin itse palmuöljy. Samaa tahtia, kun palmuöljystä on luovuttu, on palmuöljyn sivutuotteiden osuutta uusiutuvassa polttoaineessa kasvatettu rajusti.

Näistä keskiössä on palmuöljyn jalostuksessa sivutuotteena syntyvä palmuöljyn rasvahappotisle PFAD, jota saadaan sivutuotteena noin 3,5–5 prosenttia raaka-ainesyötöstä jalostuksen yhteydessä.

Ruotsissa PFAD nousi lyhyessä ajassa uusiutuvan dieselin tärkeimmäksi raaka-aineeksi. Vuonna 2018 uusiutuvan dieselin raaka-ainejakaumasta 46 prosenttia oli PFAD:ia, kun vielä kolme vuotta aiemmin tislettä ei ollut Ruotsin markkinoilla vielä lainkaan. Neste tuottaa käytännössä lähes kaiken markkinoilla olevan uusiutuvan dieselin, joka soveltuu Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden olosuhteisiin.

Suomessa vastaavat tilastot on luokiteltu Nesteen liikesalaisuuksiksi, eikä Neste suostu kilpailullisista syistä kertomaan, kuinka paljon PFAD:ia yhtiö käyttää uusiutuvien tuotteidensa valmistuksessa.

Yle kuitenkin selvitti tullin tilastoista, että vuoden 2019 lokakuuhun mennessä Neste oli tuonut pelkästään Suomeen yli 140 miljoonaa kiloa PFAD:ia. Määrä on noin 5 prosenttia PFAD:n globaalista tuotannosta, ja kyseessä on Nesteen pienin jalostamo. Siitä, kuinka paljon Neste käyttää PFAD:ia Singaporen ja Rotterdamin jalostamoillaan, ei julkista tietoa ole saatavilla.

Taustalla öljy-yhtiöiden lobbaus

PFAD:n räjähdysmäisen kasvun taustalla on öljy-yhtiöiden lobbaama lainsäädäntö. Biopolttoaineteollisuus on edistänyt raaka-aineen käyttöä hankkimalla PFAD:lle merkittävät veroalennukset.

Alennukset perustuvat raaka-aineelle hankittuun jäteluokitukseen. Jätteiden uusiokäyttöä polttoaineissa halutaan ymmärrettävästi edistää, kun ruuaksi kelpaavien raaka-aineiden käyttöä halutaan välttää. Jäteluokitus tuo raaka-aineen käytölle parhaimmillaan satojen miljoonien eurojen verohelpotukset.

Kun PFAD on jo valmiiksi halvempaa kuin palmuöljy, tekee jäteluokitus sen käytöstä entistä houkuttelevampaa. Tästä syystä öljy-yhtiöillä on suuri intressi luokittelupolitiikassa. 

Ranskassa lobbaustyötä PFAD:n jäteluokituksen puolesta on tehnyt energiajätti Total, Pohjoismaissa puolestaan Neste.

Sveriges Natur paljasti vuonna 2018, kuinka Neste pyrki vaikuttamaan Ruotsin biopolttoainepolitiikkaan PR-yritys Westanderin avulla. Norjan yleisradioyhtiö NRK puolestaan uutisoi, kuinka Neste yritti hankkia jäteluokituksen PFAD:lle Norjan markkinoita varten vuonna 2016.

Molemmissa maissa Neste aluksi onnistui tavoitteissaan. Sveriges Natur laski, että pelkästään vuonna 2017 PFAD sai verohelpotuksia Ruotsissa yli 290 miljoonaa euroa. Norjassa palmupohjaiset polttoaineet saivat NRK:n mukaan puolestaan 155 miljoonaa euroa verohelpotuksia vuonna 2016.

Luokituksesta nousseen mediakohun jälkeen sekä Ruotsi että Norja kuitenkin päätyivät lopulta poistamaan PFAD:n jäteluokituksen. Suomi on viimeisiä EU-maita, jossa jäteluokitus on vielä voimassa.

Metsäkatoa, korruptiota ja ihmisoikeusloukkauksia

Nesteen mukaan PFADin käyttö raaka-aineena on kestävää. Asiantuntijoiden mukaan palmuöljyn sivuvirtana syntyvä PFAD kärsii kuitenkin pitkälti samoista ongelmista kuin varsinainen palmuöljy.

Viime vuonna tutkija ja konsultti Chris Malins laski selvityksessään Rainforest Foundation-järjestölle, että jokainen 10 tonnin kasvu PFAD:n kysynnässä johtaa pahimmillaan hehtaarin metsäkatoon. PFAD:n kysynnän katsotaan epäsuorasti lisäävän kysyntää myös palmuöljylle. Järjestön näkemyksen mukaan Nesteen toiminnalla on merkittävä riski kiihdyttää metsäkatoa PFAD:n ja palmuöljyn käytön myötä.

Myös PFAD:n alkuperää koskevat kestävyyskriteerit ovat nousseet yhdeksi kipukohdaksi. Suomessa Energiavirasto edellyttää, että tavallisten biopolttoaineiden raaka-aineiden täytyy täyttää tietyt vaatimukset niiden alkuperän suhteen. Raaka-aine ei esimerkiksi saa olla peräisin alueelta, jossa on aarniometsää tai luonnonsuojelualue.

Jätteiksi luokitelluilta raaka-aineilta tätä ei kuitenkaan vaadita. Siinä missä tavallista palmuöljyä ei saa esimerkiksi hankkia laittomasti metsään hakatulta plantaasilta, ulottuvat jäteluokitellun PFAD:n kestävyyskriteerit vain jalostamolle saakka. Tilannetta voi verrata esimerkiksi sahanpuruun, joka jäljitettäisiin vain sahalle, eikä tuotantoketjun alkuvaiheille metsään.

Kun PFAD:n alkuperään eivät koske samat kestävyyskriteerit kuin palmuöljyn, Nesteen tuotantoketjuun saattaa päätyä raaka-aineita kestämättömistä lähteistä.

Esimerkiksi syyskuussa 2019 Kansan Uutiset kertoi Nesteen hankkivan PFAD:ia jalostamolta, joka puolestaan osti raaka-aineita laittomien metsähakkuiden takia korruptiotuomion saaneelta PT Hardaya Inti plantaasilta Sulawesin saarelta.

Samana vuonna myös Rainforest Action Network paljasti, että Sumatralla sijaitseva Belawan Refinery, jolta Neste ostaa PFAD:ia, hankkii raaka-aineita laittomilta plantaaseilta orankien suojelualeen sisältä yhtiöiden PT Global Sawit Semesta ja PT Samudera Sawit Nabati kautta. 

Niin ikään kesäkuussa 2020 Chain Reaction Research kertoi Nesteen hankkivan PFAD:ia Jakartalla sijaitsevalta jalostamolta, joka on linkitetty metsäkatoon ja ihmisoikeusloukkauksiin.

Valtioneuvoston periaatepäätös edellyttää valtio-omisteisia yhtiöitä huomioimaan vaikutukset ympäristölle sekä luonnon monimuotoisuudelle. Näin ollen raaka-aineen laaja käyttö, jonka alkuperää eivät koske kestävyyskriteerit, on ristiriidassa periaatepäätöksen kanssa.

Öljyplantaasin raivausta Indonesiassa Papualla 19. joulukuuta 2017. Selvityksessään 2013 ja seurantaselvityksessä 2018 Greenpeace International on paljastanut Nesteen raaka-ainetoimittaja Wilmar Internationalin kytköksiä sademetsätuhoon. Vastauksenaan Wilmar on toistuvasti luvannut parannuksia ja uskottavaa seurantaa – katteettomasti.

Ilmastotavoitteet

Nesteen mukaan PFAD-pohjainen diesel laskee päästöjä verrattuna fossiiliseen dieseliin. Päästövähennykset ovat kuitenkin täysin riippuvaisia jäteluokituksesta.

Myös päästölaskennassa jäteluokitus tarkoittaa sitä, että raaka-aineen päästöjen laskeminen aloitetaan vasta, kun se saapuu Nesteen jalostamolle. Näin ollen PFAD:n tuotannon alkuvaiheilla syntyneet päästöt voidaan jättää laskematta. Jäteluokituksen myötä PFAD on ikään kuin veroalennettua palmuöljyä, jonka viljelyssä, käsittelyssä ja jalostuksessa ei paperilla synny päästöjä.

PFADin laskennalliset päästöt ovat siis täysin riippuvaisia jäteluokituksesta. Jäteluokituksen kanssa PFAD:n lasketaan vähentävän päästöjä jopa 90 prosenttia verrattuna fossiiliseen dieseliin. Sen sijaan ilman jäteluokitusta, jos Indonesiassa ja Malesiassa syntyvät päästöt lasketaan osaksi PFAD:n tuotantoketjua, niin PFAD saattaa jopa lisätä Suomen päästöjä.

Malins arvioi Ylelle maaliskuussa, että PFAD:n käyttö saattaa jopa kaksinkertaistaa Suomen ilmastopäästöt. Näin ollen PFAD-pohjainen uusiutuva diesel ei toisikaan luvattuja päästövähennyksiä.

Samankaltaiseen tulokseen päätyi Renewable and Sustainable Energy Reviews-julkaisun tuore tutkimus. Tutkimuksen mukaan ilman jäteluokitusta, eli jos palmuöljyn ILUC päästöt lasketaan osaksi PFADin päästöjä, PFAD ei tuottaisi päästövähennyksiä ollenkaan verrattuna fossiiliseen dieseliin. 

Näin ollen palmupohjainen diesel on ristiriidassa myös periaatepäätöksen ilmastotavoitteiden kanssa. Suomen tieliikenteen päästövähennystavoitteita on laskettu vahvasti biopolttoaineiden varaan. Lainsäädäntö Suomessa velvoittaa jakelijoita kasvattamaan biopolttoaineiden osuutta bensiinissä ja dieselissä kolmeenkymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Kun iso osa biopolttoaineiden raaka-aineista oletettavasti muodostuu palmupohjaisista tuotteista, riski laskelmien vääristymille on suuri.

Mikäli Suomi joutuu tulevaisuudessa arvioimaan jäteluokitusta uudestaan, PFAD:n suureksi kasvanut osuus raaka-ainejakaumassa saattaa johtaa merkittävään takapakkiin päästövähennyksissä. Ruotsissa uusiutuvien laskennallinen osuus tieliikenteessä romahti 17 prosenttia, kun PFAD:lta poistettiin jäteluokitus viime vuonna.

PFAD ei ole jätettä

Osa omistajaohjauksen periaatepäätöstä on myös asettaa verrokkiyhtiöihin nähden kunnianhimoiset tavoitteet ympäristön ja ilmaston osalta. Tässä suhteessa Neste on jäljessä kilpailijoitaan.

Esimerkiksi Euroopan toiseksi suurin uusiutuvan dieselin tuottaja italialainen Eni päätti toukokuussa luopua PFADin käytöstä vuoteen 2023 mennessä.

Maailman suurin lentoliikenteen biopolttoaineiden tuottaja kalifornialainen SkyNRG puolestaan kirjoittaa sivuillaan, että ei koskaan ole käyttänyt, tai tule koskaan käyttämään, PFAD:ia polttoaineissaan. SkyNRG toteaa, että PFAD ei ole todellinen jäte, eivätkä EU:n uusiutuvan energian direktiivien vähimmäisvaatimukset takaa kestävyyttä.

Myös monet maat pitävät PFAD:n luokittelua jätteeksi virheenä, ja käyttöä biopolttoaineissa epäkestävänä. Norja poisti ympäristösyihin vedoten PFAD:n jäteluokituksen vuonna 2017, ja Ruotsi seurasi perässä viime kesänä.

Perusteita PFAD:n käytöstä luopumiselle löytyi useita. Ensinnäkin PFAD käytetään jo valmiiksi lähes 100 prosenttisesti eri kemianteollisuuden prosesseissa: kynttilöiden, saippuan ja muiden kemianteollisuuden tuotteiden valmistuksessa. Näin ollen kun PFAD:n kysyntä kasvaa, se kasvattaa asiantuntijoiden mukaan samalla myös palmuöljyn kysyntää.

Myös PFAD:n hinta on hyvin lähellä palmuöljyn hintaa. PFAD:n hinta on tyypillisesti noin 80 prosenttia varsinaisen palmuöljyn hinnasta, joten sillä on selkeä markkina-arvo. PFAD ei siis alunperinkään olisi päätynyt kaatopaikalle.

Kohti tulevaisuutta

Neste on oma-aloitteisesti sitoutunut torjumaan ilmastonmuutosta. Lupauksen lunastamiseksi Nesteen tulisi keskittyä ratkaisuihin, jotka vähentävät päästöjä muutenkin kuin paperilla.

Uusiutuvan dieselin kestävyyden parantamiseksi olisi ehdottoman tärkeää, että Neste pyrkisi kokonaan eroon palmuöljypohjaisista raaka-aineista. PFAD:iin nojautuminen, PFAD:n käyttömäärien salaaminen ja ongelmien piilottaminen jäteluokituksen taakse ei ratkaise palmuöljyn kestävyysongelmia.

Pelastaako MYDiesel maailman? Valitettavasti ei, sillä niin kauan kun sen merkittävänä raaka-aineena on PFAD, voivat sen todelliset päästöt olla suuremmat kuin fossiilisen dieselin. Lisäksi sen käyttö kiihdyttää luontokatoa.

Elias Huuhtanen on kansainvälisesti palkittu toimittaja. Hänen tutkivat jutunsa ovat paljastaneet esimerkiksi Patrian panssariajoneuvojen käytön Jemenin sisällissodassa, sekä biopolttoainelainsäädännön kestävyysongelmia.

Huuhtanen on vuodesta 2018 asti tutkinut palmuöljyn sivuvirtojen käyttöä uusiutuvan dieselin raaka-aineena. Kesällä 2019 Huuhtanen teki tietopyynnön Energiavirastolle, jossa pyysi tilastoja uusiutuvan dieselin raaka-ainejakaumasta Suomessa. Energiavirasto ilmoitti. että tilastot Suomessa käytettävästä PFADista ovat Nesteen liikesalaisuus. Huuhtanen valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, ja odottaa edelleen ratkaisua.