Kerro jotain itsestäsi?

Työn ulkopuolinen aikani kuluu enimmäkseen kahden tyttäreni seurassa, mutta opiskelen samalla teatteria ja elokuvaa Helsingin yliopistossa ja harrastan milloin mitäkin liikuntaa, tällä hetkellä voimalajeja. Aiemmin olen ollut töissä mm. tietoliikennealan yrityksessä, järjestämässä Prometheus-leirejä ja politiikassa, sekä muuten mukana monissa ruohonjuuritason liikkeissä. Ensimmäinen ympäristöaiheinen ”tempaukseni” oli esiintyä Rio de Janeiron luonnon monimuotoisuus –konferenssin avausvideolla vuonna 1992. Olen myös Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsen.

Miksi halusit Greenpeacelle töihin?

Eduskunnan annettua luvan ydinvoimalan rakentamiseen Suomessa ensimmäisenä länsimaana Ranskan lisäksi sitten Tšernobylin onnettomuuden, halusin toimia aktiivisesti uusia ydinvoimalupia vastaan. Suureksi pettymykseksemme eduskunta myönsi luvat vuoden 2010 kesällä, mutta itse jäin pettymyksestä huolimatta koukkuun tähän organisaatioon.

Mikä on työssäsi haastavinta?

Suomen kaltaisessa pienessä maassa on mahdollista törmätä tilanteeseen, jossa ihmisten yleisestä kannatuksesta huolimatta lähes kaikki yhteiskunnalliset instituutiot vastustavat ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Tällaisen tilanteen kääntäminen on työlästä ja vaatii aikaa, mutta ei ole onneksi missään tapauksessa mahdotonta. Tässä työssä edetään projekti kerrallaan.

Entä antoisinta?

Täällä ei tule oikeastaan koskaan vastaan tylsiä työtehtäviä. Erinomaisen lisänsä antaa myös vauhdikas työyhteisö.

zoomaus

24. helmikuuta 2011

Greenpeacen Juha, Jehki ja Maria itsekkyyden muistomerkin julkistamistilaisuudessa. © Greenpeace / Matti Snellman