Napajää vetäytyy

Sivu - helmikuu 8, 2012
Joka vuosi syyskuun puolivälissä katseet kohdistuvat pohjoiseen, jotta tietäisimme mikä on merijään vähimmäislaajuus, ja missä suhteessa jäätä on aiempiin vuosiin verrattuna.

18. joulukuuta 2013 Arktinen merijää vähenee

Greenpeacen ja taiteilija John Quigleyn installaatio Arktiksen sulavalla merijäällä, 800 kilometriä pohjoisnavasta. (C) Nick Cobbing / Greenpeace

 

Pitkäaikainen sulaminen

Ilmasto lämpenee Arktiksella huomattavasti muuta maailmaa nopeammin. Konkreettisena indikaattorina Arktiksen muutoksista lämpenevässä ja muuttavassa ilmastossa toimivat Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen vuosittaisten maksimi- ja minimilaajuuksien muutos. Satelliittimittauksia merijäästä on ollut saatavilla vasta vuodesta 1979, mutta laiva- ja lentokonetarkkailun avulla on mahdollista osittain jäljittää pitempiaikaisia muutostrendejä. Vaikka merijään laajuus vaihtelee sään kaoottisuuden takia yksittäisten vuosien välillä, voi muutostrendejä havaita tarkastelemalla merijään laajuutta pidemmän aikajakson kuluessa.

18. joulukuuta 2013 Arktisen merijään vuotuiset minimit.

Arktisen merijään sulaminen on paljon nopeampaa kuin osattiin ennustaa. Lähde: UNSW Climate Change Research Centre. (Vuosien 2010 - 2013 minimit lisätty alkuperäiseen kaavioon Yhdysvaltojen National Snow & Ice Data Centerin tietojen pohjalta.)

 

Näitä pidempiaikaisia muutoksia tarkastelemalla merijään raju sulamistahti tulee selväksi. Jäämeren minimin muutostrendi on huomattavasti dramaattisempi kuin Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n vuoden 2007 ennusteet arktisen merijään sulamisesta - merijää vähenee nopeammin kuin IPCC:n pahimmissa ennusteissa.

18. joulukuuta 2013 Vuoden 2012 ennätysminimi

Pohjoisen Jäämeren toistaiseksi pienin mitattu laajuus syyskuussa 2012 verrattuna 30 vuoden keskiarvoon (keltainen). Lähde: NASA

Merijään minimi 2012

Toistaiseksi mittaushistorian pienin merijään laajuus mitattiin syyskuussa 2012, kattaen 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Vuosien välinen epätasaisuus on säätilojen kaoottisuuden takia tavallista, eikä merijää vähene tasaisesti vuosi vuodelta. Vuonna 2013 merijään minimi nousi hieman yli 5 miljoonaan neliökilometriin, mutta tästä huolimatta vuoden 2013 minimi oli edelleen kuudenneksi pienin havaittu minimi, noin 18 prosenttia pienempi kuin vuosien 1981 - 2010 minimien keskiarvo.

Merijään laajuus ja tilavuus

Ihanteellisesti merijään tilavuus - laajuus kerrottuna paksuudella - olisi paras indikaattori arktisen merijään tilasta. Satelliitit ovat kuitenkin pystyneet kunnolla mittaamaan tätä vain muutamia vuosia. Jotta pystytään osoittamaan pitempiaikaisia muutostrendejä, on merijään laajuus vielä paras mittaamisen perusta, joskin muutostrendejä tilavuuden määrässä on jo alettu havaita.

Monivuotinen ja yksivuotinen jää

Merijään ikä ja paksuus ovat yhtä tärkeitä kuin sen määrä. Ensimmäisen vuoden jää - jää joka on jäätynyt yhden talven aikana - ei ole kuin yhdestä kahteen metriä paksu. Silloin kun jää kestää yhden tai useamman kesän sulamiskauden, siitä tulee monivuotista jäätä.

Monivuotinen jää on yleisesti kolmesta neljään metriä paksua. Ei pelkästään siksi, että enemmän jäätä jäätyy joka talvi, vaan koska jäälautat törmäävät tuulen, virtausten ja vuoroveden takia. Jäälauttojen törmäys on kuin mannerlaattojen törmäys, jossa kaksi mannerta törmää toisiinsa ja syntyy vuorijono. Merijään tapauksessa jäälauttojen törmätessä muodostuu jääharjanne. Törmäyksessä noussut jää voi kasvaa viiden metrin korkuiseksi, ja työntyä 10-25 metriä syvälle veden alle.

Ohut ensimmäisen vuoden jää on alttiimpi sulamaan kuin paksu monivuotinen jää. Tutkijoiden mukaan vuonna 1987 Pohjoisen Jäämeren jäästä vähintään viisi vuotta vanhaa oli 57% jäästä, mutta vuonna 2007 vain 7% jäästä oli vähintään viisi vuotta vanhaa. Merijää ei pelkästään ole vetäytymässä, vaan myös ohenemassa. Ja se taas tekee jäästä yhä alttiimman sulamiselle.

Seuraukset

Toisin kuin mannerjäätiköiden sulaminen, merijään sulaminen ei vaikuta merenpintojen nousuun, samalla tavalla kuin vesilasiin sulava jääpala ei nosta veden pintaa lasissa.

Sulavalla ja vetäytyvällä jäällä on kuitenkin vakavat seuraukset. Valkoinen jää, joka normaalisti heijastaa auringonvaloa takaisin avaruuteen, antaa tietä tummalle avomerelle, joka imee auringonvalon energian, lisäten veden lämpenemistä ja sulattaen jäätä entisestään. Tämä on niinkutsuttu positiivinen takaisinkytkentä, jossa jään sulaminen aiheuttaa lisää jään sulamista.

Toisekseen Arktiksen ainutlaatuiset eläimet, kuten jääkarhut, mursut ja hylkeet ovat riippuvaisia merijäästä. Ne eivät pärjää ilman merijäätä, ja siten ohentuva ja vetäytyvä jää vaarantaa näiden eläinten tulevaisuuden, kuten vaarassa on myös näistä eläimistä riippuvaiset alkuperäisasukkaiden tuhatvuotiset elämäntavat.

Merijään vetäytyminen avaa myös Arktista teolliselle toiminnalle, ja öljy-yritykset kuten Shell ja Gazprom, joiden toiminta lämmittää ilmastoa, näkevät merijään sulamisessa mahdollisuuden porata lisää öljyä, ja siten pahentaa ilmastonmuutosta entisestään. Tämä positiivinen takaisinkytkentä on kuitenkin vielä estettävissä.

Julkaisuja & lisätietoja

Arctic Sea Ice Minimum,  Greenpeacen mediabriiffi arktisesta merijäästä, elokuu 2012 (englanniksi).

State of the Cryosphere - is the cryosphere sending signals about climate change?;National Snow and Ice Data Center