Euroopan kalastuspolitiikka

Sivu - maaliskuu 19, 2013
Euroopan unionin kalastusta ja merenelävämarkkinoita hallitaan keskitetysti yhteisen kalastuspolitiikan avulla. Yhteinen kalastuspolitiikka on laaja kokoelma lakeja, jotka koskevat kaikkia kalastusaluksia EU:n alueella. Lait määrittelevät yksinkertaistettuna kuka voi kalastaa, mitä voidaan kalastaa, missä voidaan kalastaa ja milloin. Lakien tarkoituksena on varmistaa, että kalastusta harjoitetaan kestävällä tavalla ja kalastajat voivat jatkossakin saada elantonsa merestä.

Yhteinen kalastuspolitiikka ei ole hyvistä pyrkimyksistään huolimatta toiminut kuten oli tavoitteena. Lainsäädäntö kuitenkin tarkistetaan kerran kymmenessä vuodessa ja viimeisimmän uudistuksen on tarkoitus valmistua alkuvuodesta 2013. Tuloksena tulee olemaan sarja uusia sääntöjä, aikatauluja ja tavoitteita, joita sovelletaan paitsi EU:n vesillä myös niiden ulkopuolella.

EU:n uudistuneen kalastuspolitiikan tulisi puuttua liikakalastuksen syihin ja varmistaa, että jäsenvaltiot voivat palauttaa vedet hyvään kuntoon ja säilyttää ne sellaisina. Vuoden 2008 meristrategiadirektiivin ja komission vuonna 2010 määrittämien kriteerien mukaisesti kaikkien vesien tulisi saavuttaa hyvä kunto viimeistään vuoteen 2020 mennessä.

Euroopan suuret laivastot tuhoavat meriä aina Arktikselta Antarktikselle. EU:n kalastusalukset kalastavat melkeinpä enemmän kuin mikään maailmassa huolimatta siitä, että kalakannat romahtavat yksi toisensa jälkeen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ahdistavat maailman meriä.  

Miten EU:n tulisi uudistaa yhteinen kalastuspolitiikka?

  • Liikakalastus on lopetettava ja kalastuslaivastoja on pienennettävä poistamalla käytöstä eniten tuhoa tuottavat alukset.
  • Mertensuojelualueita, joilla kalastus on kielletty, on tuettava.
  • EU:n ministereiden on lakattava asettamasta liian suuria kalastuskiintiöitä. Sen sijaan on kuunneltava tutkijoiden neuvoja ja kiintiöt tulisi asettaa tutkimustiedon perusteella.
  • Tuhoava kalastus on lopetettava ja kalastus on sallittava vasta kun sen aiheuttamat ympäristövaikutukset on arvioitu ja vähiten tuhoa aiheuttavat kalastusmetodit on asetettu etusijalle.
  • Päätöksenteon ja kalastuksen tuen avoimuutta on lisättävä.


Merten suojelun kannalta olennainen EU-lainsäädäntö

Luonto ja lintudirektiivit (EC Reg 92/43 ja 79/409). Direktiivit suojelevat eräitä lajeja ja elinympäristöjä ja vaativat merialueiden suojelua osana Natura 2000 verkostoa.

Water Framework Directive (EC Reg 2000/60). Direktiivin tavoitteena on parantaa rannikkovesien tilaa muun muassa puuttumalla järvien ja jokien saastumiseen.

Ympäristövaikutusten arviointi (EC Reg 85/337). Säännöstö vaatii ennalta arvioimista ja hyväksyntää projekteille, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön.

Ympäristövastuun direktiivi (EC Reg 2004/35). Direktiivi pyrkii ehkäisemään ja korjaamaan ympäristövahinkoja.

Useat nykyiseen YKP:an liittyvät määräykset, jotka rajoittavat joidenkin kalastusmetodien vaikutuksia ympäristölle.

Useat lait, jotka käsittelevät maalta tulevia saasteita, jäteveden käsittelyä ja laivojen turvallisuutta.

Useat lait ja käytännöt, jotka juontavat kansainvälisistä sopimuksista (esim. the Convention on the International Trade in Endangered Species, the Convention on Biological Diversity.)

Muita lakeja, jotka koskevat meriympäristön suojelua, kuten Euroopan meridirektiivi ja osa kansainvälisistä laeista.

 

Aiheet