Neste Oil osallisena sumatrantiikerin häviämiseen

Licence to Kill -raportti

Julkaisu - lokakuu 22, 2013
Neste Oil on palmuöljytuottaja Wilmar International Ltd:n kautta osallisena sademetsäkatoon ja sumatrantiikerin vähenemiseen Indonesiassa. Vuosien 2009 - 2011 aikana Indonesian palmuöljysektori raivasi alueellaan olevista sumantrantiikerin elinalueista neljäsosan. Sumatrantiikereitä elää luonnossa vain noin neljäsataa, ja indikaattorilajina sumatrantiikerin väheneminen kertoo laajemmin sademetsien ekosysteemien heikentyvästä tilasta.

21. lokakuuta 2013

Sumatrantiikeri Melbournen eläintarhassa. Luonnossa jäljellä on vain n. 400 yksilöä. 09/10/2013 (C) Greenpeace / Tom Jefferson © Greenpeace / Tom Jefferson

 

Wilmar on maailman suurin palmuöljyn välittäjä, jonka kautta kulkee yli kolmasosa maailman palmuöljystä yli viiteenkymmeneen maahan. Kuitenkin Wilmarin palmuöljystä alle neljä prosenttia on Wilmarin omaa tuotantoa, ja loput tulevat alihankkijoilta. Greenpeacen saamien tietojen mukaan useat Wilmarin palmuöljytuottajat raivaavat palmuöljyplantaaseja laittomasti kansallispuistoihin ja muualle sademetsään tiikerien ja orankien elinalueille sekä polttavat turvesoita.

Esimerkiksi kesäkuussa 2013 Wilmar ilmoitti Greenpeacelle lopettavansa öljypalmuterttujen ostamisen Tesso Niloon laittomasti raivatuilta plantaaseilta, jotka tuhosivat sumatrantiikereille tärkeää elinaluetta. Kuitenkin syys-lokakuussa 2013 Greenpeace dokumentoi öljypalmuterttujen toimittamisen Tesso Nilon kansallispuistosta palmuöljytehtaille, jotka WWF on liittänyt Wilmariin. Lokakuussa 2013 Wilmar myönsi Greenpeacelle, että se ei kykene takaamaan etteivät kiistanalaisista lähteistä tulevat öljypalmutertut sekoitu muuhun palmuöljytuotantoon. Wilmar ei siis kykene takaamaan, ettei sen Neste Oilille tuottama palmuöljy ole peräisin sademetsiä ja tiikerin elinalueita tuhoavilta plantaaseilta.

Wilmar ei ole halukas puuttumaan itse palmuöljytuottajiensa toimintaan, vaan ulkoistaa vastuun tuottajiensa toiminnasta RSPO-sertifioinnille. RSPO-sertifikaatti ei kuitenkaan ratkaise ongelmia, sillä se ei estä sademetrien raivaamista eikä turvesoiden polttamista. Vaikka esimerkiksi Wilmarille RSPO-sertifioitua palmuöljyä tuottava PT Jatim Jaya Perkasa -yritys on ollut RSPO:n toimenpiteiden kohteena sertifikaatin kriteerien vastaisesta toiminnasta, ei Wilmar itse puuttunut tuottajansa toimintaan.

Vaikka laajojen turvesuopalojen seurauksena Wilmar ilmoitti katkaisevansa yhteistyön laittomasti turvesoita polttavien tuottajiensa kanssa, yritys sivuutti tuottajiensa turvesuopalot vahinkoina, eikä ilmoittanut ryhtyvänsä mihinkään toimenpiteisiin asian suhteen, huolimatta siitä, että esimerkiksi erään tuottajan plantaaseja perustettiin kokonaisuudessaan RSPO-sertifikaatin vastaisille syville turvemaille. Wilmarin välinpitämättömyys tuottajiensa toiminnasta osoittaa, että Wilmarille kaupankäynti on tärkeämpää kuin lainmukainen vastuullinen tuotantoketju.

Jotta Indonesian sademetsäkato saataisiin kuriin, palmuöljyteollisuuden on itse ryhdyttävä toimenpiteisiin metsäkadon hillitsemiseksi. Vastuullisten ostajien tulee vaatia palmuöljyn tuottajilta täyttä sitoumusta sademetsien ja turvemaiden raivaamisen lopettamiseen.

Greenpeace vaatii Neste Oililta omien lupaustensa täyttämistä. Neste Oil on monesti todennut ostavansa vain vastuullisimmilta tuottajilta. Käytännössä Neste Oil kuitenkin hankkii palmuöljyä esimerkiksi Wilmarilta, joka ei pysty takaamaan palmuöljyn kestävyyttä. Neste Oilin tulisi vaatia kaikilta tuottajiltaan ehdotonta sademetsien ja turvemaiden raivaamiskieltoa.

License to Kill –raportti englanniksi