Ratkaisut Indonesian metsien suojelemiseksi

Sivu - helmikuu 11, 2014
Indonesian metsätoimiala voi – ja sen täytyy – antaa oman panoksensa maan kehitykseen sen sijaan että toimijat tuhoaisivat toiminnallaan Indonesian ihmisten ja luonnon sekä koko maapallon ilmaston tulevaisuuden.

Trogonoptera brookiana perhonen

Palmuöljy

Joulukuussa 2013 Wilmar International, maailman suurin palmuöljy-yritys, ilmoitti lopettavansa metsäkadon edistämisen. Greenpeacen, kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien painostus tuotti vihdoin tulosta.

Wilmarin linjaus voi olla merkittävä rajapyykki taistelussa maailman metsien puolesta.

Wilmar International pitää hallussaan yli kolmannesta globaalista palmuöljykaupasta. Mikäli yhtiön uusi metsäpolitiikka käy toteen, voi se saada aikaan muutoksen koko teollisuudenalassa. Tämä tarkoittaisi hyviä uutisia tiikereille ja metsille, mutta linjauksen todellinen arvo näkyy vasta, kun Wilmar alkaa todella panna toteen lupauksiaan.

Greenpeace haluaa haastaa myös muut palmuöljytoimijat seuraamaan Wilmarin viitoittamaa tietä ja varmistamaan, ettei niiden palmuöljyn tuotannossa tuhota sademetsiä.

Sellu ja paperi

Asia Pulp & Paperin (APP) metsiensuojelulinjaus näyttää mallia muulle sellu- ja paperiteollisuudelle. Sen jälkeen, kun APP julkaisi linjauksensa helmikuussa 2013, Greenpeace jäädytti yhtiön vastaisen kampanjointinsa. Linjauksessaan APP lupasi välittömästi kieltää metsien raivaamisen kaikilta Indonesian tavarantoimittajiltaan ja edistää suojelualueiden perustamista.

Jos haluamme muuttaa metsienkäytön suuntaa Indonesiassa, täytyy monen muunkin yhtiön sitoutua tuhoavan toiminnan lopettamiseen. Edes lupaukset paremmasta eivät riitä: meidän täytyy varmistaa, että ne myös toteutetaan.

Poliittiset ratkaisut

Greenpeace vaatii metsien ja soiden pysyvää ja kokonaisvaltaista suojelua. Välttämätöntä on myös arvioida yhtiöiden nykyisiä toimilupia, valtion hallintoa ja lakien toimeenpanoa sekä vastuullisen ja hyvän maankäytön toteutumista

Toukokuussa 2011 Indonesia kertoi, ettei uusia toimilupia aarniometsien ja soiden käyttöön myönnetä seuraavaan kahteen vuoteen. Päätös antaa oikeanlaista signaalia, mutta sen käytännön merkitys jää vähäiseksi, sillä suurin osa aarniometsistä kuuluu jo lain mukaan suojelun piiriin. Niihin aarniometsiin, jotka eivät suojeltuihin alueisiin kuulu, on käytännössä mahdotonta päästä käsiksi, eivätkä ne siten ole vaarassakaan. Lisätyötä tarvitaan vielä alueellisten sääntöjen ja karttojen kehittämisessä ja jotta tulevaisuudessa pystytään tarjoamaan parempia valtiollisia mekanismeja sosiaalisten konfliktien ratkaisemiseksi.