Lapin metsät ja poronhoito

Porotaloudella on mahdollisuus olla kestävä metsänkäyttömuoto. Porotalous on pohjoisen perinteinen elinkeino, joka pitää syrjäseutuja asuttuna. Poronhoidolla on myös kulttuurinen merkitys; se ei ole ainoastaan euroissa mittattava elinkeino vaan myös elämäntapa. Poronhoito on lainsäädännössä ja kansainvälisten ihmisoikeussopimuksissa tunnustettu saamelaiskulttuurin perusta.

Perustuslaki, poronhoitolaki ja eräät kansainväliset sopimukset suojaavat saamelaisten oikeuksia elinkeinon ja kulttuurin harjoittamiseen. Myös ei-saamelaisten poronhoito on lain suojaamaa ns. erityisesti poronhoitoa varten varatulla alueella. Lain mukaan erityisesti poronhoitoon varatulla alueella valtion maata ei saa käyttää siten että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Suurin osa alueen maista on valtion hallinnassa.

Lain ja sopimusten suojasta huolimatta metsien hakkuut kuitenkin pirstovat laidunmetsiä ja pienentävät koko ajan porotalouden käytössä olevaa tilaa. Tähän asti poronhoito on aina joutunut väistymään muiden maankäyttömuotojen tieltä. Metsien hakkuut, maanmuokkaus ja teiden rakennus hankaloittavat poronhoitotyötä ja lisäävät kustannuksia mm. polttoainekulujen ja lisäruokinnan muodossa.