Kuvaaja Robert Knoth and toimittaja Antoinette de Jong tallensivat Fukushiman kolminkertaisen ydinonnettomuuden aiheuttamia seurauksia lähialueilla syksyllä 2011. Säteily varjostaa ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointia tällä alueella Japanissa. Hyvin hoidettu maatalousmaa on päässyt villiintymään, lapset leikkivät hylätyllä maalla ja bensa-asemilla ja luonto valtaa tiet. Jokainen kuva vangitsee aavemaisen kauneuden alueella, jossa radioaktiivinen laskeuma vaikuttaa kaikkeen elävään.

Menetetty maa -näyttelyssä kuvattu alue Japanin kartalla

Säteilyn taso on 5.7 mikrosievertiä tunnissa, 70 kertaa normaalin yläpuolella. Normaalitaso ennen ydinkatastrofia oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa. Hylätty ja rappioituva varikko Tsushimassa on lähellä Fukushima Daiichin evakuoimisalueen rajaa, Namien piirikunnan kylässä. Näin korkean säteilytason takia työntekijät eivät voi palata töihin, ehkä enää koskaan.

Tatsuko Ogawara ja hänen miehensä Shin ovat olleet luomuviljelijöitä 26 vuotta Funehikissä. He ovat kylväneet ja keränneet satoja samasta maaperästä kuin perheensä kuuden sukupolven ajan. 15. maaliskuuta, neljä päivää maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen, perheen säteilymittarin hälytin laukesi ja jatkoi piippaamista säteilytason noustessa. Perhe oli ostanut mittarin huolestuttuaan Tshernobylin katastrofista. Hälytys oli heille hirvittävä hetki. Perhe evakuoitiin Koriyamaan viideksi päiväksi. Huolestuttuaan pienestä maatilastaan mies ja hänen äitinsä päättivät palata. "Meillä on karjaa ja kanoja, ja meidän piti palata ruokkiaksemme ne. Emme voineet jättää niitä ja mennä muualle." "Tähän asti olin ydinvoimaa vastaan, mutta en tehnyt asialle paljoakaan. Nyt kun näin hirvittävä onnettomuus on tapahtunut, alan tuntea että jos en tee jotain nyt, niin milloin sitten? Jos emme tee mitään, kuka tekisi? Mietin päivittäin mitä voisin tehdä. Olen päättänyt tehdä pienimpiäkin asioita, aivan kaiken jonka voin tarjota."

21. maaliskuuta, 10 päivää Fukushiman katastrofin jälkeen, herra Sato alkoi käyttää Twitter-tiliään painostaakseen hallitusta julkaisemaan oikeaa tietoa onnettomuudesta läheisen Iitaten kylän asukkaille. Hänellä on nyt 6 000 seuraajaa. Sato uskoo katastrofin aiheuttaneet vakavaa eripuraa sukupolvien välille evakuoiduissa kylissä. "Halusimme lähteä kylästä pian onnettomuuden jälkeen, emme pitäneet sitä turvallisena. Mutta vanhemmat ihmiset halusivat jäädä, joten emme voineet. Lopulta kaikkien oli mentävä. Sato asuu nyt yksi Fukushiman kaupungissa. Hän kaipaa kyläänsä, ystäviään ja perhettään. Hän puhuu intohimoisesti kylän kauneudesta, perinteisistä puutaloista, puutarhoista, pelloista ja puista. Hänen mielestään katastrofi ei ole vaikuttanut ainoastaan ihmisiin vaan elämäntapaan, johon hänen ei ole ehkä koskaan enää mahdollista palata.

Oga ja hänen miehensä olivat juuri saaneet talonsa valmiiksi ja muuttaneet sisään ennen katastrofia. He ovat pitkäaikaisia asukkaita ja maanviljelijöitä Okuma Machin kylästä, noin 7,5 kilometriä Fukushima Daiichin ydinvoimalasta. Kuten muillakin asukkailla, Ogalla oli kolme mahdollisuutta palata omaisuutensa luo. Hän ei kuitenkaan halunnut, uskoen ettei ihmisiä pitäisi päästää niin helposti saastuneelle alueelle. Hänen miehensä kävi varmistamassa että talo oli maanjäristyksen jäljiltä vahingoittumaton, mutta puutarha oli rikkaruohojen peitossa ja koira oli tiessään. Koiran hihna oli leikattu, mutta he eivät tiedä onko lemmikki hengissä. Nyt he elävät pienessä asunnossa Aizussa, kaukana kotoaan, ja Ogan unelma elämästä maaseudulla on toistaiseksi mennyttä.

Kolmen lapsen äiti Akiyo Suzuki perheineen evakuoitiin Hokkaidoon kuukaudeksi Maaliskuun yhdennentoista kolmoiskatastrofin jälkeen. Perhe asuu Watarissa, Fukushiman kaupungin alueella. Kun ydinkatastrofi iski, hänen oli vaikea löytää selkeää tietoa onnettomuuden vaaroista. Internetin uutisoinnissa oli suuri ero verrattuna sanomalehtiin ja televisioon. "Minulla oli jo tapa ostaa asioita jotka eivät ole altistuneet torjunta-aineille, ja nyt yritän välttää säteilytettyjä - mutta sitä ei ole aina merkitty pakkaukseen," sanoo Suzuki. Nyt hänen perheensä on hajonnut. Suuri osa heistä jäi Fukushiman kaupunkiin jotta hänen poikansa voi käydä koulun loppuun ja vanhemmat voivat palata töihin. Hänen 13-vuotias tyttärensä päätti vaihtaa koulua ja jäädä Hokkaidoon sukulaisten luo. Matka on pitkä ja kallis, joten rouva Suzuki ei odota näkevänsä tytärtään ennen kevättä.

Tanji jatkaa koulunsa johtamista parhaansa mukaan, vaikka toivoisi 165 nuoren oppilaansa muuttavan pois säteilyn ulottuvilta. Tämä koulu oli liian saastunut ollakseen lapsille turvallinen, kuten moni muukin alue Fukushiman kaupungissa. Tanji sai kuitenkin koulun pysymään toiminnassa paikallisen yhteisön puhdistustoimenpiteiden ansiosta. Vasta äskettäin hallitus lähetti julisteen jossa lapsia neuvotaan siitä miten ulkona leikitään turvallisesti. Lapsia neuvotaan välttämään vettä ojissa ja ruoholla. Julisteessa iloiset lapset selittävät miten he pölyttävät vaatteensa ettei saaste kulkeudu sisään. Tanji ei ole yllättynyt siitä että tämä on ainoa apu ja informaatio mitä valtio on tarjonnut.

Satsuki Ikedan perhe on asunut Iitaten kylässä yhdeksän sukupolven ajan. Hän pyöritti maatilaa yhdessä poikiensa kanssa ennen evakuoimista Fukushiman kaupunkiin. He olivat jumissa pelastuskeskuksessa jossa hän ei saanut nukuttua melun takia. Ikeda oli surun murtama, kaivatessaan kyläänsä, työtään, ja oma ruoan kasvattamista ja valmistamista. Silloin tällöin hän palaa päiväksi tai pariksi tarkastaakseen ja kunnostaakseen taloaan. Vaikka Iitaten yhteisö on hajonnut useisiin kaupunkeihin, he yrittävät tavata joka toinen kuukausi puhuakseen kohtaamistaan ongelmista ja järjestääkseen uskonnollisia juhlia, jotka ovat yhä tärkeä osa kylän elämää.

itoin kylän ala-aste on ollut tyhjillään Fukushima Daiichin ydinvoimalan kolmoissulamisesta lähtien. Kauniiden vehreiden vuorten välissä olevan kylä on yli 40 kilometrin päässä ydinvoimalasta. Kylä on vaarallisesti saastunut, vaikka se sijaitsee 20 kilometrin päässä suojavyöhykkeestä. Useimmat ihmiset täältä ja ympäristöstä ovat lähteneet. Vain vanhukset ja ne, jotka eivät voi hylätä elinkeinoaan, jäävät.

Säteilytaso on 3-13 mikrosievertiä tunnissa, 38-160 kertaa normaalin yläpuolella. Normaalitaso ennen Fukushiman ydinkatastrofia oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.

Kadut, talot ja yritykset ovat tyhjillään kaakkoisessa Kawamatassa, josta radioaktiivinen säteily on pakottanut asukkaat evakkoon. Kuten muissakin alueen kaupungeissa, vain kourallinen asukkaita on jäänyt. Heidän ystävänsä, perheensä ja yhteisönsä on evakuoitu Fukushiman kaupungin turvallisempiin osiin, Yonezawaan tai Nihonmatsuun.

Säteilytaso on 1.73 mikrosievertiä tunnissa, 22 kertaa normaalin yläpuolella. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastrofia oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa

Liikennevalot ja katulyhdyt valaisevat tietä numero 114, kun se kaartuu kohti Tsushiman suojavyöhykettä. Kylä sijaitsee vuorten välissä vihreässä laaksossa Namien alueella. Fukushima Daiichin voimalan katastrofin jälkeen tuuli toi radioaktiivisen säteilyn suoraan kohti Namieta kolmen päivän ajan, altistaen sen kansalaiset korkealle säteilytasolle. Ketään ei varoitettu. Tuhannet kylän asukkaat on nyt evakuoitu ja asuvat väliaikaisissa kodeissa Nihonmatsussa. Kysymys paluun mahdollisuudesta on yhä avoin.

Säteilytaso on 8-13 mikrosievertiä tunnissa, 52-238 kertaa yli normaalin. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastrofia oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.

Tsushima sijaitsee lähellä 20 kilometrin suojavyöhykettä joka ympäröi Fukushima Daiichin ydinvoimalaa. Huolimatta sijainnistaan vyöhykkeen ulkopuolella alue on hyvin saastunut, sillä tuuli toi radioaktiivisen laskeuman suoraan tänne kolmen päivän ajan. Asukkaat altistuivat suurille säteilytasoille. Vaikka viranomaiset tiesivät että näin tulee tapahtumaan, ketään ei varoitettu. Tuhannet kyläläiset on evakuoitu väliaikaisiin asumuksiin Nihonmatsuun. Paluu kotiin on yhä avoin kysymys.

Säteilytaso on 2.3-3.0 mikrosievertiä tunnissa, 28-30 normaalin yläpuolella. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastrofia oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.

Syksyn saapuessa lehdet muuttuvat punaisiksi ja kultaisiksi Tsushiman kylän läheisessä metsässä, Namien alueella. Kylä sijaitsee Fukushiman ydinvoimalaa ympäröivän suojavyöhykkeen ulkopuolella, mutta se on silti hyvin saastunut. Paikalliset on evakuoitu väliaikaisesti Nihonmatsuun, mutta säteilytaso tarkoittaa etteivät he ehkä voi ikinä palata koteihinsa.

Säteilytaso on 5.0 mikrosievertiä tunnissa, 62-kertaisesti normaalia korkeampi. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastrofia oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.

Auto on hylätty tienposkeen Tsushiman kylässä, Namien alueella. Evakuoiduilla ei ole varaa parkkipaikkoihin siellä missä he ovat paossa, joten monet autot on jätetty osaksi saastunutta maisemaa.

Säteilytaso on 8.9 mikrosievertiä tunnissa, 110-kertaisesti normaalia korkeampi. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastrofia oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.

Kerran niin huolellisesti muotoillut, nyt ylikasvaneet puut ja kasvit rehottavat yksityisessä puutarhassa Tsushiman kylässä, Namien alueella. Puutarhuri on evakossa muiden kylän asukkaiden tapaan.

Säteilytaso on 10.0 mikrosievertiä tunnissa, 125-kertaisesti normaalia korkeampi. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastoria oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.

Tämä idyllinen maatalousmaisema, pelto Tsushiman lähellä, on liian saastunut käveltäväksi. Kuten monet muut kylän läheisyydessä olevat alueet, tämäkin on Fukushima Daichiin ydinreaktorin pahoin säteilyttämä. On epäselvää voivatko asukkaat koskaan palata.

Säteilytaso on 4.8 mikrosievertiä tunnissa, 60-kertaisesti normaalia korkeampi. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastoria oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.

Hylätty maatila sijaitsee tien nro 399 varrella vehreiden vuorten keskellä, 20 kilometriä Fukushima Daiichin ydinvoimalaa ympäröivästä suojavyöhykkeestä. Kolminkertaista reaktorin sulamista seuraava säteilytaso tien varrella on hyvin korkea. Asukkaat joutuivat hylkäämään talonsa ja maatilansa evakoituakseen turvallisemmille alueille Fukushiman kaupunkiin ja Nihonmatsuun. Asukkaat eivät ehkä koskaan voi palata.

Säteilytaso on 10-13 mikrosievertiä tunnissa, 125-162 -kertaisesti normaalia korkeampi. Normaali säteilytaso ennen Fukushiman ydinkatastoria oli 0.08 mikrosievertiä tunnissa.