Uraaninlouhinta

Uraaninlouhinnassa syntyy suuret määrät radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä jätettä. Kilo uraania tuottaa 2000 kiloa radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä jäteainesta. Jätettä on kahdenlaista: kiveä ja hiekkaa, joka varastoidaan usein korkeiksi kasoiksi sekä radioaktiivista lietettä, joka syntyy kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla. Koska malmin uraanipitoisuus on usein pieni, yli 99 % malmin sisältämästä kiviaineksesta jää kaivosalueelle jätteenä.

Jätekivi sisältää myös uraanin radioaktiivisia hajoamistuotteita, joten se sisältää vielä 85 % uraanimalmin radioaktiivisuudesta. Jäte sisältää myös raskasmetalleja kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä.

Hiekka ja lieju sisältävät erittäin pitkäikäisiä aineita, muun muassa torium-230:ttä ja radium-226:tta, joiden puoliintumisajat ovat 75 000 vuotta ja 1650 vuotta. Nämä aineet puolestaan tuottavat hajotessaan radon-222:ta eli radon-kaasua, joka aiheuttaa keuhko-syöpää. Näin uraaninlouhinta-alueet pysyvät radioaktiivisina satoja tuhansia vuosia. Jätekummuista ja kuivuvista altaista leviää ympäristöön radioaktiivista pölyä, joka sisältää Radium-226 ja radon-222-kaasua.

Uraaninlouhinnan ympäristöriskit

Uraania voidaan louhia kallioperästä kolmella tavalla: avokaivoksella, tunnelikaivoksella, sekä liuosuuttokaivoksella. Avokaivoksessa uraanimalmi louhitaan ja kuljetetaan kuorma-autolla uraanimurskaamoon. Louhiminen ja kuljetus voi tuottaa radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä pölyä, joka leviää tuulen mukana. Toinen perinteinen menetelmä louhinnassa on tunnelikaivos.

Kaivostunnelista pumpattava poistoilma sisältää ilmaa raskaampaa radon kaasua, joka leviää ympäristöön. Liuosuuttokaivoksessa kallioperään pumpataan happoliuosta, usein rikkihappoa, joka sulattaa malmin liuokseksi. Tämä uraani pumpataan laitokseen. Uraaniliuosta kuitenkin jää kallioperään liukoisessa muodossa, jossa sen on todettu voivan pilata pohjavesiä vielä vuosikymmeniä kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Louhittu malmi siirretään kuorma-autoilla tai muulla kuljetusjärjestelmällä murskaamoon, jossa se murskataan hiekaksi. Sitten uraanimalmi liuotetaan vedellä ja kemikaaleilla. Nämä ovat joko happoja, usein esimerkiksi rikkihappoa, tai emäksiä, kiven Ph:sta riippuen.  Prosessin tuotteena on uraanirikaste (U3O8) eli "Yellow cake", joka pakataan tynnyreihin kuljetusta varten. Uraanirikaste sisältää noin 70 - 90 % uraania, loppu on uraanin hajoamistuotteita ja raskasmetalleja.

Kiviaineksen hienontaminen ja liuottaminen tekee kallioperässä olevat radioaktiiviset aineet ja raskasmetallit liikkuvimmaksi.  Riskeinä on pölyn lisäksi myös jäteaineksen joutuminen eroosion tai sadeveden myötä vesistöihin tai vuodot pohjaveteen, josta radioaktiivisten aineiden ja raskasmetallien poistaminen on erittäin hankalaa. Myös uraanimalmin kuljetukset voivat levittää pölyä tien varsille ja ojiin. Alueen väestön riski joutua säteilylle ja raskasmetalleille alttiiksi on näin huomattavasti suurempi kuin tilanteessa ennen uraanikaivostoiminnan aloittamista.

Lisäksi tämä riski säilyy satoja tuhansia vuosia. Uraanin ja sen hajoamisaineita sisältävän materiaalin säteily on suhteellisen matalaa, niin kauan kuin niille altistutaan ulkoisesti. Kuitenkin aineet voivat olla hyvin vaarallisia, jos niitä joutuu elimistöön pieniäkin määriä. Suomessa on jo paikoin maailman korkein taustasäteily kallioperän ja asuntojen radonin takia. Mahdollinen lisäannos uraanikaivostoiminnasta tulisi tämän päälle.

Lue lisää uraanipolttoaineen valmistuksen riskeistä

Uraaninlouhinnan jätteen sisältämien aineiden ominaisuuksia:

• yleisimpien uraani-isotooppien uraani-235 ja uraani-238 puoliintumisajat ovat miljoonia vuosia.
• todettu aiheuttavan munuaisvaurioita.
• uraanin nauttimisen ravinnossa on eläinkokeissa todettu aiheuttavan sikiövaurioita ja lisääntymishäiriöitä.
• Alfasäteilijöitä, jonka hajoamistuotteet ovat myös gammasäteilijöitä.
  

• Aiheuttaa maksa- ja haimavaurioita.
• Pitkäikäinen, puoliintumisaika 84 000 vuotta.
• Alfasäteilijä
  
  

• muodostuu kun uraani ja torium hajoavat luonnossa.
• Radium itse hajoaa hajoamistuotteiksi tuottaen alfa-, beeta- ja gammasäteilyä.
• syöpää aiheuttava aine, todettu aiheuttavan varsinkin leukemiaa.
• Sitoutuu hampaisiin, maitoon ja luihin koska muistuttaa kemiallisesti kalsiumia.
• Rikastuu vesikasveihin, joista on tavattu jopa monisatakertaisia pitoisuuksia.
• tuottaa Radon-222 kaasua, joka aiheuttaa keuhkosyöpää.

• Ilmaa painavampi kaasu, joka aiheuttaa keuhkosyöpää, alfasäteilijä.
• Tuottaa seitsemää hajoamistuotetta, joista pitkäikäisemmät ovat polonium-210 ja lyijy-210. Hajoamistuotteet kerääntyvät radonin kuljettamina keuhkoihin, ympäristöön ja potentiaalisesti ravintoon. Nämä voimakkaat alfa- ja beeta-säteilijät aiheuttavat suuren osan radonin syöpävaikutuksesta.

• suurina pitoisuuksina nautittuna tappavaa
• Jo arsenikkipitoisen ilman hengittäminen aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä.
• Maailman terveysjärjestö on luokitellut arsenikin syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

• pysyy ihmiskehossa pitkään ja voi keräytyä vuosien matalan altistumisen aikana.
• pitkäaikainen kadmiumille altistuminen johtaa kadmiumin keräytymisen munuaisiin ja mahdollisesti munuaissairauksiin tai keuhkovaurioihin.
  
  

• vaikuttaa useisiin elimiin ja varsinkin keskushermostoon.
• aiheuttaa myös munuaisvaurioita, lisääntymishäiriöitä ja muistihäiriöitä.