Saavuimme sunnuntaina Helsinkiin kierrettyämme Suomea ydinjäterekan kanssa 12 päivän ajan. Vierailimme kaikilla viidellä paikkakunnalla, joihin suunnitellaan uutta ydinvoimaa sekä Kristiinankaupungissa, josta paikallinen ydinvoiman vastainen liike onnistui vastikään ajamaan Fennovoiman ulos. Sen lisäksi kävimme mm. suunniteltujen ydinjätekuljetusten varrella olevissa kaupungeissa sekä Kuopiossa, jonka ympäristössä on useita uraanikaivoksen perustamiseen tähtääviä hankkeita.

Kullakin paikkakunnalla toimme rekan näkyvälle paikalle ja pystytimme julistenäyttelyn sekä infoteltan. Kahdella pienellä paikkakunnalla järjestimme kunnanviraston edessä mielenosoituksen, mitä näissä kunnissa tuskin oli vähän aikaan nähty. Mukana oli keskimäärin 10 ihmistä.


Teimme mm. kunnantalojen, ydinvoimayhtiöiden osakkaiden ja paikalllisten energiayhtiöiden eteen ”käänteisiä graffiteja”, eli pesimme katuun painepesurilla ja sapluunalla tekstin ”100 000 vuotta” sekä säteilymerkin.


Ennen kiertueen alkua järjestimme yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa Helsingissä mielenilmauksen, jossa yli 500 ihmistä muodosti tekstin ”CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati noin viikko tämän jälkeen 30 % päästövähennystä Suomen ilmastostrategian pohjaksi. Itse kiertueen aloitti mielenosoitus ydinjätehautaa Suomeen suunnittelevan Posivan pääkonttorin edessä.


Tärkeä havainto kiertueen aikana oli, että suomalaiset ja erityisesti pohjoissuomalaiset tuntuvat suhtautuvan ydinvoimaan huomattavasti kriittisemmin kuin mediaa seuraamalla voisi luulla. Tätä tietenkin osoittavat myös mielipidetiedustelut.


Kiertue saavutti hyvän mediahuomion ja jutut tehtiin hyvin positiivisessa sävyssä. Joissain paikallisissa medioissa tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne tekivät kriittisen jutun ydinvoimasta. Paikkakuntien asukkaiden reaktiot olivat myös yllättävän positiivisia ja paikalliset ydinvoiman vastaiset liikkeet vaikuttivat kiitollisilta tuesta. Moni ohikulkija otti ydinjätekarkkeja mukaan työpaikalle, kavereille tai sukulaisille. Monta kertaa kuulin kahvilassa tai kirjastossa keskusteltavan ydinjätteestä, mikä oli tärkeä merkki siitä, että olimme onnistuneet tuomaan asiaa lähemmäksi ihmisiä.

Lauri Myllyvirta