Noin neljä vuosikymmentä sitten, suunnilleen Greenpeacen perustamisen aikoihin, tutkijat ryhtyivät valvomaan arktisten alueiden jäitä satelliittien avulla. Tuolloin ydinvoimaa pidettiin ihmiskunnan suurimpana uhkana. Nykyään tiedämme, osittain noiden satelliittien ansiosta, että suurimpana uhkana on ilmastonmuutos. Ilman lämpenemisen näkyvimpänä todisteena on Arktiksen merijään dramaattinen väheneminen.

Nuo rohkeat Greenpeacen perustajat purjehtivat merelle pysäyttääkseen amerikkalaisten ydinasekokeet. Me Arctic Sunrisen miehistö, olemme puolestamme lähteneet merelle tutkimaan Arktiksen ahtojäitä. Jos järjestöllä voisi ajatella olevan oma perintönsä, merillä kulkeminen olisi tärkeä osa järjestömme perinnöstä. DNA:mme toisena tärkeänä osana olisi pyrkimyksemme viedä ihmiset tuntemattomiin maailmankolkkiin osoittaaksemme heille niiden suojelun tarpeen.

Greenpeacen Arctic Sunrise on tutkimusretkellä artktisella alueellaEilen messin liitutaululla luki ”Syntymäpäiväonnittelut”. Vietimme järjestön 40-vuotispäivää syömällä täytekakkua. Uskoakseni maailman paras suklaakakku on sellainen, jonka syö pohjoisella leveysasteella 80, lämpimän aluksen sisällä, samalla katsellen mielestäni planeettamme huumaavinta näkymää. Tai kuten eräs tovereistani sanoi eilen: ”tuolla ei ole muuta kuin jäätä ja lisää jäätä, ja välillä joku elävä olento, mutta tämä on muuttanut tapani katsella maailmaa”.

Eilen National Snow and Ice Data Center raportoi, että tänä kesänä arktinen merijää supistui toiseksi pienimpään laajuuteensa mittausten aloittamisesta lähtien. Tunnemme miten sääolot ovat muuttuneet talven lähestyessä. Pohjoinen Jäämeri alkaa nyt jäätyä uudelleen. Jääalueella oleskelumme ensimmäisten viikkojen aikana lämpötila nousi jopa viiteen plusasteeseen. Kun eilen palasimme poikettuamme Svalbardissa, lämpötila oli laskenut 8 asteeseen, ja ilma kylmenee. Kylmempi ja kuivempi ilma yhdessä tuulen tyyntymisen kanssa johtaa parempaan näkyvyyteen, joten ympärillämme oleva kaunis laaja maisema näkyy selvemmin.

On murheellista ajatella, että kahden vuosikymmenen kuluttua saatan seisoa jossakin Greenpeacen aluksessa samalla leveysasteella näkemättä muuta kuin avomerta ympärilläni. Sitä on melkein mahdoton käsittää. Siinä vaiheessa Pohjoinen Jäämeri voisi muistuttaa Itämerta – jään peitossa talvisin ja täysin aavaa kesällä. Suutun ajatellessani miten hallitukset ja yritykset valmistautuvat Arktiksen jäistä vapaiden alueiden hyväksikäyttöön, ikään kuin kyseessä olisi pelkästään uusi liiketoimintamahdollisuus.

Esitettyään ensin hälyttäviä raportteja Arktiksen tilasta, Arktisten maiden hurskastelevat poliitikot jakavat seuraavana päivänä lupia öljynporauksiin, kalastukseen ja kaivostoimintaan pohjoisemmille alueille kuin koskaan ennen. Nyt on kannanoton aika.

Alkuperäinen bloggaus 16.9.2011, Greenpeace Nordicin merikampanjoitsija Frida Bengtsson. Käännös Carli Eskelin