13. kesäkuuta 2013

Meksikonlahden öljyonnettomuuden saastuttamaa rantaa West Island -saarella Meksikonlahdella syyskuussa 2012, yli kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen. © Greenpeace / Joe Smyth

 

Hallitus käsitteli eilen iltakoulussaan Suomen arktista strategiaa, jota kutsutaan nimellä Arktinen Suomi. Hallitus on hyväksymässä strategian heinäkuun alussa.

Arktisen strategian on tarkoitus olla kokonaisnäkemys siitä, mitä Suomen on Arktiksella tehtävä. Samassa paperissa käsitellään sekä liiketoimintaa että toimimista kestävän kehityksen hyväksi – klisee toivottavasti tarkoittaa myös Arktiksen suojelua.

Julkisessa keskustelussa ei peitellä sitä, että liiketoiminta on arktisessa strategiassa etusijalla. Jäänmurtajien palvelut on jo myyty Shellille ja myyntimiesten silmissä kiiluu kaiken mahdollisen muunkin suomalaisen osaamisen myyminen. Nyt pitäisi saada asiakkaita. Ja mitäpä muuta ne voisivat olla kuin öljy-yhtiöitä, jotka hamuavat arktista öljyä.

Greenpeacen tavoite on pelastaa Arktis maapallon elinkelpoisuuden ja ainutlaatuisen arktisen luonnon takia. Mutta hyvä on, puhutaan ensin liiketoiminnasta.

Yksi liiketoiminnan keskeisistä käsitteistä on riski. Yritykset sijoittavat aikaa, vaivaa ja materiaalia (=rahaa) esimerkiksi arktiseen öljynporaukseen ja toivovat saavansa rahansa takaisin voitolla kuorrutettuna. Aina voi jokin mennä pieleen, riski toteutuu ja rahat menevät sen sileän tien.

BP:lle kolme vuotta sitten tapahtuneen Meksikonlahden onnettomuuden loppulasku ei selviä vielä vähään aikaan. Tähän mennessä rahaa korvauksiin on varattu 5,9 miljardia euroa, ja koko yhtiön olemassaolo voi olla vaakalaudalla

Öljynporauksen liiketaloudellista riskiä ei ole yksikään suomalainen yhtiö ottamassa. Ainoastaan suomalaisen Jorma Ollilan luotsaama Shell on jo liiketaloudellisen riskin ottanut Alaskassa ja aikoo tehdä saman yhdessä Gazpromin kanssa Venäjän Arktiksella. Tähän mennessä Shell on upottanut Alaskan pohjoispuolisiin hyisiin vesiin 3,7 miljardia euroa. Arktiksen kannalta onneksi pisaraakaan öljyä ei ole vielä saatu eikä myyty, eikä Shell ole saanut senttiäkään sijoituksestaan takaisin.

Tukipalvelujen tarjoaminenkaan ei ole aivan riskitöntä. Meksikonlahden onnettomuudessa BP vaati alihankkijoitaan vastuuseen onnettomuuden kustannuksista. Sama riski on olemassa edelleen. Jäänmurtajien tapauksessa vastuussa on Arctia Shipping, joka valtionyhtiönä on meidän kaikkien suomalaisten omistama osakeyhtiö. Osakeyhtiö on vastuussa koko omaisuudellaan, ja tuohon omaisuuteen sattuu kuulumaan Suomen jäänmurtajalaivasto.

Palataan liiketoimintariskeistä ympäristöriskeihin. Meksikonlahden öljytuhosta on vain kolme vuotta, ja onnettomuudet ovat jatkuneet: Pohjanmeri, Brasilian rannikko, Nigerian rannikko… Se joka uskoo, ettei arktisessa öljynporauksessa jostain syystä tapahtuisi öljyvuotoja, uskoo todennäköisesti myös joulupukkiin. Ero aikaisempiin öljyvuotoihin olisi se, ettei Arktiksella jälkien siivoaminen onnistu. Kaikessa ihmisen toiminnassa on ympäristöriski. Mutta liian suuren riskin ottamista kutsutaan ympäristörikokseksi. Siinä Suomi ei toivottavasti halua olla mukana.

Me voimme kaikki tehdä oman arktisen strategiamme: Pelastetaan Arktis

JUHA AROMAA