Vihreät julkaisivat tänään uuden metsäohjelmansa , jonka linjaukset ovat  erittäin kiinnostavia. Vihreät ehdottavat, että työtä ja hyvinvointia voidaan saada metsistä entistä enemmän pelastaen samalla metsämme sukupuuttoaallolta.

Tärkein lääke tähän on metsänhoitotapojen monipuolistaminen ja uusien tuotteiden jalostaminen puusta. Eli suomeksi - sen sijaan, että kaikista metsistä yritetään saada bulkki-kuitupuuta halvan sellun raaka-aineeksi kasvatettaisiin osassa metsistä korkealaatuisempaa ja hidaskasvuisempaa puuta ja tehtäisiin huonekaluja. Paljon mahdollisuuksia piilee myös bioteknologian ja energiatuotannon puolella.

Harvinaisen raikasta. Voisi tietysti ajatella, että vahvat signaalit paperin kysynnän hidastumisesta lähimarkkinoilla ja eteläisen sellun suosion kasvu olisivat saaneet poliitikot ajattelemaan tuotantopaletin laajentamista jo aiemmin. Kansallinen metsäpolitiikkamme on kuitenkin viimeiseen asti uskonut jo vuosikymmeniä hallinneeseen mantraan. Harvenna, harvenna, avohakkaa, enemmän ja enemmän kuutioita, niin hyvinvointi nousee eksponentiaalisesti. Viimeisimmän kansallisen metsäohjelman taustalle tehdyt analyysit osoittivat jo suurta muutosta, mutta varoitus kaikui kuuroille korville. Ohjelma oli samanlainen kuin aina ennenkin. Tukia yksityisille metsänomistajille ja helpotuksia metsäteollisuudelle.

Metsäammattilaiset ovat tähän asti vaientaneet kuoliaaksi kaikki vaihtoehtoiset näkemykset metsänhoidosta. Avohakkuuttoman metsänhoitomallin puolesta puhujia on kohdeltu kuin spitaalisia. Samalla on tehokkaasti vaimennettu kaikki mahdollinen innovaatiopotentiaali ja toisinajattelijoiden ideat, joista olisi voinut kasvaa monipuolisempaa metsien käyttöä. Nyt kun kriisi on jo ilmeinen, toivotetaan vihdoin "ulos laatikosta" -ajatukset tervetulleeksi. Jopa Keskustan piirissä tunnustetaan, että uusille ajatuksille on tarvetta. Elämme kiinnostavia aikoja.

Sini Harkki