Laskeuduttuani tänään vuorokauden lentelyn ja lentokenttäodottelun jälkeen varvassandaaleissani ja narutopissani Helsinki-Vantaan lentokentälle (kävi pieni kömmähdys vaatteiden pakkauksessa), tein pikaisesti superhessut vessassa ja suunnistin talvitamineissa suoraan lentokentältä YLEX:n haastatteluun Pasilaan summaamaan Balin kokouksen plussia ja miinuksia.

Toimistolle tultuani summasin ne myös paperille. Tältä listani näyttää lyhyisiin lauseisiin puserrettuna:

Peukku ylös

Plussat:



-Kokouksen päätökset avasivat mahdollisuudet käänteentekevän ilmastosopimuksen neuvottelemiselle viimeistään Kööpenhaminassa vuonna 2009.

-Päästövähennyksiä koskevat neuvottelut saatiin laajennettua koskemaan Kioton pöytäkirjan ratifioineiden teollisuusmaiden lisäksi nyt myös kehitysmaita ja Yhdysvaltoja.

-Neuvotteluille saatiin tehokas aikataulu ja hyvä työohjelma. Tulevan sopimuksen elementteihin kuuluu useita tärkeitä osia Greenpeacen toivelistalta, kuten mekanismit metsäkadon hillitsemiseksi ja ilmastoystävällisen teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi sekä ilmastonmuutoksen jo väistämättömiin seurauksiin sopeutuminen, mikä on elintärkeä kysymys erityisesti saarivaltioille ja köyhille kehitysmaille.

-Yhdysvallat jäi päästövähennyslukujen vastustuksessaan lopulta yksin.

-Kioton pöytäkirjan alla saatiin sovittua suuntaa-antavista päästövähennysluvuista, jotka ovat linjassa kahden asteen tavoitteen kanssa, ja jotka olettavat myös keskeisten kehitysmaiden mukaantulon.

-Puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittaminen kehitysmaissa saatiin siirrettyä vihdoin 15 vuoden keskustelun jälkeen teoriasta käytäntöön.


Peukku alasMiinukset


-Tulevan sopimuksen tavoitteet ja keinot jäivät epäselväksi päätöksessä, jossa Yhdysvallatkin on mukana.

-Päätöksen sanamuodot avasivat oven myös muille teollisuusmaille yrittää luikerrella pois sitovista määrällisistä päästövähennysvelvoitteista.

-Kansainvälisen liikenteen päästöjen rajoittaminen tippui neuvottelupaketin ulkopuolelle.

-Metsäkadon hillitsemistä koskeva keskustelu uhkaa rönsytä liian moneen suuntaan jo ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

-Se, onko keskeisten maiden poliittinen tahto edelleenkään riittävän suurta, jäi epäselväksi.


Bali oli kuitenkin vasta alkua: nyt se matsi sitten vasta alkaa, ja kirittäjäksi tarvitaan kansalaisia kansallisuuteen ja puoluekantaan katsomatta.


Pidemmän yhteenvedon näkemyksistäni kokouksen tuloksista löydät täältä.

Kaisa Kosonen