Durbanin ilmastokokous päättyi. Mitä jäi käteen? 

Odotuksiin nähden Durbanin tulos lienee hiukan plussan puolella. Sen sijaan ilmastonmuutoksen todellisuuteen nähden jäätiin kauas siitä, että maailman ilmastopäästöt pitäisi kääntää laskuun muutaman vuoden kuluessa. Järjestöjen yhteistiedote valaisee, kuinka laihaksi sopu jäi verrattuna todellisuuteen.

Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo puhumassa mielenosoittajille Durbanin ilmastokokouksessa 9. joulukuuta 2011.

 

Sovittiin tiekartasta kohti kansainvälistä sopimusta, mutta ei sopimuksen juridisesta muodosta. Sovittiin Kioton jatkosta, mutta ei kauden pituudesta. Sovittiin vihreän ilmastorahaston käynnistämisestä, mutta rahoista ei ole tietoa.

Sopimuksen sisällön sijaan Durbanissa kiinnostavinta oli uuden, ”halukkaiden liittouman” synty. EU liittoutui sadan haavoittuvimman maan kanssa ajamaan kunnianhimoista, laillisesti sitovaa sopimusta, joka koskisi kaikkia suuria saastuttajia. Tämän liittouman synty oli suuri tappio Yhdysvalloille. 

On tullut täysin selväksi, että nimenomaan Yhdysvallat on kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden pahin hankaloittaja. Maa on täysin rähmällään saastuttajien taloudellisten intressien edessä. Siksi olikin harmi, ettei EU:lta riittänyt uskalluta loppumetreillä ajaa Yhdysvaltoja nurkkaan. EU:lla olisi ollut mahdollisuus asettaa Yhdysvallat tilanteeseen, jossa se joko hyväksyy tiekartan kohti laillisesti sitovaa sopimusta tai joutuu yksin torppaamaan koko tuloksen koko maailman katsoessa.

Durbanissa ensimmäistä kertaa köyhimmät ja haavoittuvimmat maat vaativat myös suurilta, kehittyviltä talouksilta toimia. Kehitysmaat sanoivat, että Kiinan ja Intiankin pitää tehdä jotain, eikä väittää olevansa köyhiä ja kurjia. Ydinasevaltioilla on varaa sitoutua päästövähennystoimiin.

EU otti Durbanissa käsiinsä poliittisen johtajuuden ja käytti sitä. Durbanissa unioni oli jotain aivan muuta kuin talouskriisin kanssa painiva, johtajuustyhjiöstä kärsivät Eurooppa, josta viime kuukaudet on totuttu kuulemaan.

Nyt EU:n pitää ottaa seuraava askel ja korottaa omaa päästövähennystavoitettaan. Se osoittaisi, että EU on tosissaan ilmastopolitiikan kanssa ja olisi askel kohti kansainvälisten neuvotteluiden umpisolmun avaamista. Samalla lääkittäisiin myös talouskriisiä. Saksan ympäristöministeriön mukaan ilmastotavoitteen kiristäminen toisi investointeja ja loisi uusia työpaikkoja.

Durbanin jälkeen päällimmäinen ajatus on se, että nyt kenenkään ei pidä jäädä odottelemaan kansainvälisen sopimuksen syntymistä. Valtioiden, kuntien ja yritysten pitää vähentää omia päästöjään nyt sopimuksista riippumatta.

Mitä muut sanovat?

Guardianilla on hyvä kooste eri tahojen kommenteista.

Ympäristöministeriön lopputiedote hehkuttaa tulosta, koska odotukset ylitettiin. (Kertoo paljon odotuksista.) Tässä yhteydessä on syytä antaa tunnustusta ministeri Niinistölle ja Suomen delegaatiolle rakentavasta toiminnasta neuvotteluissa. 

Oras Tynkkynen vetää tulokset yhteen ja pohtii, onko kyseessä läpimurto vai laiha sopu.

EK sanoo, ettei Euroopan unionin pidä tehdä mitään. (ylläri)