Ilmastonmuutoksen vauhtia on vaikea käsittää. Maapallon napa-alueet sulavat nyt niin nopeasti, että maailmankartta on pitänyt tehdä uusiksi. Pohjoisnapaa kesäisin peittävä merijään alue on kutistunut puoleen siitä, mitä se oli, kun minä olin koulussa ja mannerjäiden sulamistahti on moninkertaistunut yhdessä vuosikymmenessä. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee yhä useammin ja suuremmalla tuhovoimalla.

Ja kaikki tämä on vasta alkua, jos saastuttaminen jatkuu.

Onneksi myös ratkaisut ovat lyöneet läpi arvioitua nopeammin. Reilussa viidessä vuodessa maailman tuulivoima kolminkertaistui ja aurinkovoima kymmenkertaistui. Mikä tärkeintä, niiden kustannukset ovat tulleet alas ratkaisevasti. Puhtaan energian vallankumous on alkanut, eikä Eurooppa ole enää toimissaan yksin. Toivoa on.

Greenpeace on jo vuosia laatinut yhdessä uusiutuvan energian teollisuuden etujärjestöjen kanssa kiiteltyjä tiekarttoja siitä, miten fossiilisista polttoaineista voidaan luopua ja uusiutuviin energialähteisiin siirtyä. Viime vuonna esitimme energiavallankumousmallin myös Suomelle.

Nyt onkin todellisten valintojen aika. Enää teknologia ei ole ongelma. Uusiutuva energia ja älykkäät ratkaisut ovat valmiita korvaamaan vanhat, saastuttavat järjestelmät. Mutta olemmeko me valmiita luopumaan vanhasta? Löytyykö meiltä rohkeus tehdä se energiavallankumous, joka nyt on tarjolla?

Olemmeko valmiita myöntämään, että öljyä on löydetty enemmän kuin koskaan voimme polttaa, joten uuden etsiminen yhä suuremmin riskein on järjetöntä ja tulee kieltää? Että Suomen valtionyhtiön ei tule enää osallistua arktiseen öljynporaukseen, vaan bisnessmahdollisuudet on etsittävä muualta.

Entä olemmeko valmiita hyväksymään, että jos haluamme modernin, uusiutuvaan energiaan perustuvan energiajärjestelmän, meidän on myös luovuttava vanhasta? Nyt vanha järjestelmä taistelee vastaan ja päättäjät asettuvat usein puolustamaan vanhoja toimijoita ja niiden saavutettuja etuja, jolloin mahdollisuudet luoda uutta menetetään.

Ryhmä suomalaisia eturivin professoreita julkaisi alkuvuodesta raportin ”Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla”, jossa he peräänkuuluttivat Suomen energiapolitiikan peruskorjausta. Suomalainen energiapolitiikka on jämähtänyt 1970-luvulle, eikä se näillä eväin enää tue työllisyyttä ja taloudellista hyvinvointia.

Energiapolitiikkaa tehdään Suomessa edelleen harvojen ehdoilla, suljettujen ovien takana, vaikka kansalaisilla ja yrityksillä olisi polttava halu olla mukana ratkaisua. Energiaratkaisujen ei enää tarvitse olla isoja ja massiivisia, vaan ketteriä ja älykkäitä, esimerkiksi kännykällä säädettyä energiankulutusta tai aurinkopaneeleja kerrostalon katolla.

Tulevaisuus on uusiutuvassa energiassa ja älykkäissä energiaa säästävissä ratkaisuissa. Tämä on se ala, minne työpaikat nyt syntyvät. Euroopan komissio visioi toissa viikolla, että vihreän talouden aloilla voitaisiin luoda jopa 20 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Tämän voi suhteuttaa siihen, että Euroopassa arvellaan olevan nyt 26 miljoonaa työtöntä.

Suomella on uusiutuvan energian huippuosaamista, mutta emme ole päässeet kunnolla kansainväliseen kilpailuun kiinni. Selvityksiä ja työryhmiä perustetaan, ja niiden perimmäinen viesti on aina sama: tarvitaan toimivat kotimarkkinat. Työpaikkoja syntyy maihin joissa uutta teknologiaa, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa rakennetaan.

Meillä bioenergiaa on perinteisesti käytetty paljon, mutta pelkästään sen varaan ei voi laskea. Kuvaavaa on, että Ruotsissa on jo kymmenen kertaa enemmän tuulivoimaa kuin Suomessa.

Suomelta puuttuu selkeä sitoutuminen uusiutuviin ja tehokkuuteen. Päättäjämme kannattavat kyllä kilvan energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa, mutta kun tulee valinnan paikka, niitä ei ollakaan valmiita priorisoimaan. Sitovia EU-tavoitteita ei kannateta, millä ammutaan omaan jalkaan.

Seurauksena on epävarma investointiympäristö, joka ei houkuttele uusiutuvan energian sijoituksia. Ernst & Young, joka vertailee neljännesvuosittain maiden houkuttelevuutta uusiutuvan energian sijoittajien ja kehittäjien näkökulmasta, rankkeeraa Suomen 40 tarkastellun maan joukossa yhdeksi vähiten houkuttelevista, sijalle 36.

Teknologiateollisuus on visioinut, että pelkästään tuulivoima-ala voisi lyhyellä aikavälillä synnyttää Suomen 25 000 – 30 000 työpaikkaa, eli kymmenkertaisesti nykyiseen nähden. Työpaikat jäävät kuitenkin saamatta, kun yrityksille ja sijoittajille ei ole selvää, mitä Suomi lopulta meinaa. Kivihiiltä hallitukset ovat olleet ajamassa alas jo vuoden 2002 ydinvoimapäätöksestä lähtien, mutta tuloksena on lähinnä uusia selvityksiä. Turvelinjaukset päätetään vaalikausi kerrallaan.

Ainoa selkeä valinta, mikä on tehty, on liittynyt ydinvoiman lisäämiseen. Seurauksena Olkiluoto 3 kilpailee nyt maailman kalleimman rakennuksen tittelistä, eikä kukaan enää tiedä, valmistuuko se koskaan. Myös kaksi muuta ydinvoimahanketta on edennyt niin takkuillen, että luvat ovat tulossa hallituksen ja eduskunnan uudelleenkäsittelyyn syksyllä. Tämä avaa mahdollisuuden miettiä valintoja uudelleen. Ydinvoima ei ole ketterää ja älykästä cleantechiä.

Suomi on maailman ensimmäisenä valtiona esittänyt että pohjoisnapaa ympäröiville kansainvälisille vesille perustettaisiin mertensuojelualue. Toteutuessaan tällainen suojelualueiden verkosto voisi estää öljynporauksen arktisilla alueilla. Tämä on mahtava avaus ja osoittaa, että tarvittaessa Suomelta löytyy myös rohkeutta. Kamppailu Arktiksen tulevaisuudesta on yksi aikamme ikonisista ilmastokamppailuista, jossa punnitaan, onko maailman johtajilla, yrityksillä ja sijoittajilla sisua vetää fossiiliteollisuudelle rajoja vai poraammeko planeetan konkurssiin.

Nyt vastaavaa rohkeutta pitäisi löytyä Suomen energiatulevaisuuden uudelleenmäärittelyssä.

  • Olemmeko valmiita luopumaan vanhasta, tarkoitti se sitten hiilivoimaloita, turpeen polttoa, yksityisautoiluun nojaavaa kaupunkisuunnittelua, vanhojen energiayhtiöiden saavutettuja etuja - tai öljynporauksessa avustamista?
  • Löytyykö meiltä rohkeutta arvioida uudelleen keskitettyyn, jäykkään, hitaaseen ja kalliiseen ydinvoimaan nojaava energiapolitiikka?
  • Voisimmeko Tanskan tavoin ottaa suunnan kohti energiajärjestelmää, joka toimii 100 prosenttisesti uusiutuvalla energialla?
  • Entä olemmeko valmiita antamaan kansalaisille ja yrityksille mahdollisuuden olla osa ratkaisua ryhtymällä oman energiansa tuottajiksi ja säätelijöiksi?

Greenpeacen huomenna tiistaina Porin Suomi Areenassa järjestämä paneelikeskustelu käsittelee edellä mainittuja teemoja. Lavalle astuvat ministeri Antti Rinne sekä eturivin kansanedustajia ja asiantuntijoita. Katso koko ohjelma täältä. Tervetuloa kuulemaan tai seuraamaan twitteristä!

@GreenpeaceSuomi #SuomiAreena