Tsunamin tuhoamia rantakyliä Fukushimassa. © Jehki Härkönen / Greenpeace

 

Fukushima Daiichin ydinvoimalan reaktorien dramaattisista räjähdyksistä on reilun kuukauden kuluttua kulunut jo kaksi vuotta. Katastrofin alkuvaiheiden etääntyessä yhä kauemmas historiaan perinteistä hiili- ja ydinvoimaan perustuvaa energiapolitiikkaa kannattavat päivystävät dosentit ja kaikkien alojen asiantuntijat ovat ilmaantuneet julkisuuteen vakuuttelemaan, että Japania kohdannut onnettomuus ei sittenkään ollut erityisen vakava.

Fukushimassa arkielämä on kuitenkin edelleen melkoisen sekaisin. Alueen rakennukset ovat osittain korjaamatta maanjäristyksen jäljiltä ja ranta-alueita kuvittavat mereen huuhtoutuneiden talojen kivijalat. Fukushiman tuhoutunutta ydinvoimalaa ympäröi edelleen laaja epäsymmetrinen alue, joka on evakuoitu radioaktiivisen laskeuman vuoksi.

Japanin hallituksen asettaman selvitysryhmän mukaan merkittävää laskeumaa on n. kahden Uudenmaan maakunnan kokoisella alueella. Näillä alueilla taustasäteilyä on jossain määrin enemmän kuin muualla, mutta lisäksi alueiden maaperään ja sitä kautta ruokaan ja mahdollisesti juomaveteen kulkeutuu voimalan räjähdyksistä ilmakehään levinneitä myrkyllisiä aineita.

Säteilymittarit ovat tuttu näky Fukushiman edelleen asutuilla alueilla, eivätkä vanhemmat ja päiväkodit uskalla päästää pieniä lapsia leikkimään pihoille, koska tuuli ja sade kuljettavat radioaktiivista tomua vuorilta niihinkin paikkoihin, jotka on aiemmin puhdistettu.

Kolme katastrofia, maanjäristys, tsunami ja ydinonnettomuus sotkeutuvat hankalasti hoidettavaksi paketiksi. Kotinsa syystä tai toisesta menettäneille on japanilaiseen tapaan saatu järjestettyä ripeästi asuntoja kaupunkeihin tuomalla parakkeja puistoihin, urheilukentillä ja muille aiemmin tyhjillään olleille alueille. Alueiden aiemmat asukkaat eivät ole erityisen riemuissaan menetettyään virkistysalueensa tulokkaille, joiden lähtöpäivää kukaan ei tiedä. Lisäksi monet maaseudulta evakuoidut, varsinkin vanhukset, ovat jo ehtineet tottua kaupunkielämän mukavuuksiin, eivätkä enää haluaisi palata takaisin koteihinsa, vaikka voisivat.

Evakuoidut ovat myös keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Kotinsa vapaaehtoisesti hylänneet ja maanjäristyksen ja tsunamin uhrit eivät saa keneltäkään korvauksia, vaikka he ovat pahimmillaan menettäneet kerralla kotinsa, perheensä ja työpaikkansa. Ydintuhon vuoksi evakuoidut puolestaan ovat pitkän taistelun jälkeen oikeutettuja kohtuullisen hyviin korvauksiin voimalan omistavalta sähköyhtiö TEPCO:lta, ja kuten tavallista, osa vetää korvauksensa saman tien kurkusta alas, pahentaen ennestään eri ryhmien keskinäisiä välejä.

Oma osansa ovat ne fukushimalaiset, jotka ovat olleet jossain vaiheessa suoraan tai epäsuorasti töissä Fukushiman ydinvoimaloiden parissa. Heitä riivaa nyt sekä oma omatunto että yhteisön halveksunta.

Lopulta Japani varmasti selviytyy kolmoiskatastrofistaan. Osia alueista jäänee pysyvästi tai ainakin pitkäksi aikaa tyhjiksi tsunamiriskin tai radioaktiivisen laskeuman vuoksi, mutta ihmiset löytävät varmasti ennemmin tai myöhemmin uudet yhteisönsä. Aikuisille mitään ylimääräisiä terveystarkastuksia ei ole tarjolla, ei edes kaikille Fukushiman tuhoutuneen voimalan pelastustyöntekijöille, mutta lapsille on vihdoin järjestetty kunnollinen seuranta. 

Ennemmin tai myöhemmin elämää palaa uomiinsa ja menetetty maa vaipuu unohdukseen.

Fukushiman ydinkatastrofin vähätteleminen on kuitenkin erittäin ylimielistä. Huomattavasti järkevämpää olisi yrittää tunnistaa onnettomuuden syyt ja varmistaa, että samaan tilanteeseen ei päädytä enää koskaan uudestaan.

JEHKI HÄRKÖNEN

Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkönen ja Pro Hanhikiven varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpää kiertävät Japania 21.–31.1. tapaamassa japanilaisia ydinvoima-aktivisteja ja painostamassa  Japanin hallitusta jättämään vientiluotot myöntämättä Suomen uusille ydinvoimahankkeille.