Tuulimylly Doha

Kokoomuksen Eija-Riitta Korholalla riittää energiaa ympäristöjärjestöjen kritisoimiseen. Vuosien varrella europarlamentaarikon verbaalisista hyökkäyksistä ovat saaneet osansa niin Greenpeace, WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto kuin Maan ystävätkin. Nyt hän keskittyy meihin.

Korhola esiintyy ympäristön ystävänä (kukapa ei), mutta europarlamentissa hän on äänestänyt sitovaa energiansäästötavoitetta vastaan, sitovaa uusiutuvan energian tavoitetta vastaan, 2020 päästövähennystavoitteen päivittämistä vastaan sekä päästökaupan korjaamista vastaan. Kun parlamentissa toukokuussa 2013 oli mahdollisuus kannattaa rajoituksia arktiseen öljynporaukseen, Korhola äänesti vastaan. Hänen puoluetoverinsa Sirpa Pietikäinen, ex-ympäristöministeri, sen sijaan äänesti puolesta.

Kuluvalla viikolla Korhola esitti, että tulevan maailmanlaajuisen sopimuksen ei pidä perustua sitoviin päästövähennyksiin. Parlamentin ympäristövaliokunta tyrmäsi idean.

Ilmastoasioissa Korhola on siis säännönmukaisesti eri mieltä kuin ympäristöjärjestöt, vihreät tai esimerkiksi puoluetoverinsa Pietikäinen. Mikäpä siinä. Mielipiteitä on monia. Silti ihmettelen, mistä kumpuaa Korholan tarve viljellä tätä ”kosto”, ”kiristäminen”, ”Al Qaida” ja ”ympäristöterrorismi” -retoriikkaa Greenpeacesta ja levittää kaikenlaisia huhuja ilman lähteitä. Itse Arktiksen suojelusta tai ilmastonmuutoksen torjumisesta Korholalla ei tunnu olevan mitään sanottavaa.

No, kukin taaplaa tavallaan.

Korhola on viime päivinä A-talkissa ja blogeissa ansiokkaasti listannut monet perinteiset Greenpeace-myytit. Nytpä saamme tilaisuuden oikaista monta virheellistä väitettä samalla kertaa.

Korhola: “Greenpeace ei ole kansalaisjärjestö.”

Greenpeace on kansalaisjärjestö  (ks. määritelmä). Organisaatiorakenteemme noudattaa anglosaksista perinnettä, mikä mahdollistaa nopean päätöksenteon. Kadulta ei suoraan pääse äänestäväksi jäseneksi, mutta vapaaehtoiseksi pääsee ja sitä kautta vaikuttamaan toimintaan. Myöhemmin on mahdollisuus edetä hallitukseen asti. Suomessa organisaatiorakenne on harvinainen, mutta esimerkiksi WWF ja Plan Suomi ovat myöskin järjestöjä, jotka eivät ota jäseniä, vaan tukijoita, kummeja.

Korhola: Greenpeace on “runsasta voittoa tuottava yritys, jonka toimiala on konfliktituotannon avulla tapahtuva varainkeruu.”

Greenpeace ei ole yritys. Olemme voittoa tavoittelematon järjestö, jonka toiminta rahoitetaan yksityishenkilöiden ja riippumattomien säätiöiden lahjoituksilla. Suomessa rahankeräystä valvoo Poliisihallitus. Rahaa ei oteta vastaan julkiselta sektorilta, yrityksiltä eikä puolueilta. Sen, että tämä pitää paikkansa, tarkistaa Pohjoismaiden osalta Öhrlings PricewaterhouseCoopers.  Greenpeace Internationalin tilinpäätöksen auditoi Ernst & Young.

Emme tuota konflikteja, vaan teemme niitä näkyväksi. Luonnonsuojelu on yleisesti kannatettu ja hyväksytty tavoite. Käytännössä lyhytnäköiset taloudelliset arvot ja yksityinen etu jyräävät usein päätöksenteossa. Ongelmien ratkaisu on mahdotonta, ellei niiden olemassaoloa ensin tiedosteta.

Esimerkiksi Arktiksen suojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat yleisesti kannatettuja tavoitteita. Silti teollinen toiminta, joka pahentaa katastrofia, on pääsääntöisesti sallittua - toistaiseksi. Arktis-kampanjamme nostaa tätä ristiriitaa esiin ja ajaa toimia, joilla Arktiksen herkkä luonto voidaan suojella, öljyntarvetta vähentää ja ilmastopäästöjä leikata.

Tavoite voi kuulostaa mahdottomalta - mutta kampanjoiden idea on tehdä mahdoton mahdolliseksi. Tästä kampanjamme Antarktiksen suojelemiseksi kaivostoiminnalta on inspiroiva esimerkki.

Kansalaistottelemattomuudella on pitkä perinne yhteiskunnallisissa liikkeissä. Mielestämme se on ilmastokriisin vakavuuden vuoksi perusteltua. Se kuitenkin vain pieni osa toimintaamme. Esimerkiksi Arktis-kampanjassa olemme käyttäneet myös lukemattomia muita kampanjoinnin keinoja. Ne vaan tyypillisesti saavat vähemmän huomiota tiedotusvälineissä.

Korhola: “Kansainvälisen Greenpeacen rakenteesta emme tiedä mitään: kuka kampanjat suunnittelee ja kuka antaa käskyt on kysymysmerkki.”

Greenpeacen rakenteesta ja päätöksenteosta tietoa löytää niinkin salaisesta lähteestä kuin Greenpeace Internationalin internetsivuilta. Greenpeace keskittyy toiminnassaan kansainvälisesti tärkeimpiin ympäristökysymyksiin. Toiminnan suunnista päättävät kansallisten ja alueellisten toimistojen pääsihteerit. Käytännössä kampanjat suunnittelevat kampanjoitsijat, joihin voi esim. Suomen osalta tutustua täällä. Suomen toimisto on osa Greenpeace Nordicia, johon kuuluvat myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan toimistot. Suomessa kampanjoista vastaa ohjelmajohtaja Tapio Laakso. Greenpeace Nordicin pääsihteeri on tanskalainen Mads Christensen ja kampanjajohtaja Patrik Eriksson, joihin myös voi tutustua täällä. Greenpeace Nordicin hallitus hyväksyy järjestön talousarvion ja päättää tärkeimmistä strategisista linjauksista. Greenpeace Internationalin osalta toiminnasta vastaa pääsihteeri Kumi Naidoo. Mitä tulee mielenosoituksiin, yhtäkään aktivistiamme ei käsketä minnekään, vaan jokainen päättää omasta osallistumisestaan itse, kuten kansalaistottelemattomuuden periaatteisiin kuuluu.

Korhola: Greenpeace on “upporikas" järjestö, mutta “mitä kampanjoiden avulla saadaan aikaan”.

Greenpeace on kansainvälinen ympäristöjärjestö, yksi maailman suurimmista. Kampanjoidemme kohteena on maailman suurimmat yritykset. Budjettiamme ei siis kannattane verrata mellunkylän ympäristökerhoon, vaan muihin vastaaviin järjestöihin ja ennen kaikkea niiden yritysten liikevaihtoon, joiden toiminnan muuttamiseksi kampanjoimme - tai vaikkapa niiden hallitusten budjetteihin, joiden lainsäädäntöön yritämme vaikuttaa. Kannattaa myös muistaa, että meillä on aina monta kampanjaa käynnissä samaan aikaan - moneen hallitukseen ja yritykseen kohdistuen. Siispä esimerkinomaisesti, vuoden 2012 osalta budjetit/liikevaihdot:

Greenpeace:    274 miljoonaa euroa
WWF:             586 miljoonaa euroa
Suomi:       54 000 miljoonaa euroa
Gazprom: 121 000 miljoonaa euroa
Venäjä:    290 000 miljoonaa euroa
Shell:       355 000 miljoonaa euroa
Kiina:    1 500 000 miljoonaa euroa

Tästä taloudellisesta epäsuhdasta huolimatta kampanjointimme tuottaa tulosta. Kolme tuoretta, erilaista esimerkkiä metsä-, ilmasto- ja IT-kampanjoistamme:

  • Asia Pulp and Paper, maailman kolmanneksi suurin paperiyhtiö, sitoutui keväällä 2013 lopettamaan sademetsien raivaamisen Indonesiassa. Tätä ennen olimme saaneet yli sata APP:n asiakasta (ml. Adidas, Kraft, Mattel, Nestlé ja Unilever) jäädyttämään paperinostosopimuksensa, kunnes sademetsien raivaus loppuu.
  • Kiinassa Greenpeacen rooli ilmansaasteongelman nostamisessa keskusteluun ja linkittämisessä hiilenkäytön rajoittamisen tarpeeseen on ollut keskeinen. Tänä keväänä avustimme Deutsche Bankia vaikutusvaltaisessa ilmanlaaturaportissa, jonka tulokset vaikuttivat Kiinan hallituksen päästövähennysohjelmaan. Syyskuussa 2013 hallitus julkisti odottamamme ohjelman, joka on käänne Kiinan kivihiilipolitiikassa. Kolmen keskeisen talousalueen tulee pysäyttää kivihiilen käyttönsä kasvu (joka on ollut 7% vuodessa) ja kääntää se laskuun vain neljässä vuodessa. Uusien hiilivoimaloiden rakentaminen näillä alueilla käytännössä kielletään. Yhdessä alueet käyttävät enemmän kivihiiltä kuin koko EU. Pekingin ympäristö ja Kiinan suurin hiilen kuluttaja Shandongin provinssi menevät vielä pidemmälle - ne sitoutuivat kivihiilen käytön vähentämiseen 10 % vuoden 2012 tasosta vuoteen 2017 mennessä. Tämä merkitsee dramaattista käännettä kivihiilen käytön trendeissä vain neljässä vuodessa. Työmme kivihiiltä vastaan jatkuu.
  • Apple, maailman 15. suurin listattu yritys, sitoutui “Green My Apple” -kampanjamme kolmantena vuonna (2007) tekemään tuotteistaan myrkyttömämpiä ja kierrätettävämpiä. Vuonna vuonna 2012 Apple sitoui luopumaan kivihiilestä ja siirtymään 100% uusiutuvaan energiaan. Kampanja oli osa laajempaa IT-alan ohjelmaamme, joka kannustaa alan suuryrityksiä keskinäiseen kilpailuun vihreydestä, muun muassa säännöllisin vertailuin, joita alan toimijat seuraavatkin tarkkaan. Moni sosiaalisen median ystävä saattaa muistaa myös Facebook-voittomme.

Arktis-kampanjan osalta vaikutusten arviointi on liian varhaista. Mutta selvää on, että olemme piikki Shellin lihassa pitäessämme huolen siitä, että Shellin ongelmat Arktiksella eivät jää talousvaikuttajilta piiloon. Shell nimesikin Greenpeacen “Save the Arctic” -kampanjan toimintansa haasteeksi taannoisessa Arctic Futures Symposiumissa.

Korhola: “Greenpeace vastustaa itse asiassa 96 prosenttia olemassa olevista sähköntuotantomuodoista.”

Greenpeace kannattaa 100% uusiutuvilla energialähteillä tuotettuun energiajärjestelmään siirtymistä. Esimerkiksi Euroopassa tämä voidaan sähkön osalta saavuttaa lähes täysin vuoteen 2050 mennessä. Keinot esitetään Energy [r]evolution -skenaariossamme, jonka olemme laatineet yhdessä Euroopan uusiutuvan energian teollisuuden etujärjestöjen kanssa.

Skenaariotyömme on kansainvälisesti tunnustettua. Hallitustenvälinen uusiutuvan energian järjestö IRENA käyttää sitä lähteenään ja alan johtava kansainvälinen verkosto REN21 viittaa siihen raportissaan seuraavasti: “the most widely recognized and thorough projection made by renewable energy advocates”.

Emme toki ole ainoita, joiden mielestä 100% uusiutuvilla toimivat energiajärjestelmät ovat mahdollisia. Myös mm. PriceWaterhouseCoopers sekä McKinsey ja kumppanit ovat tulleet samaan johtopäätökseen mallintaessaan Euroopan sähköjärjestelmää. Tanska on siirtynyt teoriasta tekoihin ja aikoo tuottaa kaiken sähkönsä ja lämpönsä uusiutuvilla jo vuonna 2035 ja kaiken lopunkin energiansa vuonna 2050.

Korhola: Lappiin tuotiin ulkopuolelta vastakkainasettelu ja jätettiin yhteisö riitelemään.

Greenpeace ei tuonut Lapin metsäkiistaa vaan auttoi ratkaisemaan konfliktin, joka oli kytenyt jo vuosia ja ajanut saamelaiset poronhoitajat ahtaalle. Greenpeacen ja Inarin poronhoitajien yhteistyö vanhojen metsien puolesta tuotti hyvän lopputuloksen, kun noin 80% suojeluun vaatimistamme alueista rauhoitettiin Metsähallituksen ja Inarin paliskuntien välisissä neuvotteluissa. Metsätalouden työllisyyteen rauhoituspäätöksellä ei ollut vaikutusta, koska hakkuumäärät ovat pysyneet ennallaan. Kaiken kaikkiaan suojelukampanjoidemme seurauksena lähes 110 000 hehtaaria vanhaa metsää on siirretty metsätalouden ulkopuolelle Lapissa, iloksi tulevillekin sukupolville.

Korhola: “Aikoinaan Greenpeacen perustajajäsenen Patrick Mooren eron kulminoi pettymys järjestön jyrkkiin toimintatapoihin.”

Patrick Moore ei ole Greenpeacen perustajajäsen. Greenpeacen perustivat Phil Cotes, Irving Stowe ja Jim Bohlen. Patrick Moore haki mukaan toimintaan vuotta myöhemmin. Yli neljännesvuosisataan hän ei ole edustanut Greenpeacea ja lähdön syytkin ovat toiset, kuin mitä Korhola väittää. Sittemmin Patrick Moore on toiminut yritysten hyvin palkattuna PR-konsulttina, viherpesten milloin sademetsien raivausta, milloin kultakaivostoiminnan syanidipäästöjä tai muita asiakkaidensa toimia ja kyseenalaistaen ihmisen roolia ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa. Ympäristötoimittaja George Monbiot’lle viimeinen pisara oli, kun Moore viherpesi metsäjätti APP:n sademetsämetsätuhoja Sumatralla. Jos tämä on Korholan mielestä uskottavaa ympäristönsuojelua, niin enpä voi kuin ihmetellä.

Greenpeace kampanjoi merkittäviä taloudellisia intressejä vastaan ja jotkut toimintatapamme herättävät närää. Ei ole ihme, jos huhuja kiertää. Jos haluat tietää, mikä on faktaa ja mikä ei, voit aina kysyä meiltä itseltämme tai tulla vaikka juomaan kupposen reilun kaupan kahvia Iso Roobertinkadulle. Täältä meidät löytää! :-)

Kaisa Kosonen