Nerokkaasti nimetty EI-strategia

TEM:n keskiviikkona julkaisema  energia- ja ilmastostrategia on surkea tekele, jossa tulee erinomaisesti näkyviin ministeriön energiaosaston ikämiesten kompetenssin hiipuminen uusiin mitättömyyksiin.

Syystä tai toisesta Suomen nykyinen hallitus on päättänyt, että vuonna 2008 edellisen kerran laadittua ilmasto- ja energiastrategian laatimistyötä ei ole syytä toteuttaa uudestaan vaan vanhan strategian ”päivitys” riittää.

Uusi, nerokkaasti energia- ja ilmasto-, eli ei-strategiaksi nimetty lärpäke jättääkin viimeisen viiden vuoden aikana tapahtuneen energiamarkkinoiden kehityksen sujuvasti huomiotta. Hallituksen eduskunnalle selontekona toimittaman lappusen nimittäminen strategiaksi on hieman liioiteltua, pikemminkin kyseessä on kokoelma sekalaisia, osittain keskenään ristiriitaisia linjauksia ja mietelauseita.

Ministeriön virkamiehet päättivät tällä kertaa päivittää ”strategiansa” keskenään, järjestäen vain yhden kuulemisen valmistelutyön loppuvaiheessa. Ilmeisesti minkäänlaisia tutkimuksia tai selvityksiä ei tätä strategiaa varten turhaan tilattu. Strategian valmistelu on yleisesti vielä huomattavasti heikompaa kuin viisi vuotta sitten, jolloin edellinen hallitus viimeksi hyväksyi vastaavan strategian.

Lopullisen silauksen valmistelufarssi sai, kun ministeriö jätti vastaamatta Greenpeacen tietopyyntöön koskien strategian valmisteluun liittyviä asiakirjoja. Parhaillaan ministeriö vastaa asiasta hallinto-oikeudessa, sillä hallintolain mukaan tietopyyntöihin tulee vastata kahden viikon sisällä, mikäli viivästykselle ei ole erikseen perusteltua syytä.

Suomi tarvitsisi kiireesti kunnollisen, perusteellisiin selvityksiin ja riippumattomaan tutkimukseen perustuvan strategian vastatakseen tulevaisuuden energiantarpeisiin liittyviin haasteisiin. Ainoa mielekäs tapa ratkaista asia olisi käynnistää strategian valmistelu uudestaan.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan toimita tämän hallituksen kaudella, lienee kuitenkin hyvä kirjoittaa ylös jo tässä vaiheessa ongelmat, joihin tämän strategian nojalla tullaan vielä päätymään.

EU:n yhteisten energiatavoitteiden taakanjakosopimuksen mukaan Suomen on vähennettävä päästöjään 20 %, nostettava uusiutuvan energian osuus 38 % ja parannettava energiatehokkuutta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Suomi on asettamassa kansalliseksi tavoitteeksi luopua pääosin hiilivoimasta, vähentää turpeen polttoa 30 %, mineraaliöljyn käyttöä 20 % ja maakaasun käyttöä 10 % vuoteen 2025 mennessä.

Hiilestä, turpeesta ja öljystä luopuminen

Scoopshot / Olga Konstantinova

Kuva Oulusta (C) Scoopshot / Olga Konstantinova

Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen liittyvät linjaukset ovat muuten onnettoman strategian valopilkku, joskin paperista jää hieman epäselväksi, ovatko nämä nyt jo hyväksyttyjä linjauksia vai jotain muuta.

Turpeenpolttoa on helppo vähentää leikkaamalla turpeen nauttimia julkisia tukia, joista se on riippuvainen. Myös mineraaliöljyn vähentämisen pitäisi olla täysin mahdollista tiukentamalla autojen päästövähennystavoitteita ja nopeuttamalla vanhojen autojen korvaamista uusilla.

Strategian tärkein ja samalla hankalin linjaus on hiilivoimasta luopuminen.

Hiilivoimalla tuotettiin Suomessa vuonna 2011 9,55 TWh sähköä. Hallituksen mukaan vastaava määrä sähköä voidaan vuoteen 2025 mennessä korvata tuulisähköllä. Hiilivoimalla tuotetun lämmön korvaaminen on kuitenkin huomattavasti hankalampaa. Jostain syystä tätä niin sanottua strategiaa varten ei voitu tehdä tarkastelua, jossa olisi mallinnettu, kuinka paljon kannattaa vähentää lämmityksen tarvetta esimerkiksi korjaustukien ja –velvoitteiden avulla ja kuinka paljon tukea uusiutuvien käyttöönottoa lämmöntuotannossa.

Valitettavasti monet suomalaiset kaupungit tekevät juuri nyt päätöksiä lämpövoimaloidensa uusimisesta ja pahimmillaan lukitsevat itsensä vuosikymmeniksi hiilikattiloihin. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää erilaisia hiilivoimaloihin sopivia puujalosteita, joista ei ole kovin paljon kokemusta muualta maailmasta. Näiden polttoaineiden hintaa saattaa muodostua hyvinkin kalliiksi.

Taloudellisesti turvallisin tapa korvata hiiltä on rakentaa hakevoimaloita, mutta tämä vaatisi välitöntä puuttumista kuntien investointeihin. Lisäksi riskinä on, että metsäteollisuuden alasajon jatkuessa haketta on saatavilla vähemmän kuin nykyään oletetaan. Lisäksi hake vaatii runsaasti kuljetuksia ja varastointitilaa.

Hyvä tavoite siis vaarantuu surkean valmistelun vuoksi.

Osittain, mutta paljon pienemmässä skaalassa samat riskit koskevat myös maakaasun vähentämistä koskevaa tavoitetta, joka on tarkoitus saavuttaa korvaamalla maakaasu kaasutetulla puulla.

EU:n energiatavoitteet

Päästövähennyksistä strategia linjaa, että EU:n päästökauppa järjestää asian itsestään päästökauppasektorilla. Näin huolimatta siitä, että päästökaupasta on kehkeytynyt kansallisten poikkeusten tilkkutäkki ja päästöoikeuden hinnasta on tullut yleinen vitsi, jolla ei ole nykyisellään haluttuja ohjausvaikutuksia. Jos päästökauppajärjestelmä halutaan takaisin raiteilleen, suuresta osasta erityisoikeuksia täytyy luopua. Tätä strategiassa ei kuitenkaan linjata.

Suomessa on vanhastaan paljon metsäenergian ja vesivoiman tuotantoa ja omalaatuisen syöttötariffijärjestelmän puutteista huolimatta uusiutuvan energian tavoitteet todennäköisesti saavutetaan.

Suomi kuitenkin päätti asettaa itselleen, tietysti ilman turhaa selvittelyä tai muuta ärsyttävää tutkimustoimintaa, EU:n uusiutuvan energian tavoitteen ylittävän 20 % biopolttoainetavoitteen. Koska EU ei ole suhtautunut riittävän hyväksyvästi valtionyhtiö Neste Oilin suuripäästöiseen palmuöljydieseliin, tämä tavoite saattaa jäädä saavuttamatta. Enintään se voidaan saavuttaa laskennallisella kikkailulla, jossa biopolttoaineille asetetaan erilaisia kertoimia, joiden avulla niiden osuutta saadaan vääristeltyä riittävästi ylöspäin.

Vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategiassa linjattiin, että Suomen vuoden 2020 energiantarvetta lasketaan 37 TWh vuodessa energiatehokkuustoimilla. Tästä 5 TWh piti tulla sähkösektorilta ja 32 TWh muilta sektoreilta yhteensä. Tuolloin oletus oli, että Suomessa tarvittaisiin ilman lisätoimia 103 TWh sähköä vuonna 2020 ja siis säästötoimin vain 98 TWh. Uusi strategia kuitenkin ennustaa, että rakennemuutosten myötä sähkönkulutus onkin enää 94 TWh vuonna 2020. Tästä huolimatta vanhan energiatehokkuustavoite on ennallaan, jolloin muiden sektoreiden kuin sähkötuotannon tavoitetasoa käytännössä lasketaan yli 10 %.

Muilta osin nykyistä strategiaa varten ei katsottu tarpeelliseksi tehdä minkäänlaista kartoitusta erilaisten energiatehokkuustoimien vaikutuksista vaan ohjelmassa on vain kasa epämääräisiä ajatuksia ja joitain EU:n määräämiä tavoitteita.

Energiatehokkuus on ylipäänsä ollut jatkuvassa lapsipuolen asemassa, koska teollisuuden lobbarit ovat puukottaneet itseään jalkaan vesittämällä omaa kilpailukykyään lisäävät EU:n energiatehokkuustavoitteet ei-sitoviksi. Varmuuden vuoksi EU:n yhteistä, sitovaa energiansäästötavoitetta aiotaan kuitenkin vastustaa jatkossakin.

Uusiutuvan energian suhteen strategiassa todetaan, että selkeät tavoitteet ovat tärkeitä kehityksen takaamiseksi, mutta seuraavassa virkkeessä vaaditaan korkeintaan "maltillisesti" sitovia tavoitteita, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Ilmeisesti mitään linjausta ei ole vaan asia selvinnee aikanaan.