Ydinjätetynnyri Roomassa. Greenpeace vaatii kansanäänestystä ydinvoimasta kesäkuun 12. ja 13. päivä.

Italiassa käydään erikoista ydinvoimakamppailua. Lyhykäisyydessään kuvio on tämä: Berlusconi haluaa ydinvoimaa. Kansa ei sitä halua.

Tämä sinänsä yksinkertainen asetelma on saanut aikaan mielenkiintoisen poliittisen ja juridisen vyyhden, jossa Greenpeace on mukana kampanjoimassa iskulauseella i pazzi siete voi, eli hulluja olette te.

Jo kerran eroon ydinvoimasta

Italiakin ehti lähteä ydinvoiman tielle, mutta Tšernobylin jälkeen kansa päätti toisin. Italiassa otettiin käyttöön jo vuosina 1963-1964 kolme ydinvoimalaa: Latina Lazion alueella, Garigliano Campanian alueella ja Enrico Fermi Po-joen rannalla Piemontessa. Neljäs ydinvoimala Caorso Emilia-Romagnassa otettiin käyttöön vuonna 1978. Teholtaan nämä olivat yhteensä vain noin 1 400 megawattia. Ydinvoima tuotti vuonna 1986 Italian sähköstä 4,5 prosenttia.

Vuonna 1982 alettiin vielä rakentaa Alto Lazion ydinvoimalaa Lazion ja Toscanan rajalle. Mutta ydinvoiman aika oli loppumassa, kun 1987 syyskuun 30. päivä pidettiin kansanäänestys, jossa italialaiset 80 prosentin murskatuloksella estivät ydinvoiman rakentamisen ja 70 prosentin tuloksella kielsivät valtionyhtiö ENEL:n osallistumisen ydinvoimahankkeisiin ulkomailla.

Tarkkaan ottaen kansanäänestyksessä äänestäjät kielsivät valtion oikeuden päättää ydinvoimaloiden sijainnista, jos kunta ei ydinvoimalaa hyväksy. Käytännössä tämä tarkoitti ydinvoiman kieltämistä, koska yksikään kunta ei ydinvoimaa halunnut. Kansanäänestyksen tulos sinetöitiin, kun hallitus vuonna 1990 päätti, että Italia luopuu ydinvoimasta

Garigliano oli suljettu jo vuonna 1982 ja Latina kolme kuukautta kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1987. Kun Enrico Fermi ja Caorso hallituksen päätöksen jälkeen vuonna 1990 suljettiin, Italian ydinvoimaharharetki oli päättynyt. Viisi vuotta rakenteilla ollutta Alto Laziota ei koskaan käynnistetty.

Berlusconi herätti ydinvoimahaamun

Italia sai elää rauhassa aina siihen saakka, kunnes Silvio Berlusconi näki tilaisuutensa tulleen. Italian tie olisi ydinvoima Ranskan ja Suomen tapaan. Italialaiset olivat onneksi hereillä ja vaativat kansanäänestystä. Vuoden 1987 kansanäänestyshän ei suoranaisesti kiellä ydinvoimaa. Keskustalainen Berlusconia vastustavan Partito Democraticon kanssa liitossa oleva Italia dei Valori teki aloitteen, jonka mukaan ydinvoimasta äänestettäisiin kahden muun kysymyksen kanssa tämän vuoden kesäkuun 12. ja 13. päivä.

Varsinkin Fukushiman jälkeen Berlusconi pelästyi kansanäänestystä. Kaikkien mielipidetiedustelujen mukaan ydinvoima saisi taas murskatuomion italialaisista. Siitä antoi esimakua Sardinian alueellinen kansanäänestys, jossa ydinvoiman torjui 97 prosenttia äänestäjistä. Hallitus keksikin keinon. Greenpeacen ydinjätetynnyrin seuratessa tilannetta Italian parlamentti päätti torstaina jäädyttää lailla päätökset ydinvoimasta yhdeksi vuodeksi. Päätöksellä on tietysti tarkoitus vaikuttaa kansanäänestykseen.

Greenpeacen kampanjassa seitsemän nuorta on sulkeutunut ydinsäteilysuojaan kansanäänestyspäivään saakka. Nuoret noudattavat tiukasti WHO:n ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön ohjeita säteilyltä suojautumisesta, eivätkä he aio tulla ulos ennen kuin kansa on pysäyttänyt ydinvoimahulluuden. Ovatko he hulluja? Heidän mielestään hulluja ovat ne, jotka Italiaan ydinvoimaa haikailevat.

Toivottavasti meidän suomalaisten ei tarvitse sanoa i pazzi siamo noi, hulluja olemme me, jotka aiomme Olkiluoto 3:n fiaskonkin jälkeen rakentaa maan täyteen reaktoreita sähkön vientiin.

Juha Aromaa