Peking saasteisena päivänä

Viime vuonna Greenpeacen hiilikampanja vauhditti mediakeskustelua ilmansaasteista Kiinassa, ja tämä ajoi lopulta hallituksen julkaisemaan mittaustulokset pienhiukkasten pitoisuuksista suurimmissa kaupungeissa. Samalla toteutui toinen Greenpeacen vaatimus, hallitus asetti tavoitteet pienimpien pienhiukkasten vähentämiselle. Kun suuri osa Kiinan ilmansaasteista tulee hiilen käytöstä, pienhiukkasten vähentäminen rajoittaa hiilen käyttöä ja sitä kautta myös kampanjamme pääkohdetta: hiilen ilmastopäästöjä. 

Eräät suurkaupungit kuten etelän Guangzhou, idän Nanjing ja pääkaupunki Peking ovat jopa itse ottaneet vapaaehtoisia tavoitteita hiilen kulutuksen vähentämiseksi, mutta tällä on rajallinen vaikutus, koska ympäröivät provinssit ovat samalla kasvattaneet hiiltä kuluttavaa teollisuutta. Greenpeace onkin vaatinut alueellista, provinssien yhteistä vähennystavoitetta hiilelle. Muutama kuukausi hallituksen tavoitteiden asettamisen jälkeen monet Kiinan kaupungeista ilmoittivat, että ilmanlaatutavoitteita olisi hyvin vaikea saavuttaa. Peking ilmoitti, että tavoitteiden saavuttaminen veisi yli 30 vuotta. Tämä olisi ollut aivan liian pitkä aika sekä ilmansaasteiden uhrien että ilmastonmuutoksen kannalta.

Viivyttelyn hinta

Näyttääksemme mikä olisi viivyttelyn hintana aloittimme tutkimusprojektin Pekingin yliopiston tutkijoiden kanssa ilmansaasteiden terveysvaikutuksista Kiinan suurimmissa kaupungeissa. Vertasimme sairaaloiden tilastoja ja ilmansaastetilastoja ja arvioimme kuinka paljon ilmansaasteet tuottivat äkillisiä kuolemantapauksia vuodessa. Tämä oli yksi ensimmäisiä vastaavia tutkimuksia Kiinassa ja sai huomattavaa mediahuomiota. Tulokset kertoivat, että ilmansaasteet korreloivat rajusti äkillisen kuolleisuuden kanssa, tehden pienhiukkasista Pekingissä suuremman kuolinsyyn kuin liikenneonnettomuksista. Tuhannet ihmiset kuolivat äkillisesti ilmansaasteiden aiheuttamiin ongelmiin. Tutkimuksessa ei edes vielä ollut arvioitu pienhiukkasten tuottamia pitkäaikaisia sairauksia ja niistä johtuvia kuolemantapauksia, joita on varmasti vielä paljon enemmän. 

Aloitimme myös oman kokeellisen tutkimuksemme maan eri puolien suurkaupungeissa Pekingissä, Shanghaissa ja Guangzhoussa. Vapaaehtoisemme kantoivat mukanaan kannettavia mittalaitteita vuorokauden ympäri. Mittalaitteet imivät ilmaa suodattimen läpi simuloiden hengitystä ja myöhemmin tutkimme suodattimet laboratoriossa. Halusimme selvittää kuinka paljon kaupunkilaiset altistuivat pienhiukkasille ja mitä nämä hiukkaset sisälsivät. Vapaaehtoisemme tulivat eri puolilta kaupunkeja, heitä oli taksikuskeista ja valkokaulustyöläisistä kouluikäisiin lapsiin. Yksi vapaaehtoisemme juoksi Pekingin maratonin hyvin pahana ilmansaastepäivänä.

Pekingin vapaaehtoistemme mittauslaitteiden suodattimet tulivat takaisin mustina, oltuaan vain päivän tavallisessa ilmassa. Kuva mustuneista suodattimista nousi sosiaalisen media hitiksi. Tämä sai ihmiset miettimään miltä heidän omat keuhkonsa näyttivät. Laboratoriotulosten valmistuessa jouduimme toteamaan, että yksikään koehenkilöistämme ei välttynyt pienhiukkassaasteilta. Jopa ”puhdas” toimistoilma sisälsi puolet ulkoilman sisältämästä saasteesta. Ilma oli myös täynnä erilaisia raskasmetalleja, niiden pitoisuuksien "sormenjälki" viittasi vahvasti hiilen päästöihin. Pahimmillaan Pekingissä syöpää aiheuttavien raskasmetallien pitoisuudet olivat neljä kertaa Kiinan ilmanlaatustandardeja korkeammat. Keuhkosyövästä on nopeasti tullut Pekingin johtava kuolinsyy, ja tämä tutkimus sai pekingiläiset yhä huolestuneemmaksi.

Kun julkaisimme tutkimustemme tulokset marraskuussa 2012, ne tuottivat useita tuhansia juttuja kiinalaisessa mediassa ja taas uuden keskusteluaallon sosiaalisessa mediassa. Tämä oli lähes ennätyksellisen suuri määrä uutisjuttuja aiheesta, joka oli ollut mediassa vielä vuotta ennen lähes täysin vaiettu. Se myös osoitti jälkeen kerran, että riippumaton tutkimustieto on hyvin tärkeää kampanjoinnissa Kiinassa, kunhan aihe koskettaa suurta yleisöä. Suurin keskustelun vyöry oli kuitenkin vasta tulossa.

Vapaaehtoisemme juoksemassa Pekingin maratonia ilmansaastemittarin kanssa.

Maailmanlopun ilma

Tammikuun puolivälissä 2013 ilmansaasteiden määrä Kiinassa nousi uuteen ennätykseen. Vietin lauantaipäivää kotonani Pekingissä ja katselin epäuskoisena miten mittauslukemat nousivat yli pahimman ilmanlaatuideksin rajan ja vain jatkoivat nousuaan. Viestin hiilikampanjatiimillemme, jonka koordinaattorina toimin, että ryhtyisimme töihin. Ulkoilma maistui metalliselta, silmät vettyivät, ja sairaalat alkoivat täyttyä potilaista, joilla oli hengitys ja sydänvaivoja. On vaikea sanoa, oliko Kiinassa aiemmin ollut yhtä pahoja saaste-episodeja, hernerokkamaisia savusumuja oli nähty melko useinkin ja monet ihmiset olivat pitäneet niitä "sumuna" tai "huonona ilmana". Mutta nyt mittaustulosten ollessa julkisia, aivan kuin olimme arvelleetkin, ihmiset saattoivat ensimmäistä kertaa itse nähdä kuinka paha saastetilanne oli ja se teki heidät huolestuneiksi. Syystäkin, koska lukemat olivat kaksi kertaa korkeammalla kuin ilmanlaatuideksin yläraja.

Myös media alkoi uutisoida ilmansaasteiden välittömistä terveysvaikutuksista. Keskustelu sosiaalisessa mediassa nousi uuteen vyöryyn, tai Weibomyrskyyn, kuten niitä kutsuimme. Esimerkiksi Greenpeacen 10 suosituinta weiboviestiä ilmansaasteista ja hiilestä välitettiin niin paljon eteenpäin, että kaikkiaan ne vastaanotettiin 36 miljoonaa kertaa. Hiilikampanjatiimimme teki mediahaastatteluja lähes vuorokauden ympäri, mistä syntyi yhteensä yli 3000 mediajuttua kuukauden aikana. Nämä hipoivat mediaennätyksiä jopa Kiinan mittakaavalla. Aloimme uskoa, että kampanja oli saavuttamassa jonkinlaisen käännekohdan.

Vaikka pienhiukkaspitoisuudet ovat Pekingissä normaalistikin keskimäärin noin viisi kertaa korkeammat kuin vaikkapa Helsingissä, nyt oltiin Kiinankin ennätyslukemissa, ja lähellä Lontoon suuren smogin lukuja, joka tappoi enemmän kuin kymmenen tuhatta ihmistä. Kiinalaiset alkoivat oikeasti pelätä, hengityssuojaimien ja ilmanpuhdistimien kauppa räjähti. Oma tiimimme jatkoi tutkimusohjelmaa ja viestimistä mediaan. Vapaaehtoisemme menivät savusumun sekaan kaduille neuvomaan ihmisiä suojaamaan itseään ja perheitään. Mutta pääviestimme oli, että ainoa tapa suojata Kiinan ihmisiä pysyvästi oli puuttua syihin, tärkeimpänä viime vuosina kasvaneeseen hiilen käyttöön. Pahimpien saastepäivien jälkeen myös tärkeimpien kiinalaisten lehtien pääkirjoittajat alkoivat sanoa samaa, vaatia ensimmäistä kertaa hiilen kulutuksen rajoittamista.

Pekingin yskä

Vaikka pahin savu hälveni tammikuun lopulla, keskustelu terveysvaikutuksista jatkui yhä voimakkaana. Tammikuussa yksi Kiinan suurimmista riippumattomista lehdistä julkaisi haastattelun ulkomaalaisista, myös minusta ja puolisostani Sallasta, jossa kerroimme oman tarinamme ilmansaasteiden tuomista terveyshaitoista, varsinkin Salla kuukausia jatkuneesta sitkeästä yskästä, jonka lääkärit olivat diagnosoineet olevan yhteydessä ilmansaasteisiin. Toimittaja kutsui yskää "Pekingin yskäksi" luoden uuden kiinalaisen mediatermin. Kuuluisa kiinalaisprofessori vielä kuumensi väittelyä lausumalla, että Pekingin yskä on loukkaus pääkaupunkia kohtaan. Kyllä vain, pakko myöntää, tilanne oli yhtä yskittävän paha lähes koko Kiinassa. Joidenkin viikkojen ajan Pekingin yskästä tuli kuuma väittelyaihe. Esimerkiksi Greenpeacen kollegojeni appivanhemmat nostivat sen illalliskeskustelujen aiheeksi, tietämättä, että ystäväni itse asiassa tunsivat nämä poliittisesti epäkorrektit ulkomaalaiset yskijät. Minut ja Salla kutsuttiin televisioväittelyyn Kiinan keskustelevision ohjelmaan, mutta emme päässeet tulloin paikalle, ehkä onneksi, koska liika mediahuomio Kiinassa voi todella olla liikaa. Mutta olimme tyytyväisiä julkisesta väittelystä, koska sosiaalisen media lisäksi ilmansaasteiden terveysvaikutukset keskusteluttivat nyt koko kansan kirjoa.

Puolue keskustelee hiilestä

Maaliskuussa ilmanlaatukeskustelu oli saavuttanut jo vuotuisen Kiinan Kommunistisen puolueen kaksoiskokouksen. Äkkiä aloimme kuulla poliittisten edustajien suusta esityksiä hiilen kulutuksen rajoittamisesta. Jopa arvovaltainen joukko varaministereitä ehdotti kattoa hiilenkäytölle itäisessä Kiinassa. Tämä oli ennenkuulumatonta, vasta äsken olimme olleet ainoita, jotka olivat vaatineet hiilikattoa. Kokouksessa Kiinan vastavalitut johtajat lupasivat, että ilmansaasteisiin puututtaisiin rautanyrkein.

Huhtikuussa Deutsche Bankin Kiinan osaston päätutkija Ma Jun pyysi Greenpeacen tiimiltä apua ilmanlaaturaporttiin liittyen. Avustimme pankin tutkimuksessa hiilen kulutusarvioiden ja ilmansaastetietojen osalta. Lopulta tutkimus totesi, että Kiinan pitää pystyä vähentämään hiilen kulutusta vähintään 22 % seuraavina vuosikymmeninä ilmanlaatuongelman ratkaisemiseksi. Raportin ilmestymisen jälkeen Ma Jun sai äkkiä audienssin Kiinan pääministerin luo keskustelemaan ilmansaasteista. Vähän tämän jälkeen ministeriöt saatettiin valmistelemaan kunnianhimoista päästövähennysohjelmaa.

Ohjelma ilmestyi ja Kiinan valtioneuvosto hyväksyi sen kesäkuussa. Se kattaa 10 ohjauskeinoa jolla vähennetään pienhiukkaspäästöjä ja määrittää alueelliset yhteistyöohjelmat päästöjen vähentämiselle, aivan niinkuin Greenpeace oli ehdottanut vajaata vuotta aikaisemmin. Näiden yhteistyöprovinssien kanssa on neuvotteluissa tarkempi päästöjen vähennysohjelma jossa mukana on myös katto hiilen käytölle itäisessä Kiinassa. Neuvottelut keskushallituksen ja näiden eniten hiiltä käyttävien provinssien kesken hiilen käytön vähentämisestä ovat parhaillaan menossa. Olemmekin kampanjoineet kaikin voimin edistääksemme lopputulosta, joka kääntäisi hiilen kulutuksen laskuun.

Paikalliset huolet vahvempia kuin globaallit uhkat

Maassa, joka kuluttaa puolet maailman hiilestä ja tuottaa eniten hiilidioksidipäästöjä paikallinen ilmanlaatu on nyt tullut päämotiiviksi vähentää hiilen käyttöä. Kiinan keskiluokka on alkanut pitää ilmansaasteita rajoitteena elämän laadulle Kiinassa, ja tämä ajaa maan johtajia toimiin. Kiinan uudet johtajat, jotka ovat puhuneet uudesta kiinalaisesta unelmasta, saattavat keskiluokan tavalla nähdä ilmansaasteet haasteena visiolleen. Prosessi tuo toivoa muuallekin kuin Kiinan savuisiin kaupunkeihin. Jos Kiinan hiilen kulutuksen kasvu pysähtyy, tällä on vaikutus globaaliin ilmastoon ja meidän kaikkien elämäämme.