Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisessa lainvalmistelussa ei elinkeinoelämän lisäksi juuri muita kuunnella. Esko Ahon mukaan Hyvä Veli -verkostot ovat tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa, eikä niitä saa liikaa kritisoida.

Esko Aho uskoo, että Hyvä veli -verkostoissa kohtaavat ihmiset eri puolilta yhteiskuntaa. Duunarit ja herrat tapaavat toisiaan yhteisissä hirviporukoissa. Valitettavasti juuri näin asia ei ole. Pikemminkin toisiaan tapaavat yhteisiä intressejä jakavat ja sopivat samanmieliset. Hyvä veli -verkostoista puolet kansasta ohitetaan suoralta kädeltä: naiset. Pikemminkin tuloksena on groupthink, jossa toisia opitaan ymmärtämään, ei kyseenalaistamaan – olivat heidän ajatuksensa kuinka typeriä tahansa.

Kysymys ei ole vain siitä, että ymmärtävätkö poliitikot tai media yrityksiä vaan elinkeinoelämän sisäisestä pelistä. Elinkeinoelämä on kilpailua, jossa on tavoitteena voittaa muut. Siksi vanhoilla toimijoilla on aina tavoitteena pitää uudet ja ketterät yritykset kurissa vaikkapa juuri näissä verkostoissa pelailemalla. ”Ai yrityksenne suhtautuu kriittisesti ydinvoimaan? Eipä tarvitse sitten odotella tilauksia.”

Eikö Nokia ole tästä esimerkki? Niin media kuin koko suomalainen yhteiskunta silitteli yhtiötä myötäkarvaan vuosikaudet. Eikö olisi ollut terveellisempää haastaa ja pakottaa yhtiö voimansa päivinä kohtaamaan myös kritiikkiä? Nyt sitten potkitaan maassa makaavaa joukolla. Ei median tehtävä ole ymmärtää valtaa pitäviä vaan kaivaa vallanpitäjien salassa pitämä kura esille, kaikkien nähtäväksi ja arvioitavaksi.

Lainvalmistelu hyötyisi siitä, että elinkeinoelämän ohella myös muut tahot pääsisivät kunnolla haastamaan säätämistä. Lakien säätäminen on politiikan ydintä, siksi ei liene ihmeellistä, että ”politikointi näkyy lainvalmistelussa”, kuten Ylen uutinen toteaa. Jos valmistelua halutaan oikeasti avata, pitää nimenomaan poliittiset konfliktit nostaa esiin sen sijaan, että lainsäädäntöä pidetään ”rationaalisena suunnitteluna”.

Suomessa kyllä kuullaan paljon. Aivan toinen asia sitten on, onko kuulemisella mitään väliä? Lausuntojen roolia voisi kuitenkin korostaa. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntia voisi vaatia seikkaperäisesti vastaamaan lausunnoissaan kaikkiin asiantuntijoiden valiokunnissa esittämiin kriittisiin huomioihin.

Tämä toisi poliittiset konfliktit esiin, kun valiokunta joutuisi tavalla tai toisella esimerkiksi turpeen verotusta käsitellessään ottamaan tosissaan kantaa ilmasto-, vesistö- ja biodiversiteettikysymyksiin.

Auri Pakarisen väitöstiedote

TAPIO LAAKSO