Suomessa on viime kuukausina kohistu hyväveliverkostoista. Finnairissa toimitusjohtaja myi asuntonsa Ilmariselle, jonka toimitusjohtaja puolestaan on Finnairin hallituksen puheenjohtaja. Ex-pääministeri Matti Vanhanen puolestaan hyppäsi suoraan hallituksen ruorista Perheyrittäjien liiton lobbariksi. Ja nyt Jukka Laaksonen siirtyi suoraan Säteilyturvakeskuksen pääjohtajan paikalta venäläisen ydinvoimayhtiön Rosatomin leipiin. Olisiko aika korkeiden virkamiesten karensseille?

Ydinvoima-alalla viranomaisten ja teollisuuden liian läheiset suhteet ovat osoittautuneet uhaksi ydinturvallisuudelle. Se on johtanut teollisuusvetoiseen sääntelyyn ja riskien ylenkatsomiseen. Samanmielisten ryhmässä ei ole tilaa kritiikille. Tilanne kehittyy helposti, kun on normaalia, että teollisuuden leivistä siirrytään säätelemään teollisuutta ja toisinpäin.

Jukka Laaksosen siirtyminen Stukin pääjohtajan paikalta Rosatomiin on tästä erinomainen esimerkki. Kalevan (11.3.2012) mukaan Laaksonen sai työtarjouksen Rosatomilta jo syksyllä, kun hän oli vielä tukevasti Suomen tärkein ydinturvallisuutta valvova virkamies. Jopa Areva on ollut asiasta suivaantunut. 

Samaa asiaa on käsitelty EU-lobbareiden suhteen. Useita komission korkeita virkamiehiä on siirtynyt suoraan teollisuuden palvelukseen. Lobbauksen läpinäkyvyyttä ajava ALTER-EU-verkosto julkaisi aiheesta viime vuoden lopussa raportin: Block the revolving door: why we need to stop EU officials becoming lobbyists. ALTER-EU esittää kahden vuoden karenssia kaikille EU-virkamiehille ennen kuin he voivat ryhtyä EU-lobbareiksi.

Vanhasen tapauksen aikaan Suomessa esitettiin samoja vaatimuksia. Tuolloin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana toiminut Eero Heinäluoma (sd) ja europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr) esittivät karenssiaikaa ministereille ennen lobbariksi ryhtymistä. Vieläkö nykyisestä puhemies-kehitysministeri-kaksikosta olisi esityksen eteenpäin viejiksi?

TAPIO LAAKSO