Toisen festaripäivän aamuna heräsin flunssaan ja päänsärkyyn. Tämä oli odotettavissa - Greenpeacen koju oli ollut täynnä uteliaita ihmisiä koko lauantain, joten olimme olleet hyvin kiireisiä. Kun emme olleet kampanjoimassa hiki hatussa olimme (tai ainakin monet olivat) riehumassa keikoilla. Se, että olin yksi epäonnekkaista teltassa nukkujista ei auttanut terveenä pysymistä. Pääsin kuitenkin pian käyntiin pahan kahvin ja tukevan aamiaisen avulla. Niiden jälkeen suuntasimme hommiin festarialueelle.

Vetoomuksia arktiksen suojelemiseksi allekirjoitetaan Ilosaarirockissa

Päiväni alkoi hyvin samanlaisena kuin lauantai, innokasta työskentelyä myös vapaavuoroilla ja jammailua viereiseltä Rentolavalta kuuluvan musiikin tahtiin. Yhden maissa läksin toisen vapaaehtoisen kanssa Samuli Putron konserttiin, mikä oli harvinaisen hieno kokemus. Putro oli loistavassa keikkakunnossa joten tunnelma teltassa oli loistava.

Laineen Kasper & Palava kaupunki kutsui Greenpeacen jääkarhut lavalle Ilosaarirockissa

Päiväni muuttui epätavalliseksi palattuani keikalta (jolta olin harmikseni joutunut lähtemään ennen encorea, jotta ennätin vuorolleni). Eräs vapaaehtoinen kertoi meille että Laineen Kasperi & Palava kaupunki halusi keikallaan lavalle tanssivia jääkarhuja, eli vapaaehtoisia pukeutuneina karhuasuihin. Selvä. Lauantaina muutama vapaaehtoinen oli ollut tanssimassa Jätkäjätkien konsertissa, mutta en ollut itse päätynyt lavalle. Kämppikseni oli läksyttänyt minua tästä saamattomuudestani (ohitinhan kerran elämässä  -tilaisuuden), joten oli aika korjata tilanne. Ilmoittauduin jääkarhuksi ja lähdin muiden mukaan.

Greenpeacen vapaaehtoiset jääkarhuina Ilosaarirockissa rentolavan backstagella

Lavalla tanssiminen oli hikinen ja hämmentävä kokemus. Hikinen tosiaankin, sillä Greenpeacen jääkarhupuvut ovat kuumia ja lavan valot lämpimiä. Hämmentävää, koska jääkarhupuvussa on lähes mahdotonta nähdä eteensä. Jääkarhut piti taluttaa lavalle, enkä ollut aluksi edes varma olimmeko jo yleisön edessä vai emme! Lopulta pääsimme kuitenkin kunnialla lavalle ja aloimme jammailemaan muiden lavalle kutsuttujen kanssa. En ehtinyt edes tiedostaa tilannetta, keskityin vain tanssimaan. Biisi loppui melko nopeasti ja meidät ohjattiin hikisinä, hämmentyneinä ja tyytyväisinä takaisin backstagelle. Kämppikseni vahvisti tekstiviestillä olevansa tyytyväinen toimintaani.

Sitten lisää työskentelyä kojulla, lisää musiikkia, (Imagine dragons, mahtava keikka joka sai minut leijailemaan biletunnelmissa monta tuntia) ja taas lisää työskentelyä, minkä jälkeen tuli aika purkaa koju. Kampanjointi oli ohi, festarit lähestyivät loppuaan. Joukkomme sopi tapaamisajasta ja hajaantui. Pari vapaaehtoista sai päähänsä hypätä benji-hypyn heilutellen Greenpeacen bandista. Mikäs siinä. Hyppääjien jonottaessa minä ja kameranainen koetimme taitojamme mekaanisen rodeohärän selässä. Kameranainen pysyi härän selässä lähes minuutin. Minä pysyin selässä 17 sekuntia. Jeah!

Lopulta tuli innokkaiden vapaaehtoistemme vuoro hypätä. Hurrasimme heidän hypylleen turhankin äänekkäästi hyppypaikan vierestä. Banderollit liehuivat komeasti hyppyjen aikana ja kuvaajamme sai otettua monta hienoa kuvaa.

Greenpeacen vapaaehtoinen hyppää benjihypyn Save the Arctic -viestin kanssa

Benji-hypyn jälkeen menimme vanhan jääkarhujengi PMMP:n keikalle juhlimaan koko porukalla onnistunutta kampanjointia. Parempaa tapaa päättää onnistunut festariviikonloppu olisi tuskin ollut, piste. Bändi oli loistavassa esiintymiskunnossa, setti oli mainio ja keikka kaikin puolin hyvä.

Sitten kaikki oli ohi. Kiitos ja näkemiin, teltan purkamista, väsymyksen valittelua ja jatkojuhlien suunnittelua. Loppujen lopuksi puolet joukosta jäi tekemään rästitöitä ja puolet rupattelee ja pelaa korttia. Itse ryhdyn kirjoittamaan blogimerkintää ja muistelen jo valmiiksi kaihoisana kulunutta viikonloppua.

-Pinja Mikkonen
Pinja on Greenpeacen tuore vapaaehtoinen.