Greenpeacen aktivistit protestoivat eteläafrikkalaisen Eskomin hiilivoimaa vastaan.



Ensi maanantaina maailman johtajat kokoontuvat Durbaniin YK:n ilmastokokoukseen. Vaikka kaksi vuotta sitten Kööpenhaminassa suuret odotukset vaihtuivat suureen pettymykseen, kansainvälinen poliittinen prosessi ilmaston lämpenemisen jarruttamiseksi ei pysähtynyt.

Jotkut kuitenkin haluaisivat nähdä sen pysähtyvän. Tänään Greenpeace julkisti raportin, joka osoittaa, kuinka saastuttavat monikansalliset yritykset ohjailevat poliitikkoja ja jarruttavat toimia ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Se on helppo ymmärtää, että raha puhuu. Monikansallisen pörssiyhtiön toimien takana on osakkeenomistajien omaisuuden kasvu ja johdon siitä ilosta saamat palkkiot. Kun vaikkapa BASF maksaa 61 500 dollaria Yhdysvaltojen kongressivaalien ehdokkaille, jotka kieltävät ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen, rahalle on varmasti arvioitu tuotto.

Sen sijaan on vaikea ymmärtää, miksi meidän täällä Suomessa pitää kynsin hampain vastustaa kaikkea, joka vaikuttaa muutokselta menneen ajan energiaa tuhlaavaan talouteen.

Juoksuhautoihin kaivautuminen tulee mieleen, kun lukee Energiateollisuuden johtajan Pertti Salmisen kolumnia. Tekstin tarkoituksena on mitä ilmeisimmin tölviä Euroopan komission energiatiekarttaa vuodelle 2050 perinteisellä argumentilla: kun Suomi on kylmä maa ja täällä on pitkät etäisyydet, emme voi tehdä mitään.

Kyllä minäkin olen huomannut, että Suomessa on talvella pakkasta. Ja tiedän, että Espanjassa on kesällä kuuma. Siellä täytyy jäähdyttää ja sen lisäksi vielä vähän talvella lämmittääkin.

Onneksi maailmassa on niitäkin, jotka näkevät välttämättömyydessä mahdollisuuden. Eilen kolme suurta eurooppalaista energiayhtiötä, Dong Energy, Eneco ja SSE, vaativat välitavoitteita Euroopan ilmastopäästöjen vähentämiseksi 2030. Nämä yhtiöt eivät ole odotelleet uusiutuvan energiantuotannon rakentamisessa.

Tiukempia päästövähennyksiä vaativat myös esimerkiksi Unilever, Danone, Ikea, Sony ja Google, joka toi koneitaan Haminaan ja hankkii siellä sähköään tuulimyllyistä. Näitä suuryhtiöitä on kymmeniä.

Esimerkiksi ylijäämää tekevässä Saksan kansantaloudessa ollaan päätetty tehdä suurpanostus energiantuotannon laittamiseksi uuteen uskoon. Se ei tapahdu pelkästään kansalaisten painostuksesta. Ne, jotka ensimmäisenä ovat investoimassa finanssikriisin riepottelemassa maailmassa rahaa talouden perustaan, moderniin energiantuotantoon ja energiatehokkuuteen, turvaavat tulevaisuutensa.

Harmillista, että suomalainen energiateollisuus niin ahkerasti yrittää pudottaa Suomen kehityksen kelkasta. Suomesta oli jo tulossa korkean teknologian maa.

Sen sijaan se, että maailman suurimmat saastuttajat yrittävät estää ilmastonmuutoksen pysäyttämisen, ei ole vain harmillista – se on rikollista.

JUHA AROMAA