Kesäkuussa 1988 ilmastotutkija James Hansen todisti Yhdysvaltain senaatin energia- ja luonnonvarakomitean edessä ilmastonmuutoksesta. Hansen kertoi senaattoreille, että ilmaston lämpeneminen oli alkanut selkeästi erottua tavanomaisesta säähän liittyvästä vaihtelusta. New Yorkerin uudelleen julkaisema artikkeli ilmastonmuutoksesta vuodelta 1989 on karua luettavaa. Kaikki tarvittava tieto oli jo tuolloin olemassa. Yksityiskohdat ovat tarkentuneet ja ennusteet pahentuneet, mutta edelleen päättäjiltä puuttuu tahtoa toimia.

Ilmastokokous COP17 käynnistyy tämän kuun lopussa Durbanissa, Etelä-Afrikassa. Kokoukselta toivotaan tiekarttaa kohti globaalia, sitovaa ilmastosopimusta sekä sopua Kioton pöytäkirjan toisesta velvoitekaudesta. Neuvottelupöydässä on paljon tärkeitä ja monimutkaisia kysymyksiä. Ilmastopolitiikka on jargonin luvattu maa.

Tärkeintä olisi kuitenkin paluu realismiin. Enkä nyt tarkoita mitään poliittisia tai taloudellisia realiteetteja vaan maapallon fysikaalisia realiteetteja. Päästöt ovat nousseet ”worst case” -skenaarioita nopeammin ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät. Ilmastokaaos on lähtemässä hallinnasta. Durbaniin kokoontuvien neuvottelijoiden ja lobbareiden olisi syytä tajuta tämä realiteetti.

Eduskunnan kyselytunnilla viime torstaina keskusteltiin kuudesta tärkeästä asiasta: 1) Talouskasvun ja yrittäjyyden edistäminen, 2) Hoitoalan henkilöstöpula, 3) Eläkeläisten ostovoiman kehitys, 4) Merenkurkun liikenne, 5) Työllisyysvarojen leikkaukset sekä 6) Masennuspotilaiden pankkilainan ja vakuutuksen saanti. Politiikkaan (ja ympäristönsuojeluun!) mahtuu monia asioita samaan aikaan, mutta silti on hyvä tajuta, että millään näistä asioista ei tule olemaan yhtään mitään väliä, ellei ilmastonmuutosta kyetä pysäyttämään.

Bill McKibben kirjoitti 1989 artikkelissaan: ”Useimmat historian suurista tapahtumista menettävät vähitellen merkityksensä: aikanaan niin merkittävät sodat ovat nyt vain päivämääriä, joita koululaiset eivät edes yritä muistaa; insinööritaidon merkkipaalut murenevat autiomaahan. Mutta nyt yhden maailmankolkan puolen vuosisadan elämäntapa muuttaa planeettamme jokaista kolkkaa ja hetkeä.” 

Kahdenkymmenen hukatun vuoden jälkeen tarvitaan realismia ja sitovia päätöksiä ilmastopäästöjen vähentämisestä.