Olen nyt ylittänyt napapiirin matkallani pitkin Grönlannin länsirannikkoa. Lämpötila on pudonnut -15 asteeseen, lumi on kasautunut ikkunan pintaan ja Sisimiutin kauniissa satamakaupungissa vuono on täyttynyt jäällä. Öisin rekikoirien etäinen ulvonta säestää revontulien tanssia taivaalla.  Parin päivän päästä väittelen öljynporauksesta paikallisessa korkeakoulussa, joka on erikoistunut mineraaleihin ja raakaöljyyn.

Viime päivät vietimme Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa ja vierailu osoittautui aika kiinnostavaksi. Olen puhunut 200 opiskelijalle öljynporauksen vaaroista ja toisaalta siitä, mitä kestävä kehitys voisi tarkoittaa Grönlannissa.

Olen myös käynyt oivallista dialogia Inatsisartutin (Grönlannin parlamentti) ympäristö- ja liiketoimintavaliokuntien kanssa niistä lukuisista tapauksista, joissa öljynporauksen seurauksena ympäristöön on päässyt porausjätettä ja haitallisia kemikaaleja. Puhuimme myös Cairnin epädemokraattisesta päätöksestä salata öljyonnettomuutta varten tekemänsä valmiussuunnitelma jopa Grönlannin asukkailta – päätös, joka sai Greenpeacen pääsihteerin Kumi Naidoon ja ryhmän muita aktivisteja nousemaan Cairn Energyn öljynporauslautalle viime kesänä.

Saman päivän iltana tapahtui muutakin kiinnostavaa. Nuukin yliopisto oli kutsunut opiskelijoita ja kansalaisia keskustelemaan öljynporauksesta ympäristöjärjestöjen kanssa. Muutama ihminen erottui joukosta hiljaisuutensa vuoksi – huoneen takaosassa kyräilivät Maerskin, Shellin ja Cairnin edustajat. En tiedä miksi he olivat siellä, mutta tuskin ainakaan syvästä huolesta ympäristön ja ilmaston tulevaisuutta kohtaan.

Cairn Energy ei ole löytänyt mitään viimeisen kahden vuoden aikana, kun yhtiö on porannut Grönlannin rannikon läheisyydessä. Reuters on raportoinut, että Cairn on ehkä lähdössä kokonaan Grönlannista. Olemmeko siis voittaneet? Vastaus on ilmiselvästi: emme ole. Cairn etsii mahdollisesti vain rikoskumppania kustannuksia jakamaan. Ja niin tai näin, kuten Nuukin yliopiston hiljaiset kuuntelijat osoittivat, toiset öljy-yhtiöt odottavat kulissien takana tilaisuuttaan aloittaa Arktiksen hyödyntäminen.

Eikä kyseessä ole vain Grönlannin länsirannikko. Öljy-yhtiöiden katseet ovat myös Grönlannin koillisrannikossa. Jos vastuuttomia ajatuksia voisi kuvata vuorien koolla, tämä ajatus kuuluisi Himalajalle. Öljyvuoto olisi käytännössä mahdotonta siivota jopa länsirannikolla - muun muassa puuttuvan infrastruktuurin ja vaikeakulkuisen ympäristön takia. Nämä ongelmat olisivat moninkertaisia vielä syrjäisemmällä ja eristäytyneemmällä koillisrannikolla, jossa pysyvä merijää ja saarien kokoiset jäävuoret hallitsevat. Ja ilman onnettomuuksiakin öljynporauksella on hyvin huolestuttavia vaikutuksia ympäristöön.

Tanskan kansallinen ympäristötutkimuksen instituutti on teettänyt koillisista alueista ympäristövaikutusten arvioinnin. Yksi arvioinnissa esitetyistä huolista koskee jätevettä, joka sisältää pieniä määriä öljyä, suoloja ja kemikaaleja: ”Osa näistä kemikaaleista on akuutisti myrkyllisiä tai radioaktiivisia, sisältää raskasmetalleja, häiritsee hormonitoimintaa tai vaikuttaa ravinteina biomassan tuotantoon. Jotkut kemikaaleista ovat pysyviä ja mahdollisesti biokertyviä”.

Öljynporaus Arktiksella on edelleen uhkapeliä luonnolla ja ympäristöllä. Se on yksinkertaisesti hyvin huono idea. Ja vaikka kiertueemme Grönlannin länsirannikolla päättyy pian, jatkamme likaisen öljynporauksen haastamista.

Jon Burgwald on Greenpeacen arktisia kampanjavastaavia. Lue Jonin edellinen blogi täältä.

Tutustu Greenpeacen hienoon taustamateriaaliin Arktiksesta täällä (englanniksi).

Arktiksesta suomeksi.