Beijing

Kiiltävän uusi kivitalo seisoo Pekingin hutongin rippeiden keskellä. Uuden talon pihalta pilkistää jonkun vanha kaakelinen kylpyhuoneen lattia, pölyn alta erottuu suihkun viemärin reikä. Uusien kivitalojen viereen on säästynyt pystyyn rivi vanhaa harmaata tiilihutongia pyöreine harjoineen. Niissä on rivi katukeittiöitä ruokkimassa siirtotyöläisiä, jotka rakentavat uusia kivitaloja. Vanhan hutongin viimeiset alkuperäiset talot on jo peitetty häveliäästi peltiaidalla ja julisteilla, joissa mainostetaan kaupunginosan sivistynyttä kehitystä. Kohta nekin ehkä revitään, kunhan rakennusmiehet ovat saaneet työnsä valmiiksi ja ”diplomaattiluokan kosmopoliittinen asuinalue” on valmis.

Taiyuan

Kiinan kaupungit rakennetaan uudestaan nopeudella, joka on eksyttävä. Ihmiset, jotka palaavat Pekingiin vain muutaman vuoden kuluttua, huomaavat että kokonaiset kaupunginosat ovat kadonneet, tai muuttuneet uusiksi kiiltäviksi kivi- tai lasitaloiksi, ostoskeskuksiksi tai pilvenpiirtäjiksi. Jopa monet hutongit on remontoitu leveämmiksi kujiksi, johon nyt mahtuu katumaasturilla ja joiden talot on rakennettu tai maalattu uudelleen, vaikkakin perinteisellä mallilla. Provinssien kasvavien kaupunkien ympärillä on rakenteilla kilometrien vyöhykkeitä kerrostaloalueita, kymmenien miljoonien ihmisten tulevat kodit vihreisiin rakennustelineiden suojahuppuihin kääriytyneinä. Kaupunkeihin odotetaan joidenkin arvioiden mukaan muuttavan parin vuosikymmenen sisällä yli 70 % Kiinan 1,47 miljardista ihmisestä, kun nyt noin puolet väestä asuu kaupungeissa. 400 miljoonaa uutta kaupunkilaista on valtava ympäristöhaaste.

Beijing

Minä olin yksi uuteen kivitaloon muuttaneista. Hiukan vastahakoisesti, koska olin tietysti unelmoinut alkuperäisemmästä asunnosta. Niistä ei kuitenkaan löytynyt sopivaa, ainakaan kun tarvitsin asunnon heti. Koin huonoa omaatuntoa kohdatessani vastapäisen hutongin viimeiset asukkaat, ne joita ei vielä oltu häädetty. He kuitenkin suhtautuivat minuun ystävällisen uteliaasti, kuten useimmat kiinalaiset. Joku paikallisista pisti naapuriin pystyyn pikkukaupan, jossa myydään ulkomaisille kalliilla erikoistavaraa: juustoja, viiniä ja leipää.

Ympäristöongelmat ratkaistaan olemassa olevissa kaupungeissa

Rakennuskanta uudistuu, mutta Kiinan kasvavissa kaupungeissa on vielä paljon energiansäästön varaa, alkaen uusienkin rakennusten eristyksestä, jäähdytyksen ja lämmityksen järjestelemisestä, vesihuollosta tai rakennusten valaistuksesta. Hurjaa vauhtia rakennettavien kaupunkien suuntaaminen energiatehokkaammiksi olisi erillisiä ekokaupunkihankkeita akuutimpaa, koska sadat miljoonat ihmiset muuttavat näille alueille jo nyt. Ekokaupunkikohteilla on oma arvonsa ratkaisuiden esittelyssä, mutta nämä kohteet ovat usein tavallisten kiinalaisten asuinalueisiin verrattuna elitistisiä. Ympäristöongelmat todella ratkaistaan tai hävitään jo olemassa olevissa tai nyt rakenteilla olevissa kaupungeissa.

Ilmanlaatu on vakava ongelma Kiinan kaupungeissa. Kuva Pekingistä.

Vaikka koeluonteisia ekokaupunkihankkeita on Kiinassa moniakin, suurissa kaupungeissa ekorakentaminen ei ole kovin yleistä. Ekologiseen rakentamiseen perehtyneet arkkitehdit repivät hiuksiaan grynderien ohjaamissa halvoissa projekteissa, joissa laatustandardit ja -lupaukset matalaenergiarakentamisesta petetään.

Oman huoneistoni järjestelyt ovat hämmentäviä. Toisaalta huoneisto on poikkeuksellisen siisti ja laadukas. Se on kuitenkin suunniteltu oudon ulkokohtaisesti: jääkaappi on muurattu seinään, niin että se ei pysty jäähdyttämään tehokkaasti. Jotta huoneiston ilma vaihtuisi, keskusilmastoinnin pitää olla päällä ja pyörittää tuuletinta hurjaa vauhtia. Vaikka ikkuna on kaksiruutuinen, sen alla oleva kivinen ikkunalauta ei ole eristetty, eli se on pakkasen puolella talvisin. Toisaalta on paljon yksityiskohtia, jotka ovat toimivampia kuin Suomessa: Vesi, kaasu ja sähkö toimivat latauskortilla,  joka saa miettimään paremmin niiden käyttöä. Talossa myös käytetään harmaavettä vessan vetenä.

Tiukan energiansäästöohjelman sormen mentävät aukot

Kesäkuukausina suurella osalla Kiinan kaupunkien asunnoista on erilliset jäähdytyslaitteet, harvassa asunnossa on keskusilmastointia. Jäähdytyslaitteet tekevät elämästä 40 asteen kuumuudessa siedettävää, mutta kuluttavat pienen valtion verran sähköä. Talvella taas voi olla parikymmentä astetta pakkasta, mutta useimmissa taloissa on heikko eristys tai ikkunoissa voi olla sormenkin mentäviä aukkoja. Peking ja useimmat pohjoisen kaupungit lämpiävät hiilikaukolämmöllä ja 80 % sähköstä tehdään hiilellä. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto Helsingin malliin ei vieläkään ole viidennestä suurempaa.

BonsaiOman säästönsä tuottaa Maon ajalta peräisin olevan tiukka säästölaki, jonka mukaan kaukolämpöä on tarjolla vain marraskuun 15. ja maaliskuun 15. päivän välillä, ja vain Pohjois-Kiinassa. Esimerkiksi Shanghain korkeudella ei rakennuksissa ole keskuslämmitystä. Etelässä ihmiset ovatkin karaistuneet kylmään talveen ja 5-10 asteen sisälämpötiloihin. Pekingissäkin monet ihmiset pitävät toppatakkia päällä kotona ja toimistolla, varsinkin ennen lämmityskauden alkua. Kylmä tietysti houkuttelee nykyään käyttämään erillistä sähkölämmitystä tai yleisimmin ilmalämpöpumppua.

Aurinkokeräimiä rakennuksen katolla Kiinassa.

Osa taloista tuottaa oman lämpönsä. Aurinkolämpökerääjät lämmittävät käyttövettä varsin yleisesti Kiinan eri puolilla. Ja monet käyttävät kivihiilibrikettejä lämmitykseen, vaikka niiden käyttö on virallisesti Pekingin keskustassa kielletty. Kaupungissa, jossa pienhiukkaspitoisuudet ovat maailman huippua, ei valvota hiililämmitystä, vaan arvioiden mukaan jopa kolmasosa taloista köyhemmissä kaupunginosissa saattaa lämmitä suoraan hiilellä. Kun kyseessä ovat yleensä hyvin köyhät kotitaloudet, hiiliuunien korvaaminen ei olekaan ihan helppo temppu. Maakaasua tai biokaasua kaupungeissa ei ole vielä käytetty lämmitykseen paljoakaan. Maalämpö on lähes tuntematon konsepti. Sen sijaan aurinkosähkö voi olla uusien pilvienpiirtäjäkaupunkien tuleva lupaus. Jos rakennusmateriaaleihin integroidaan aurinkosähköä tuottavia materiaaleja, pinta-alaa jolla tuottaa sähköä olisi ainakin todella paljon. Tämä on kuitenkin vasta alussa.

Rakentajat

Mistä löytyy hyvä kiinalainen elämä?

Vastapäisen rakennustyömaan siirtotyöläiset kyykistelevät aidan edessä maassa ja ahmivat lounastaan puikoilla suoraan lounasastioista. Osa on vanhoja, osa nuoria ja kaikki hyvin päivettyneitä. Ehkä he ovat niitä, jotka ovat lähteneet rutiköyhästä maalaiskylästä hankkimaan edes vähän rahaa, tai etsimään parempaa elämää. Osa elättää perhettään kaukaa, eikä näe heitä kuin kerran vuodessa, kiinalaisena uutena vuotena. Koska siirtotyöläisillä ei ole asumisoikeutta, hukouta Pekingissä, myöskään mukana muuttaneella perheellä ei olisi oikeutta kouluun tai sairaanhoitoon, sitä on tarjolla vain kotikylässä. Silti kaupunkeihin muuttaa luvattomasti ja luvallisesti kymmeniä miljoonia ihmisiä, tekemään rakennustyöt, siivoamaan tai työskentelemään ravintoloissa, tai luvallisesti opiskelemaan, yrityksiin tai hallinnon tehtäviin. Nuoriso näkee maaseudun kuihtuvan isovanhempien mukana, paikkana, josta on päästävä karkuun. Paluumuutosta ei näillä ihmisillä ole vielä puhettakaan.


LounasKaupunkielämällä on ilmastovaikutuksensa. Kaupunkien palveluiden ja ihmisten laitteiden tuottama sähkönkulutus on henkeä kohden eri luokkaa kuin maaseudulla, elintasoeroista ja palveluista johtuen. Jo Kiinan rakennusboomin ruokkima teräksen ja betonin kysyntä muodostaa kohtuullisen siivun Kiinan päästöistä. Kuitenkin kaupunkien uusista rakennuksista suuri osa on voi olla tyhjillään, koska niille ei löydä sopivaa ostajaa tai vuokraajaa. Suuri osa kiinalaisista on sijoittanut säästönsä asuntoihin sijoitusmielessä, uskoen että asuntojen arvo voi vain nousta. Nyt rakennusten hinnat ovat alkaneet pudota. Edessä voi olla rakennusboomin hidastuminen, teräksen ja betonin kysyntä ja päästöt vähenevät ja ylikapasiteetti ajaa teräsyhtiötä markkinoilta. Helpotus on kuitenkin vain tilapäinen. Niin kauan kuin ihmisten mahdollisuudet elää kaupunkien ulkopuolella eivät parane tai kuva hyvästä elämästä ei Kiinassa muutu, miljoonat ihmiset muuttavat kaupunkeihin. 

Harri Lammi toimii Greenpeacella Kiinassa ilmasto- ja energianeuvonantajana.

Kuvat 1,2,3,5,7,8 (C) Salla Tuomivaara, muut (C) Greenpeace