Kiinan ympäristöministeri pyysi taannoin erittäin poikkeuksellisesti kansalaisilta anteeksi sitä, että ilmansaasteita ei ole pystytty rajoittamaan tarpeeksi nopeasti. Kiinan presidentti Xi Jinping taas puhui eilen Davosin talouskokouksessa, ja puheen perusteella ministerin anteeksipyyntö vaikuttaa vilpittömältä. Xin viesti maailman johtajille, erityisesti Yhdysvaltojen Trumpille, oli selkeä: Kiina jatkaa ilmastopolitiikkaansa kovalla työllä saavutetun Pariisin sopimuksen toteuttamiseksi, eikä kenenkään muunkaan pitäisi peräytyä.

Kiina suuntaa talouttaan pois raskaasta teollisuudesta kohti korkean teknologian ja innovaatioiden suuntaa, minkä vähentää ympäristövaikutuksia. Kiinan johtava ilmastoneuvottelija Xie Zhenhua jopa sanoi eilen, että maa on valmis ottamaan johtoaseman ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.  Kiina etenee jo nyt omaa tahtiaan ilmansaasteiden vähentämisessä ja energiantuotantonsa puhdistamisessa. Vuonna 2016 Kiinan päästöt näyttivät pysyneen kolmatta vuotta samalla tasolla. Tämä ei kuitenkaan riitä edes kotimaisille tavoitteille, saati ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, vaan Kiina hakee merkittävää parannusta kaupunkien ilmanlaatuun ja suunnittelee vähentävänsä hiilen osuutta energiantuotannossa edelleen 60 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Hallituksen rajoitteet kivihiilelle edistyivät, kun energiaministeriö maanantaina päätti sulkea yli sata hiilivoimahanketta, monet niistä nyt rakennusvaiheessa. Kiina myös lisäsi uusiutuvia energialähteitä huippuvauhtia viime vuonna. Aurinkosähkön asennustahti kaksinkertaistui: kolmen jalkapallokentän verran aurinkopaneeleita asennettiin Kiinassa vuoden jokaisena tuntina. Puolet maailman sähköautoista myytiin Kiinassa viime vuonna, ja maa on asettanut niille kiintiön vauhdittaakseen autoilun siirtymistä pois öljystä. Tätä Kiina ei tee hyvää hyvyyttään, vaan koska se näkee uudessa päästöttömässä teknologiassa valtavat maailmanmarkkinat, ja aikoo kaapata niistä oman siivunsa.

Yhdysvallat taas on saamassa uuden presidentin, jonka ilmastokannat ovat hermostuttaneet puoli planeettaa. Trump vakuuttaa palauttavansa hiiliteollisuuden työpaikat, mutta hänellä ei ole juuri konkreettisia keinoja kääntää kehitystä. Yhdysvalloissa yhtiöt ovat korvaamassa vanhoja hiilivoimaloita maakaasulla ja uusiutuvilla energialähteillä. Muutoksen taustat eivät niinkään liity liittovaltioiden rajoitteisiin, vaan odotusarvoon siitä mitä energialähteet tulevaisuudessa maksavat. Yhdysvaltain hiilikaivosyhtiöille Trumpia merkittävämpi tekijä on Kiinan energiapolitiikka, koska Kiinan kysyntä hiilelle määrittelee pitkälti sen, onko hiilen tuottaminen Yhdysvalloissa kannattavaa toimintaa. Trump voi syöttää elvyttää tuotantoa tukiaisilla, mutta se ei nosta globaalia hiilen kysyntää, eikä konkurssin partaalla horjuvien hiiliyhtiöiden osakearvoa kasvuun.

Trumpilla voi olla isompi vaikututus autoteollisuuden investointeihin, mutta muilla markkina-alueillta trendi on nopeasti menossa vähäpäästöisempään suuntaan ja hyppäys sähköautoihin on tapahtumassa. Yhdysvalloissakin markkinat jakautuvat kuten Teslan ennennäkemättömästä menestyksestä nähdään. Muut yhdysvaltaiset autoyhtiöt haluavat siivunsa kummistakin markkinoista ja tuovat jo markkinoille sähköisiä versioita suosikkimalleista. Tietyt osavaltiot, kuten Kalifornia, ottavat todennäköisesti ilmastopolitiikassa ohjaajan paikan ja ajavat muutosta eteenpäin, vaikka liittovaltio yrittää painaa takapenkiltä jarrua.

Mutta missä on Eurooppa? Etsimässä uutta johtajuutta? Vaalit ovat monessa avainmaassa edessä ja EU:n johtajat vaikuttavat lamaantuneilta. Britannia tekee lähtöä unionista ja lirkuttelee Trumpin kanssa tulevista vapaakauppasopimuksista. Ilmastolle ratkaisevan tärkeä kysymys on, minkälaisia liittolaisia päästöjä vähentävät maat löytävät. Xi tarjosi eilisessä puheessaan tälle kansainväliselle yhteistyölle avointa kättä. Eurooppa ja varsinkin Saksa voisi löytää yhteisen sävelen muun Kiinan kanssa päästöttömän yhteiskunnan kehittämisessä ja hiilipäästöjen rajussa vähentämisessä. Ainakaan nykyisellään tämä ei näytä olevan toteutumassa, sen verran ärhäkkäästi Saksan varaliittokansleri Gabriel kritisoi taannoin Kiinan sähköautotavoitteita, väittäen niitä epäreiluiksi saksalaisille autovalmistajille.

Voi olla, että Saksa ja muu Eurooppa joutuvat valitsemaan minkälaista yhteistyötä ne maailmassa etsivät: uuteen ilmastoystävällisempään suuntaa menevää kehitystä vai suuripäästöistä teollisuutta elvyttävää ilmastodenialismia.