Metsähallituslaki siirtää saamelaisten kotiseutualueella valtavia maa- ja vesialueita valtion tuottovaatimusten alle ja helpottaa alueiden liiketaloudellista käyttöä. Hallituspuolueet eivät ole halunneet myöntää näiden ns. tasesiirtojen johtavan kovempaan talouskäyttöön alueilla joita aiemmin siihen ei ole osoitettu tai jolla talouskäyttö on ollut hyvin vähäistä.  On kuultu vain se ”selitys”, että ratkaisuilla ”selkiytetään” tilannetta: ”mikään ei muutu” on kuultu useaan otteeseen.

Tänään ministeri Tiilikainen sai viimein myönnettyä eduskunnassa, että ”ainakaan tämän hallituksen aikana ei mitään huolestuttavaa tapahdu”.  Tulihan se sieltä.

Kyse on keskustan ideologiasta. Rahat irti luonnosta – mutta vain isoilla koneilla. Porotalouden ja luontomatkailun työpaikat ja tuotot eivät kepulle kelpaa. Nämä elinkeinot kun eivät kaada puuta, eivät myy rantoja mökkitonteiksi ja rakenna tuulipuistoja ja niiden vaatimia teitä, eivät aja rekoilla ja kaivinkoneilla. Raha on kunnollista vasta sitten, kun sen tuottamisesta jää kunnolliset jäljet.

Sen verran kuitenkin Tiilikaistakin hävettää – ilmeisesti raju kansalaispalaute, mm. 130 000 nimen adressi, että tämän hallituksen kehtaamisen raja menee tässä. Nyt avataan mahdollisuudet. Sitten myöhemmin toteutetaan.

Antti Haataja erittelee blogissaan perusteellisesti asiaa. Kannattaa lukea ja katsoa kauniit kuvat. Haatajan blogi kertoo siitä miten alueita uhkaa rakentaminen, tuulivoimapuistot ja muu raju maankäyttö.

Mutta tasesiirrot haisevat myös hakkuille. Ensin Inarin retkeilyalueella ja muissa virkistysmetsissä, ja myöhemmin luontaistalousalueilla, joilla Metsähallituksen julkaisemien tietojen mukaan on metsämaata noin 26 000 hehtaaria. Puustoa niissä saman verran kuin Inarissa nyt metsätalouskäytössä olevilla mailla keskimäärin, jopa hieman ylikin. (Lähde: Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelma, s. 34, 45)

Metsähallitus ja keskustan edustajat ovat hokeneet lain valmistelun aikana ettei mikään tule hakkuissa muuttumaan koska Ylä-Lapissa toimitaan jatkossakin ns. luonnonvarasuunnitelmien mukaan. Höpsänkeikkaa. Luonnonvarasuunnitelmat ovat Metsähallituksen omaa toimintaa. Kysymystenasettelut ja lähtökohdat asettaa Metsähallitus, lopputulokset päättää Metsähallitus, ja pohjana ovat tietenkin valtio-omistajan taloudelliset odotukset. Nyt Ylä-Lapissa on voimassa suunnitelma vuoteen 2021 asti. Sitten tehdään uusi. Sen perustana ovat kasvaneet tuotto-odotukset.

Omistaja ei aiemmin halunnut tuottoa, mutta nyt haluaa – mutta mikään ei muka muutu?
Muuttuuko sellaisen alueen käyttö, jossa on hakattavaa puustoa, ja tuottotavoite, verrattuna tilanteeseen jossa tuottotavoitetta ei ollut?

Metsää Inarin retkeilyalueella, siirtyy metsätalouden tuottovaatimuksen alle

Kuva: Inarin retkeilyalueen metsää Juutuanjoen- Otsamotunturin maisemissa. Tämä alue siirtyy luontopalvelujen hallinnasta metsätalouden liiketoiminnan taseeseen. Kuva (c) Matti Snellman/Greenpeace

Metsähallitus ja Inarin metsäpaliskunnat tekivät 2009-2010 ns. metsäsopimukset, joilla rajattiin merkittävä määrä vanhoja metsiä 20 vuoden ajaksi hakkuiden ulkopuolelle. Metsähallitus ei kuitenkaan suostunut tinkimään Ylä-Lapin alueella kokonaishakkuumäärästä, vaan uusitussa luonnonvarasuunnitelmassa hakkuumäärä pidettiin ennellaan. Tästä seurasi, että kun sama puumäärä revitään pienemmältä alueelta, jäljet näkyvät entistä selvimmin. Tämä on viime aikoina näkynyt paliskuntien ja Metsähallituksen ristiriitoina. Muddusjärven paliskunta on aiheellisesti huomauttanut, että sopimukset eivät olleet Metsähallitukselle avoin valtakirja koventaa hakkuita ja unohtaa normaalit lakisääteiset neuvotteluvelvoitteet.

Uusi laki ja tasesiirrot eivät tätä helpota. Niillä pahennetaan tilannetta entisestään. Biotalous on merkillinen ideologia. Se sahaa sellupuun himossa omaa oksaansa. Saamelaiskäräjät kertoi tänään pyytäneensä YK:ta reagoimaan Metsähallituslaki- farssiin. Näitä uutisia nähdään varmaankin jatkossa lisää.

Matti Liimatainen
Metsävastaava