Aurinkolämpö- ja sähköjärjestelmää asennetaan sairaalaan Koillis-Intiassa.

Nyt on kulunut reilu kolme kuukautta siitä, kun aloitin hommat Intian Greenpeacessa. Monet kollegat ja kaverit kysyvät, onko Intiassa työskentely toivotonta ja masentavaa ongelmien suuruuden vuoksi. Ongelmat ja haasteet ovat tietenkin valtavia - Intiassa on enemmän aliravittuja kuin koko Afrikassa. Talouden nopea kasvu tavoittaa toki osan köyhistä, mutta liian hitaasti ja tehottomasti. Vaikka energiankulutus henkeä kohti on edelleen hyvin alhaisella tasolla, riippuvuus hiilestä ja suuri väkiluku tarkoittavat, että kasvihuonekaasupäästöt alkavat olla merkittävät. "Helposti hoidettavat" ympäristöasiat, kuten paikalliset ilmanlaatu ja jätehuolto ovat surkeassa tilassa.

Mutta kaikki tämä minulla oli tiedossa lähtiessäni. Kansainvälisessä mediassa ei välity, kuinka moni mielipidevaikuttaja, pääkirjoitustoimittaja ja tutkija on alkanut puhua ympäristönsuojelun puolesta. Esimerkiksi Intian kunnianhimoinen aurinkoenergiaohjelma (tai Kiinan vielä kunnianhimoisempi) saa turhan vähän palstatilaa. Niin innovatiiviset pienyrittäjät kuin Intian suurimmat yritysjätitkin ovat jo mukana energiavallankumouksessa. Kun intialaiset insinöörit tekevät aurinko- ja tuulivoimaloille sen, mitä intialainen Tata teki autoille, maailman energiantuotanto alkaa mullistua entistä nopeammin.

Kaikkein suurin haaste on instituutioiden vahvistaminen. Korruptio ja hallinnon tehottomuus ovat suurimmat esteet ongelmien ratkaisemiselle ja mahdollistavat monet sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin kannalta järjettömät hankkeet. Korruptiota viime kuukausina puitu mediassa päivittäin; uskon että asenteet ovat muuttumassa.

Harva maa tarvitsee uusiutuvaa energiaa kipeämmin kuin Intia. 300 miljoonalla ihmisellä ei ole lainkaan yhteyttä sähköverkkoon ja toisella 300 miljoonalla on sähköä vain muutaman tunnin päivässä. Vain uusiutuvat energianlähteet voivat tarjota näille ihmisille tarpeeksi sähköä hyväksyttävässä ajassa ja järkevin kustannuksin. Mammuttivoimaloiden ja kantaverkon laajentamisen strategialla siihen kuluu vuosikymmeniä.

Intian Greenpeacella on noin 90 kampanjatyöntekijää Bangaloressa, Delhissä ja Mumbaissa sekä varainhankkijoita parissakymmenessä suurimmassa kaupungissa. Ulkomaalaisia on palkkalistoilla lisäkseni kaksi. Ylivoimaisesti tärkein prioriteetti on ilmastonmuutoksen torjuminen.

Greenpeace on toiminut Intiassa noin 15 vuotta. Tietyllä tavalla kyseessä on paluu kotiin: Greenpeacen tärkeintä toimintatapaa - väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta - inspiroivat aikanaan Intian itsenäisyyttä ajanut liike ja Gandhiji, kuten Mohandas Gandhia täällä kutsutaan.

Toisaalta toimintatapoja täytyy tietenkin sopeuttaa yhteiskuntaan, jossa toimitaan. Kyläyhteisöjen rooli on edelleen erittäin vahva toisaalta siksi, että kaksi kolmannesta intialaisista asuu edelleen maaseudulla, toisaalta gandhilaisen perinteen vuoksi. Liittoutuminen kyläyhteisöjen kanssa saastuttavaa energiantuotantoa vastaan, uusiutuvien energianlähteiden puolesta on siis tärkeää. Tästä kirjoitin edellisessä blogissani. Samoin erilaisilla "vanhoilla viisailla miehillä", tutkijoilla ja eläkkeelle jääneillä virkamiehillä, tuomareilla jne., on tärkeä rooli.

Oma komennukseni Intiassa päättyy parin viikon kuluttua - aivan liian pian. Lähtiessäni en elätellyt suuria toiveita siitä, paljonko yksi ihminen voi saada aikaan muutamassa kuukaudessa. Olen kirjoittanut raportteja, valmistellut pari oikeusjuttua saastuttavien voimaloiden ympäristölupien haastamiseksi, tavannut kymmenkunta toimittajaa ja puolenkymmentä pankkia ja kertonut uusiutuvan energian voittokulusta Euroopassa sekä ydinvoimahankkeiden riskeistä ja ongelmista, pitänyt yhden seminaariesityksen sekä kirjoittanut raportteja ja kampanjasuunnitelmia, jotka tukevat osaltaan Greenpeacen työtä Intiassa tänä vuonna.