Öljypartiomme työ Komissa on nyt päättynyt. Tulokset olivat toisaalta lohduttomia, mutta ennen kaikkea ne olivat toivoa antavia!

 

26. elokuuta 2014

Öljyn tahrimaa metsää Komin tasavallassa

 

 

Kolmen viikon aikana löysimme yli 200 öljyvuotoa ja keräsimme luonnosta talteen yli 123 kuutiota öljyistä mutaa. Tämä ei kuitenkaan ollut tärkein saavutuksemme. Merkittävin tulos saavutettiin neuvottelupöydissä joihin pääsimme konkreettisen työmme avulla.

 

26. elokuuta 2014

Vapaaehtoisemme keräsivät talteen 123 kuutiota öljyistä mutaa.

 

 

Lähes kolmen viikon öljyssä rämpimisen, diplomaattisen taiteilun ja miljoonien hyttysten jälkeen tiedämme vihdoin, että työmme tuotti tuloksia.  Komin tasavallan ympäristöviranomaiset tukivat Greenpeace Venäjän ehdotuksia lainsäädännön parantamiseksi. Komin ympäristöviranomaiset lähettävät ehdotukset eteenpäin tasavallan parlamentille sekä Moskovaan duumaan, jotta sääntelyä saataisiin edistettyä myös kansallisella tasolla.

 

Kaksikymmentä vuotta sitten maailman pahin maalla tapahtunut öljyonnettomuus tapahtui juuri Komin tasavallassa, kun vanha öljyputki rikkoutui ja tuhansia tonneja öljyä valui metsiin, jokiin ja lopulta Pohjoiseen jäämereen. Siitä lähtien öljyisistä joista on tullut lähes joka keväinen luonnonilmiö.

 

Siksi järjestimmekin öljypartion ja pyöreän pöydän keskustelun yhdessä Pelastakaa Petšora -komitean kanssa juuri Usinskissa, jossa katastrofi tapahtui 20 vuotta sitten. Kaikkien osapuolten - turhautuneiden alkuperäisväestön edustajien, öljy-yhtiöiden lobbarien ja kansallisten ja Komin tasavallan virkamiesten - saaminen samaan neuvottelupöytään oli haastavaa, mutta lopulta onnistuimme.

 

Keskustelu osapuolten kanssa oli intensiivinen ja tuottoisa. Roman Polshvedkinin, Komin tasavallan luonnonvaraministeriön varajohtaja totesi, että: ”Yhdessä Greenpeacen kanssa me vaadimme kovia rangaistuksia öljyputkien vuotojen peittelystä ja rikosoikeudellista vastuuta. Öljy-yhtiöiden tulisi olla velvoitettuja raportoimaan jokaisesta öljyvuodosta ja yhtiöiden tulisi myös maksaa korkeampia sakkoja, jos ne eivät onnistu lopettamaan rikkomuksia”. Myös Islamudin Astarhanov , Kansallisen luonnonvarojen käytön valvontakomitean Komin tasavallan osaston varajohtaja, kertoi tukevansa Greenpeacen visiota ja suurinta osaa 17 suosituksestamme.

 

Öljy-yhtiöt tietenkin vastustivat kiivaasti tiukennuksia. Lukoil kertoi investoineensa yli 370 miljoonaa euroa erilaisiin ympäristötoimiin alueella. Rosneft puolestaan kehuskeli olevansa listattuna sadan ympäristöturvallisuuden kannalta parhaan yrityksen joukossa Venäjällä. Kuuleman mukaan Rosneftillä ei ole tapahtunut öljyonnettomuuksia viiden viimeisen vuoden aikana.

 

Rusvietpetro (venäläis-vietnamilainen yhteisyritys) ei sentään kehdannut kehua itseään. Ovathan he vastuussa viimevuotisesta Kolva-joella tapahtuneesta valtavasta öljyvuodosta. Sadat työntekijät ovat nyt siivonneet kyseistä vuotoa jo lähes vuoden.  Silti Rusvietpetro kehtasi väittää, että he ovat jo kompensoineet vuodon aiheuttamat haitat paikallisille asukkaille istuttamalla saastuneeseen jokeen 200 000 kalaa.

 

Jos öljy-yhtiöiden mukaan kaikki sujuu näin hyvin, niin miksi Venäjällä tapahtuu yli 10 000 öljyvuotoa vuosittain?  Miksi maaseutu tyhjenee alkuperäisväestöstä, joka on  menettänyt mahdollisuutensa perinteiseen elinkeinoon kalavesien saastumisen takia?

 

Yksikään öljy-yhtiön edustajista ei keksinyt uskottavaa selitystä löytämillemme yli kahdelle sadalle vuodolle. Lukoilin edustaja vaikeroi, että ”tiedot vuodoista eivät saavuta johtoa eivätkä työntekijät myöskään raportoi kaikkia vuotoja, joten vastuu on heidän”.

 

Itse asiassa öljy-yhtiöt vaikuttivat yllättyneiltä löytämiemme vuotojen määrästä: ”tuon täytyy olla liioittelua, teidän täytyy todistaa väitteenne!” No, todisteita kyllä riittää ja olimme valmiit myös luovuttamaan todisteet.  

26. elokuuta 2014

Öljyvuotoja merkattuna karttaan.

 

Lukoilin, kaupungin hallinnon ja ympäristöviranomaisten edustajia kohtasikin epämiellyttävä totuus, heidän vieraillessaan leirissämme, kun kartoitusasiantuntijamme Vasili Jablakov, näytti heille valokuvia ja satelliittikuvia öljyvuodoista.

 

Öljy-yhtiöiden edustajat reagoivat kuten trauman kohdanneet potilaat tapaavat reagoida eli kieltämällä totuuden: ”Tuo on vain tekninen virhe… öljy ei ole oikeasti yhtä paksua kuin kuvissa näyttää…”.

Lopulta he kuitenkin myöntyivät: ”On mahdotonta siivota kaikkea öljyä näin rankoissa pohjoisissa olosuhteissa”.

 

Niinpä. Juuri tämän takia näitä samoja yhtiöitä ei tule päästää Arktisille vesille poraamaan öljyä. Siksi jatkamme hyvin alkanutta työtä Venäjän lainsäädännön aukkojen ja öljyvuotojen tukkimiseksi. Tällä kertaa myös paikallisviranomaiset ovat puolellamme.

 

Maria Favorskaja

 

Kirjoittaja on Greenpeace Venäjän tiedottaja