Ydinvoiman vastustajat tutustuvat Hanhikiveen Pyhäjoella 15. tammikuuta 2012.

 

Sunnuntaina kävelin yhdessä Pro Hanhikiven väen ja muiden ydinvoiman vastustajien kanssa Hanhikivellä Pyhäjoen ja Raahen rajoilla, minne saksalainen energiajätti E.ON haaveilee ydinvoimalaa. Usein kovin tuulinen ja myrskyinen Perämeri oli meille suopea, saimme kiivetä itse Hanhikivelle ja kulkea rantaa pitkin mukavassa tammikuisessa talvisäässä. Kävelimme muutaman sadan metrin päästä paikasta, johon rakennettaisiin ydinreaktori. Omin silmin saimme ihmetellä, miten kenellekään on tullut mieleen aikomus rakentaa ydinvoimala matalalle niemelle, jossa jäät rytisevät rannoille.

Hankikivellä käynnin jälkeen Parhalahden kyläkoululle kokoontui yli 50 henkeä, mukana myös Greenpeacen väkeä ja uusia aktiiveja vasta perustetusta Oulun ryhmästä. Joukkoa emännöivät ja isännöivät todellinen ydinvoiman vastaisen liikkeen voima: ne, jotka puolustavat kotejaan aivan viereen tulevalta vaaralta. Pro Hanhikivi ja Pyhäjoen ja lähiseudun asukkaat ovat jaksaneet upeasti toimia seutua repivässä kiistassa. Kenen tahansa, joka on ehkä luullut, että pyhäjokiset yksissä tuumin toivottavat E.ON/Fennovoiman tervetulleeksi, olisi pitänyt olla Parhalahden koululla. Siellä tuli kyllä selväksi, että kotiseutunsa puolustajia on Pyhäjoella paljon – kaikenikäisiä, miehiä ja naisia.

Ydinvoimasta on puhuttu jo vuosikymmeniä. On puhuttu sen taloudellisuudesta. On puhuttu sen työllisyysvaikutuksista. Mutta ne ovat kuitenkin sivuseikkoja sen rinnalla, että ydinvoima on vaarallista. Radioaktiivisuus on tappavaa, ja on aina olemassa mahdollisuus, että ydinreaktorista  pääsee säteilyä ympäristöön. Ja sen lisäksi jäljelle jää jäte, joka on vaarallista koko ihmiskunnan nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan. Olisi vastuutonta uskotella, ettei ydinonnettomuuksia enää koskaan tapahdu. Sen lisäksi on todennäköistä, että ydinvoimaloiden läheisyydessä muun muassa riski lasten leukemiaan kasvaa, vaikka kaikki menisi hyvinkin.

Eikä ydinreaktoreita rakentamalla löydy töitä pohjoispohjalaisille työttömille. Pohjois-Pohjanmaalla on kymmenen prosentin työttömyysaste. Niin on Satakunnassakin, jossa juuri nyt rakennetaan ydinreaktoria.

Jokaisella ihmisellä on velvollisuus kaikin keinoin yrittää estää vaara kotiseudullaan, vaikka kunnanjohtaja kuinka poksauttelisi samppanjapulloja ja tarjoaisi kakkukahveja luontoarvoiltaan arvokkaan alueen tuhoamisen kunniaksi.

Ydinreaktorien riskit ja niiden tuottama ikuinen jäte ovat ihmiskunnan karmeimpia perintöjä. Sen takia yhdenkään ydinreaktorin rakentaminen ei ole vain pyhäjokisten, eikä pohjoispohjalaisten eikä edes vain suomalaisten asia. Se on koko ihmiskunnan asia. Sen takia Pro Hanhikiven aktiivien ja kaikkien pyhäjokisten kotiensa puolustajien työ ei ole mitään paikallisaktivismia. Se on työtä meidän kaikkien puolesta.

JUHA AROMAA