31. lokakuuta 2012 Hurrikaani Sandyn aiheuttamaa tuhoa New Jerseyn rannikkolla. © Greenpeace / Tim Aubry

 

Jalkapallossa paraskin häviää välillä. Barcelona ei ole tällä kaudella hävinnyt vielä ainuttakaan ottelua, mutta viime kaudella yksi kolmesta tappiosta tuli La Ligassa 11. jäänyttä Getafea vastaan (1-0). Yksi häviö keskinkertaiselle joukkueelle ei tee huippujoukkueesta keskinkertaista.

Mutta jos sama toistuu seuraavassa pelissä kotikentällä. Ja taas muutamaa ottelua myöhemmin liigan hännänhuippua vastaan, siihen kiinnitetään huomiota. Tätä seuraa pari tasapeliä ja jälleen kotitappio. ”Onko huippu menettämässä otteensa?” -lehdistö kyselee aivan aiheellisesti. Aikansa voittamattomista joukkueista tulee jalkapallossa nopeasti entisiä jättiläisiä.

Kyse on trendeistä, ei yksittäisistä peleistä.

Mitä tekemistä tällä kaikella on sään kanssa? Myös ilmastonmuutoksen aiheuttamissa äärimmäisissä sääilmiöissä on kyse trendistä – ei yksittäisestä pelistä. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisestä ja harvinaisesta tulee uusi normaali.

Vierastappio (1-0): Äärimmäinen kuivuus

Yhdysvalloissa on tänä kesänä nähty pitkä, äärimmäisen kuivuuden jakso. Kesän aikana on rikottu suuri määrä erilaisia lämpötilaennätyksiä. Kuivuus ja äärimmäinen kuivuus ovat johtaneet vilja- ja maissisatojen tuhoutumiseen ja metsäpaloihin. Elokuu oli 330. perättäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila oli 1900-luvun keskilämpötilan yläpuolella.

 

Pysyvä kuivuus on ilmastonmuutoksen vaikutuksista uhkaavin, koska siihen ei voi sopeutua. Yhdysvaltain Keskilännessä nähtiin 1930-luvulla niin sanottu Dust Bowl -ilmiö, joka muutti viljelymaat pölyksi. Ensin tuli kuivuus, sitten maa pölyyntyi ja tuuli puhalsi pintamaan pois. Nyt pelkona on, että vastaava kuivuus muuttuu ilmastonmuutoksen myötä enemmän ja enemmän pysyväksi tilanteeksi. Tällaisen kuivuuden yleistyminen on vakava uhka koko maailman ruokaturvalle. YK varoittaa, että kuivuus saattaa johtaa vakavaa ruokakriisiin ensi vuonna.

Ensimmäinen kotitappio (0-3): Arktisen jään kuolemankierre

Arktisen merijään kuolemankierre on toinen ilmastokriisin merkki. Tänä kesänä merijää suli historiallisen pieneksi. Satelliittidataa on olemassa 1970-luvun lopulta, mutta Arktinen merijää ei ole ollut näin pientä ainakaan 1450 vuoteen.

 

Muistatteko, kun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n näkemyksiä ilmastonmuutoksesta kutsuttiin alarmistisiksi? Valitettavasti merijää katoaa paljon nopeammin, kuin yksikään ilmastomalli uskalsi esittää.

 

 

Neljäs perättäinen tappio (0-1): Myrskyt

Hurrikaani Sandy (olisiko hurrikaani Exxon osuvampi?) on nostanut pöydälle ilmastonmuutoksen ja myrskyjen yhteyden. Minnesotan yliopiston ympäristöinstituutin johtaja Jonathan Foley twiittasi: ”Voiko tällainen myrsky syntyä ilman ilmastonmuutosta? Kyllä, monien muuttujien summana. Onko myrsky voimakkaampi ilmastonmuutoksen vuoksi? Kyllä.”

Ilmastonmuutos tekee myrskyistä tuhoisampia:

  • Lämpenemisen vuoksi nouseva merenpinta on jo valmiiksi korkeammalla.
  • Merenpinnan lämpeneminen lisää ilman kosteutta, mikä taas lisää sateiden määrää.
  • Ilman kosteus ja lämmin meri ruokkivat myrskyjen voimaa.

 

 

Kauas liigakärki karkaa (3-0): Sään aiheuttamat tuhot lisääntyvät

Munich Re vakuutusyhtiö julkaisi lokakuussa tutkimuksen sään aiheuttamista luonnontuhoista. Tutkimuksesta tulee selväksi, että viimeisten vuosikymmenten aikana sään aiheuttamat katastrofit kuten kovat ukkosmyrkyt, tulvat, hurrikaanit, kuivuudet ja lämpöaallot ovat selvästi lisääntyneet.

 

Uusi nousu?: Energiavallankumous

Tappiokierre ei kuitenkaan ole väistämätön. Ilmastonmuutosta edelleen ruokkivien päästöjen nopea vähentäminen on täysin mahdollista. Uusi suunta vaatii kuitenkin rivakkaa energiavallankumousta.

TAPIO LAAKSO