Valtion liikelaitos Metsähallitus on aloittanut hakkuut Yli-Vuokin virkistysmetsässä. Tällä Suomussalmen tärkeimpiin matkailukohteisiin (lähde: Metsähallitus itse) lukeutuvalla alueella aiotaan mm. tehdä kaksitoista hakkuuaukkoa järvien ja lampien rannoille. Koko virkistysmetsän luoteiskulma pirstotaan hakkuilla täysin riekaleiksi. Aluetta on avohakattu jo aiemmin. Nyt tehdään uudet aukot vanhojen, ilmeisesti liian pieniksi todettujen viereen.

Metsähallitus osaa. Rantametsien ja ekologisten käytävien hakkuita Suomussalmen Ylivuokissa tammikuussa 2013

 

Aukkoja tehdään mm. rantametsiin jotka ovat Metsähallituksen omissa suunnitelmissa ekologisia yhteyksiä. Ne ovat vanhoja metsiä jotka laitoksen mukaan toimivat uhanalaisten lajien leviämisreitteinä ja tukialueina. Nyt nämä yhteydet aiotaan katkoa avohakkuilla. Metsähallitus ei aiemmin samalla suunnalla tehtyjen hakkuiden yhteydessä osannut vastata kysymykseemme, mitä avohakattu metsä yhdistää ja millä tavalla. Laitoksen mukaan ekologiset käytävät nyt vaan "uudistetaan vaiheittain". Suomeksi: avohakataan pala palalta, kuten kaikki muutkin talousmetsät hakataan pala kerrallaan.

Ylivuokin virkistysmetsällä on laajempaakin merkitystä ekologisena yhteytenä. Metsähallituksen itsensä mukaan: "Yli-Vuokin virkistysmetsän alue ympäristöineen on osa Murhisalosta Malahvian alueelle suuntautuvaa ekologista yhteyttä, joka (...) mahdollistaa eliölajien leviämistä alueelta toiselle ja palvelee samalla maisemallisia ja virkistyksellisiä tarpeita." Niinpä niin.

Ylivuokin virkistysmetsä on tunnettu vesistöistään. Siellä käy kalastamassa ja retkeilemässä tuhansia ihmisiä vuodessa. Kalastus- ja virkistyskokemuksessa luulisi rantametsien ja maisemien olevan tärkeitä. Tuskin alueelle muuten olisi erityistä virkistysmetsää perustettukaan. Mutta nyt tehdään aukkoja muutaman metrin päähän rannoista, niin pienien lampien kuin suurempien järvien rannoille. Tämä siitä huolimatta että verkkosivuillaan laitos väittää lampien reunametsien olevan "kokonaan toiminnan ulkopuolella".

Metsähallitus on tunnettu monenlaisista suunnittelujärjestelmistään. Se tuottaa valtavan määrän julkaisuja, suunnitelmia, raportteja ja hankkeita. On luonnonvara- ja alue-ekologisia suunnitelmia, hoito- ja käyttösuunnitelmia, toimenpidesuunnitelmia ja näille kaikille omat seuranta- ja epäilemättä myös kehittämissuunnitelmat. Ylivuokin virkistysmetsälle laaditun 44-sivuisen hoito- ja käyttösuunnitelman teossa oli mukana 11 laitoksen virkamiestä. Tämän talven hakkuusuunnitelmia on kerrottu tehdyn laitoksen kolmen eri osa-alueen toimihenkilöiden yhteistyönä.

Ajan henki on hakea säästöjä valtiontaloudessa. Ehdotan, että valtiovarainministeriö ja vationtalouden tarkistusvirasto tutkivat Metsähallituksen tarjoamat mahdollisuudet. Jos laitoksen on ensin käytettävä resursseja alue-ekologisen suunnitelman laadintaan, sitten virkistyssuunnitelman laadintaan, hoito- ja käyttösuunnitelmiin ja vielä erikseen hakkuusuunnitelmiin, joiden lopputulema on näiden vuosikausien suunnittelun tuloksena laadittujen erikoisalueiden avohakkaaminen, eli tavallisen metsätalouden tavallinen toimenpide, niin miksi tällaista aparaattia ylläpidetään?

Hakkuutuloista jäisi enemmän tilitettävää valtion kassaan, kun suunnittelukulut pidettäisiin silä tasolla mitä toiminta jokatapauksessa loppujen lopuksi käytännössä kuitenkin on. Avohakkuu on avohakkuu, vaikka sitä kuvattaisiin millä nimellä vain, ja vaikka sen suunnitteluun olisi käytetty kuinka paljon aikaa ja vaivaa tahansa.

Parhaimmillaan joitain suojelun ja matkailun kannalta arvokkaita alueita saatettaisiin jopa saada säästymään, kun hakkuiden ei tarvitsisi muiden valtion metsävirkamiesten ohella elättää näitä yhdentekeviä erikoissuunnittelijoita, biologeja, projekti- ja hankekoordinaattoreita, ympäristöasiantuntijoita ja -päälliköitä, puistonhoitajia ja -johtajia sekä viestintähenkilöitä.

Matti Liimatainen