12. lokakuuta 2012

Aktivistit levittivät banderollin Vilnassa, jossa kehotetaan liettualaisia äänestämään ydinvoimaa vastaan kansanäänestyksessä 14. lokakuuta 2012. © Greenpeace / Vidmantas Balkunas

Liettualaiset ovat sunnuntaina 14. lokakuuta valinnan edessä – palatako takaisin ydinvoimaan vai ottaa askel kohti uudenaikaista ja turvallista energiantuotantoa. Liettuassa järjestetään parlamenttivaalien yhteydessä kansanäänestys ydinvoimasta.

Liettualla on jo historia ydinvoimavaltiona. Neuvostoliitto rakensi yhden ydinvoimaloistaan Ignalinaan Visaginasin kuntaan. Voimalaa, joka on samaa mallia kuin Tšernobylissä, pidetään niin vaarallisena, että Euroopan unioni asetti Liettuan jäsenyyden ehdoksi Ignalinan sulkemisen. Voimala suljettiinkin vuonna 2009. Liettualaisille jäi muistoksi neuvostosähköstä vain 100 000 vuotta vaarallisena pysyvä ydinjäte.

Neuvostoliitto ei rakentanut Ignalinaa suinkaan Liettuan vaan Neuvostoliiton tarpeisiin. Niinpä Liettuan sähköverkko on tänä päivänäkin osa Länsi-Venäjän sähköverkkoa. Ignalinan sulkemisen jälkeen Liettua on ollut venäläisen sähkön ja venäläisen kaasun varassa. On tietysti luonnollista ja suuria kansallisia tunteita herättävää, että tästä tilanteesta halutaan päästä eroon. Liettuan hallitus haluaa kuitenkin kääntää historian pyörää taaksepäin rakentamalla uuden ydinvoimalan Visaginasiin sen sijaan että katsoisi eteenpäin ja ryhtyisi rakentamaan modernia energiajärjestelmää kuten esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa.

Visaginas on Liettuan, Latvian ja Viron valtiollisten energiayhtiöiden yhteishanke, ja Liettuan hallitus on pistänyt kaiken arvovaltansa peliin, jotta kansanäänestyksessä liettualaiset sanoisivat kyllä ydinvoimalle. Vaihtoehtoisista energiamuodoista ei puhuta – joko kannatat Visaginasin ydinvoimalaa tai olet venäläisten kaasuntoimittajien kätyri. Liettuan valtiollinen energiayhtiö on laittanut kolme miljoonaa litasta (noin 900 000 euroa) mediakampanjaan ydinvoiman puolesta. Liettualaisilla ydinvoiman vastustajilla ei ole käytännössä minkäänlaisia voimavaroja vastata kampanjaan.

Olen tätä kirjoittaessani mukana Greenpeacen ja paikallisten liettualaisten aktivistien järjestämällä ”Kysy asiantuntijalta” -kiertueella Klaipėdassa, Šiauliaissa ja Kaunasissa. Edessä on vielä tilaisuus Vilnassa. Olemme kertoneet ydinvoiman riskeistä ja uusiutuvan energian mahdollisuuksista. Suomalaisena olen kertonut erityisesti Olkiluodosta varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka voidaan hukata vuosikymmen sen sijaan että olisi aloitettu rakentaa turvallista, puhdasta ja työllistävää energiantuotantoa. Liettua on samassa tilanteessa kuin Suomi: Visaginasia odotellessa investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan ovat pysähtyneet.

Pääsihteerimme Kumi Naidoo on antanut taustatukea kirjoittamalla Liettuan pääministeri Andrius Kubiliukselle avoimen kirjeen, jossa hän tuo esiin ydinvoiman mukanaan tuomat vaarat ja vetoaa avoimemman ja faktoihin perustuvaan keskustelun puolesta kansanäänestyksen alla. Ja Vilnassa Greenpeacen aktivistit ovat kehottaneet ison banderollin avulla äänestämään ”EI” ydinvoimalle sunnuntaina.

Kiertueemme tilaisuuksissa on ollut vaihtelevasti yleisöä, joissain parikymmentä, joissain satakunta. Vastaanotto on ollut hyvä, ja ihmiset ovat esittäneet hyviä kysymyksiä – lukuun ottamatta yhtä tilaisuutta, joka pidettiin Liettuan energiainstituutissa. Harvoin olen tuntenut yhtä voimakkaasti, että minut olisi heitetty takaisin 1970-luvulle. Ydinvoimausko oli tässä joukossa järkkymättömän vahva. Se tuntuu erityisen omituiselta maassa, joka joutui lähettämään 7 000 miestä säteilylle alttiiksi sammuttamaan Tšernobyliä.

Sen sijaan muut tilaisuudet, joissa on ollut paljon nuoria ja ydinvoimasta kiinnostuneita tavallisia kansalaisia, ovat olleet innostavia. Ihmiset ovat tiedonhaluisia ja he haluavat nähdä propagandan läpi.

Toivon sydämestäni, että liettualaiset sunnuntaina eivät toista Suomen virhettä ja valitsevat tien puhtaaseen energiaan. Ja toisaalta olen varma, että vaalituloksesta huolimatta nyt alkanutta energiakeskustelua ei voi enää pysäyttää. Kun Visaginas joka tapauksessa aikanaan osoittautuu jo taloudellisesti mahdottomaksi hankkeeksi, kasvavalla aktiivisten liettualaisten joukolla on esittää hallitukselleen parempi vaihtoehto.

JUHA AROMAA