c Hannu Siitonen. Kuukkeli

Tänään luovutettiin ympäristöministeri Tiilikaiselle Metso II-ohjelma Etelä-Suomen metsien suojelemiseksi. Jo 1990-luvun lopulta Suomen metsäpoliittisen keskustelun kuumia perunoita on ollut se, että eteläisen Suomen metsistä on suojeltu vain hieman yli prosentti. Surkea suojelutilanne ja tehokkaat hakkuut ovat ajaneet eteläiset metsät ja niiden lajit ahtaalle. Esimerkiksi kuukkeli oli vielä sata vuotta sitten yleinen koko maassa, mutta nyt enää pohjoisen lintu . Suurista osista etelää kuukkeli on kadonnut ja elinalueiden pienentyessä sen levinneisyys vetäytyy koko ajan kohti pohjoista.

Metso II:n myötä Etelä-Suomeen saadaan lisää rahaa metsien suojeluun, muttei vieläkään kunnollista metsiensuojeluohjelmaa siihen liittyvine kartoituksineen. Suojelu tulee lähivuosina keskittymään sinne, mistä maanomistajat tarjoavat metsiä suojeluun, ei sinne, missä suojelualueiden perustaminen olisi ekologisesti tehokkainta.

On suorastaan masentavaa, että valtion metsien suojelua aiotaan lisätä vain mitätön määrä, vaikka yli 100 000 suomalaista on vaatinut lisää suojelualueita Etelä-Suomeen taannoisella metsävetoomuksella. Eikö kansalaismielipiteellä tulisi olla merkitystä juuri kaikkien yhteisesti omistamien valtion metsien kohdalla?

Minulle ainoa valopilkku oli siinä, että tällä kertaa eriäviä mielipiteitä jätettiin kaikkien osallistuneiden luontojärjestöjen toimesta. Ensimmäisen Metso-toimikunnan jälkeen vuonna 2002 jätin Luonto-Liiton puolesta ainoan eriävän mielipiteen surkeaan mietintöön, jossa koko metsien suojelun tarve oli yritetty metsäsektorin painostuksella lakaista maton alle, ja ympäristöministeriön suopealla myötävaikutuksella siinä aika lailla myös onnistuttiin. Toimikunnan metsätaloutta painottava kokoonpano sekä ympäristöministeriön lepsuilu aiheuttivat sen, ettei selviä tutkimustuloksia Etelä-Suomen metsäluonnon ahdingosta otettu tälläkään kertaa vakavasti.

Työryhmäprosessi on nyt ajettu pussin perälle. Keskustelu Etelä-Suomen metsistä tullaan lähivuosina käymään jossain aivan muualla kuin ympäristöministeriön siipien suojissa. Ehkä siellä, missä kuukkelin elinympäristöä seuraavaksi tuhotaan.

Sini Harkki