Arktisen luonnon mainitaan monesti olevan herkkää ja haavoittuvaa. Miksi?

Arktiset olosuhteet ovat ankarat. Suurimman osan vuotta on hyvin kylmää ja puoli vuotta pimeää lähes kellon ympäri. Kasvukausi kukoistaa vain lyhyen kesän ajan. Elämän uusintamiselle on vuodessa vain vähän aikaa ja kylmän talven aikana aineenvaihdunta ja biologiset prosessit ovat erittäin hitaita. Arktista aluetta määritellään useilla luonnonolosuhteita kuvaavilla muuttujilla: alue, jolla lämpimimmän kuukauden keskilämpötila ei ylitä 10 astetta, ikiroudan raja, puuraja. Kaikki nämä kertovat elämälle vaikeista olosuhteista.

Arktisen alueen lajisto on sopeutunut elämään äärimmäisissä olosuhteissa, monella tapaa olemassaolon marginaalissa. Lajien kirjo on vähäisempi kuin eteläisemmillä leveyspiireillä.  ja monet eliöt ovat hyvin erikoistuneita elämään äärimmäisissä ekolokeroissaan.
Ravintoketjut ovat usein yksinkertaisia ja riippuvaisia muutamista avainlajeista. Tämä tarkoittaa, että yhden avainlajin taantumisella voi olla dramaattisia seurauksia koko ravintoketjuun.

Ilmastonmuutos näkyy jo nyt Arktiksella dramaattisemmin kuin monella muulla maapallon alueella. Lämpeneminen pohjoisilla alueilla on edennyt kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Tämä on johtanut arktisen merijään romahdusmaiseen häviämiseen. Merijää on monella tapaa arktisen ekosysteemin perusta.

Nopea lämpeneminen uhkaa lajeja myös toista kautta. Monien hitaasti liikkuvien lajien siirtyminen uusille elinalueille on hidasta ja siksi lajit eivät ehdi hakeutua uusille elinalueille nopeasti etenevän lämpenemisen tieltä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun aiheuttama merten happamoituminen etenee poikkeuksellisen nopeasti arktisilla merialueilla. Myös happamoitumisella voi olla dramaattisia vaikutuksia ravintoketjuihin. Erityisesti pieneliöt, jotka ovat ravintoketjun perusta, ovat vaikeuksissa, jos meriveden happamuus kasvaa. Merten happamoitumista onkin kutsuttu ilmastonmuutoksen pahaksi kaksoisolennoksi.

Ilmastonmuutos ja Pohjoisen jäämeren happamoituminen tarkoittavat, että arktinen luonto on jo nyt kovan paineen alla. Seuraukset voivat olla kynnysarvojen ylittymisen vuoksi arvaamattomia, minkä merijään nopea sulaminen hyvin osoittaa. Jää on hävinnyt paljon nopeammin kuin simulaatiomallinnukset ennustivat.

Tällaisissa olosuhteissa esimerkiksi öljyonnettomuuden seuraukset voivat olla erityisen dramaattiset.

Luontoon päätynyt öljy tuhoaa siihen tahriutuneiden eläinten turkin tai sulkapeitteen lämmönerityksen. Lämpimämmissä olosuhteissa puhdistamiseen on edes hieman aikaa, mutta Arktiksella kylmyys tappaa eläimen nopeasti.

Muutenkin paineen alla olevat, herkät ravintoketjut voivat tuhoutua perusteellisesti. Koska arktinen luonto uusiutuu hitaasti, palautuminen öljytuhosta kestää pitkään. Kylmissä vesissä biologiset prosessit ovat hitaita, eivätkä hajota öljyä. Vuonna 1989 tapahtuneen Alaskan Exxon Valdezin tankkerionnettomuuden jäljiltä luonnosta löytyy edelleen öljyjäämiä. Samoin monet alueen lajeista eivät edelleenkään ole toipuneet onnettomuudesta.

Arktisen luonnon tilaan ja monimuotoisuuden suojelusta annettuihin suosituksiin voi tutustua esimerkiksi Arktisen neuvoston Arctic Biodiversity Assessmentista.

Arktinen neuvosto tuottaa paljon valtavan hyvää tutkimusta ja tiedettä arktisesta ympäristöstä. Valitettavasti johtopäätösten ja suositusten muuttaminen poliittisiksi päätöksiksi on tähän mennessä ollut heikkoa. Neuvostoa voi auttaa tekemään päätöksiä liittymällä mukaan Arktiksen puolustajiin.

Tapio Laakso